

(CAMP DAVID) Turvapaikanhakijoiden määrän nopean kasvun vaikutuksista vaaditaan tarkempia viranomaisselvityksiä. Muun muassa kansanedustaja ja läänintaiteilija Pentti Oinonen (ps.) edellyttää, että poliisin on tutkittava, ovatko turvapaikanhakijat esimerkiksi syyllistyneet Mainilan laukausten ampumiseen, kuten sosiaalisessa mediassa on väitetty.
”Ja miten niin sanottu suvaitsevaisto muka puolustelee turvapaikanhakijoiden suunnattomia metsäklusterin virheinvestointeja Pohjois-Amerikkaan 2000-luvun taitteessa?” hän ihmettelee.
Aiemmin myös monet Oinosen puoluetoverit ovat hämmästelleet sitä, ettei turvapaikanhakijoiden kytköksiä sisäasiainministeri Ritavuoren sekä rikosetsivä Erwin Kösterin surmiin ole tutkittu riittävällä tarkkuudella eikä kansainvälisen maahanmuuttobisneksen ja SPR:n yhteyksistä tapahtumiin ole puhuttu ollenkaan.
Myös kielteisistä asioista on voitava puhua
”Se, että turvapaikanhakijat määräsivät pankit pelastettaviksi pk-yrittäjien ja kotitalouksien kustannuksella 1990-luvun alun lamassa on anteeksiantamatonta. Vaikka jo tätä ennen oli selvästi nähty, että turvapaikanhakijoiden jääräpäinen ripustautuminen vahvan markan politiikkaan oli ollut tuhoisaa maallemme”, Oinonen jatkaa.
Lehden omat lähteet, jotka eivät tietenkään pyri ajamaan julkisuuden kautta omia etujaan poliisiorganisaatioiden välisissä kiistoissa vaan tuota noin, kertovat, että kansalaiset ovat vaatineet viranomaisilta suurempaa avoimuutta etnisen taustan kertomiseksi myös Soneran umts-toimilupakauppojen ja hattujen sodan kaltaisissa tapauksissa.
”Suomen teollisuuden rakenteiden yksipuolistaminen ja ulkomaanviennin turvaaminen voittopuolisesti clearing-kaupan varaan vuosikymmeniksi, oli turvapaikanhakijoilta mieletön virhepäätös, jonka hintaa joudutaan maksamaan vielä kauan heikentyneenä kilpailukykynä”, todetaan muun muassa Suomidemokraatit-puolueen tuoreessa ohjelmassa.
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps.) jyrähtääkin, että turvapaikanhakijoiden päätökset Nokian matkapuhelindivisioonan tulevaisuudesta ja etenkin kosketusnäyttöpuhelinten hylkäämisestä 2000-luvun alussa näyttävät taas olevan ”yksittäistapaus jota ei saa yleistää”.