Kategoriat
Kulttuuri Ulkomaat

Ukrainalais-venäläisen hittikappaleen kaksi puolta: ”Liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä räjähtää”

(OSUVANMERI) Sattuipa kerran niin, että ukrainalainen muusikko Volodymyr tapasi yllättäen venäläistrubaduuri Vladimirin jossain siellä, missä Dnepr ja Dnipro yhtyvät. Kaksikko oli palkattu vahingossa samaan oluttupaan samalle illalle soittamaan ja viihdyttämään.

Volodymyr ja Vladimir yrittivät vastahakoisesti luoda molemmille sopivaa soittolistaa, mutta yhteistä säveltä ei niin sanotusti löytynyt.

”Minä tykkään silloista. Suosikkikappaleeni on söpöäkin söpömpi Kawaii-joen silta”, totesi Vladimir.

Volodymyrille laulu ei kelvannut, mutta hän ehdotti tilalle englantilaiseen lastenloruun perustuvaa London Bridge Is Falling Downia. Vladimir tyrmäsi sen anglosaksisena natsismina, fasismina ja rasittavana renkutuksena.

Volodymyr myönsi laulun ongelmat, muttei halunnut antaa niiden jyrätä hyviä puolia.

”Siinä on liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä sitten räjähtää.”

Kategoriat
Kulttuuri

Paikallinen mies, joka sanoo somessa aina menevänsä katsomaan kriitikoiden lyttäämät elokuvat, ei aio mennä katsomaan Anna Erikssonin elokuvaa

(GISOMYNIA) Tamperelainen Jukka Skeba-Limburg on pitkään hiljaa ja istuu tuolissaan. Hetken kuluttua hän avaa kännykän ja sieltä tutun HS-sovelluksen, mutta sulkee sen pian ja huokaisee.

Skeba-Limburg tunnetaan lähipiirissään periaatteen miehenä, tai kuten tärkeimmät ystävät lämpimästi sanovat, ankeana paskapäänä. Tähän asti hän on rakentanut maailmankuvansa perinteisten kivijalkojen varaan, joita ovat taskulämmin rasismi, arvaamaton väkivaltaisuus sekä pakottava tarve kirjoittaa jokaisen kielteissävytteisen elokuva-arvostelun kommenttiketjuun, että jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan.

”Se alkoi, kuten kansanperinteet yleensäkin, pelkkänä jäsentymättömänä katkeruutena ympäröivää maailmaa kohtaan, mutta sittemmin siitä kehittyi aivan aito pakkomielle”, Skeba-Limburg muistelee kaihoisasti.

Nyt hänen maailmassaan on kuitenkin korjaamaton särö, nimittäin iskelmälaulajana ja oman elämänsä performanssina aiemmin tunnetun Anna Erikssonin uusi taide-elokuva W. Se on synkkä psykologinen draama madame Euroopasta ja tämän kiinalaisesta palvelijasta, tai jotain. Elokuvaa on pidetty dystooppisena nykyallegoriana Kenneth Grahamen eeppisestä runoelmasta Kaislikossa suhisee, sekä huonona.

Skeba-Limburg oli jo luonnostellut valmiiksi nokkelan sivalluksen elokuvaa arvostelleille elitistisille kriitikoille: ”jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan”, mutta katsottuaan W:n trailerin hän ei pystynytkään lähettämään viestiään.

En kyllä taidakaan mennä katsomaan”, hän saa viimein sanotuksi.

Skeba-Limburg avaa sovelluksen vielä kerran, mutta sulkee sen alistuneesti. Sen sijaan hän aukaisee television ja asettaa lohdutukseksi dvd-soittimeen yhden voittoisimmista hetkistään, Luokkakokous 3 -elokuvan. jonka todellakin kävi katsomassa.

Hirveää paskaa tämäkin kyllä.”

Kategoriat
Kulttuuri

Rakastettu Raskasta sotaa -kiertue tuo tutut suosikkimarssit uusina heviversioina kotikirkkoihin

(VÖYRI, KAUHAVA JA MUUT) Ennätysvilkkaan festivaalikesän jälkeen moni voisi luulla juhlakansan menohalujen tulleen tyydytetyiksi – mutta mitä vielä. Promoottorit ja keikkajärjestäjät uskovat, että loppuvuodesta on tulossa jopa kesääkin parempi. Perinteisten joulukonserttien joukossa loistaa heidän arvioidensa mukaan yksi tähti muita kirkkaampana: ympäri maata esiintyvä Raskasta sotaa -kiertue, joka yhdistää suomalaisille rakkaimmat asiat: näennäisen hevimusiikin, autoritariankaipuun ja muukalaisvihan.

Konsepti on tuttu esimerkiksi aikaisemmasta Raskasta joulua -kiertueesta, joka ammensi suosionsa rasittavista jollotuksista, levy-yhtiön ylijäämäartisteista sekä maaseudun väestökadosta. Tällä kertaa ohjelmisto koostuu tutuista sotilasmarsseista ja sota-ajan lauluista, joista on tehty uudet, suomalaiseen nykymakuun sopivat versiot. Näennäisen hevikäsittelyn saavat muun muassa sellaiset ikivihreät kuin Vöyrin marssi, Vilppulan urhojen muistolle ja Äänisen aallot.

Promoottori Martti Kuoleman mukaan kappalevalinnassa ja sovituksissa on kuultu tarkoin suomalaisen raskaan musiikin ystävien mieltymyksiä. ”Suomihan on tunnetusti hevikansaa, mutta monelle metallifanillekin jokin Tuure Kilpeläisen tai Suvi Teräsniskan kaltainen armoton hc-tykitys on jo hieman liikaa, joten kultaista keskitietä on etsitty”, hän kertoo.

Kiertue esiintyy marras-joulukuun aikana ympäri maakuntakeskuksia ja pienempiä kuntia. Konserttien väliajalla luvassa on tunnelmaan sopivaa ohjelmaa, kuten Martti J. Karin kenttäsaarnoja ja Mika Aaltolan spoken word -lavarunoutta. Puffetista voi ostaa makkaraa ja Antti Kurvisen signeeraamia turkislakkeja.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Valoisa Pisa-tulos: Jopa 4 prosenttia Orwelliin viittaavista on jo lukenut Orwellia

(MUTSIN LUONA) Huoli suomalaisten vähenevästä lukuinnosta saattaakin olla perusteeton, iloitsevat tutkijat. Uusien Pisa-mittaustulosten mukaan tiettyjen klassikkoteosten lukeminen on lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi viime vuosien aikana.

”On havaittu, että kaikista ihmisistä, jotka viittaavat verkkokeskusteluissa brittikirjailija George Orwellin teoksiin, nyt jo jopa neljä prosenttia on lukenut hänen kirjoistaan ainakin jonkin takakansitekstin tai tuntee lähipiiristään jonkun, joka on lukenut”, kertoo opetushallituksen vastaava kamreeri Hans Lankar. Aiemmin luku pyöri pitkään noin kolmen prosentin vaiheilla. Tulos on yleistettävissä koko väestöön.

Orwelliin viittaaminen on tavallista verkkokeskusteluissa ja sellaisten uutisten kommenttiketjuissa, joissa käsitellään esimerkiksi ihan mitä tahansa.

Sen sijaan huolestuttavampi tulos on Franz Kafkan kohdalla, myöntää Lankar. Alustavissa tuloksissa vaikutti siltä, että jopa viisi prosenttia Kafkaan viittaavista olisi myös lukenut hänen kirjojaan, mutta tarkemmassa analyysissa kävi ilmi, että Kafka oli sekoitettu Merja Jaloon.

”Yritimme myös mitata Friedrich Nietzschen tilannetta, mutta emme osanneet itsekään kirjoittaa hänen nimeään”, Lankar kertoo.

Pisa on OECD-maiden yhteinen tutkimus, joka mittaa nuorten tulevaisuuden avaintaitoja. Sen tehtävä on tuottaa kauhistelevia klikkiotsikoita ja ylemmyydentuntoa yli 40-vuotiaille.

Kategoriat
Kulttuuri

Suomalaismies ahdistui, kun hänellä ei ollut jakaa omakohtaista kokemusta Loirista

(PÖYTYÄ) Lapualainen Aleksi Tyyninen (nimi muutettu ensin toiseksi ja sitten takaisin) koki kauhunhetkiä huomatessaan, ettei hänellä ollut sosiaalisessa mediassa jaettavaksi ainuttakaan henkilökohtaista kohtaamista Vesa-Matti Loirin kanssa. Vastikään menehtyneestä viihdetaiteilijasta kertoi keskiviikon aikana omia kokemuksiaan eri kanavissa arviolta noin seitsemän miljoonaa suomalaista.

Tyynisen tilanteen karmaisevuutta lisää se, että hän ei kyennyt synnyttämään hyväksyttävää tunnereaktiota kuolinuutiseen.

”Kuuntelin Nocturnen, Lapin kesän ja Afrikka pötpyrin ties kuinka monta kertaa ja aivan tosissani päkistin! Luin ääneen Jari Tervoa ja yritin niin kovin tikistää. Katsoin Vain elämää ja eläydyin suomalaisartistien rikkaaseen tunnemaailmaan. Ei irronnut, ei tipan tippaa. En uskaltanut koko loppupäivänä mennä ulos asunnostani tai kirjautua Facebookiin”, hän kertoo ääni täristen.

Tyyninen aikoo yrittää vielä pelastaa maineensa ja sosiaalisen pääomansa rippeet ostamalla kaikki sanomalehtien Loiri-liitteet sekä tulevat erikoisnumerot ja jakamalla Hermann Hesse -sitaatteja ystävilleen.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Toimittaja sai potkut liian selkeiden otsikoiden takia – nyt tämä olennainen hahmo kertoo mitä sitten tapahtui kohuilmiölle: ”Jäätävä kuitti”

(JSN) Suomalaisia toimittajapiirejä on alkukesällä kohahduttanut tapaus, jossa pääkaupunkiseudulla työskennellyt verkkotoimittaja on tiettävästi joutunut jättämään työnsä kirjoitettuaan liian selkeitä otsikoita. Työntekijän häikäilemätön toiminta aiheutti journalismin etiikan kannalta kestämättömän tilanteen, jossa lukijat olivat vaarassa ymmärtää otsikon perusteella, mistä jutussa on kysymys ja mikä on sen näkökulma aiheeseen.

Erityisen raskauttavaksi journalistin ohjeiden kannalta tapauksen tekee se, että samalla syntyi riski, että haastateltavilla oli mahdollisuus tietää, missä yhteydessä heidän sanomisiaan käytetään ja miten ne esitetään yleisölle.

”Tämä erikoinen havainto johti suureen käännekohtaan elämässä – mutta sitten tapahtui jotain yllättävää, joka muutti kaiken: nyt hän paljastaa syyt kohtalokkaalle tapahtumaketjulle”, kertoo tapauksen taustoista toimittajan henkilöesihenkilö Jussi Historiallinen.

Historiallisen mukaan asiaa pohdittiin toimituksessa pitkään, mutta journalistisen integriteetin säilyttäminen ei jättänyt muuta vaihtoehtoa.

”Nyt tuli vakava varoitus: nämä sinullekin tutun kielen ilmaisut voivat aiheuttaa kummallisen ilmiön”, hän jatkaa.

Anteeksi, Jussi Historiallinen, mutta olisko mitenkään mahdollista, että kertoisitte jotain konkreettista tapauksesta?

”Grafiikat näyttävät sinunkin arkeasi koskettavan muutoksen: tämä karu kirjainkooste aloitti myllerryksen – sitten työntekijä katosi yllättäen jokapäiväiseltä sijaintipaikaltaan ja syy voi olla monelle yllätys”, Historiallinen myöntää.

Nyt vittu, ettekö te osaa enää edes puhua?

”Jäätävä kuitti keskeytti haastattelun tällä rajulla hidasta vastakkaisella tavalla – Esihenkilö: ’Jäätävä kuitti'”, hän päättää puhelun.

Kategoriat
Kulttuuri Politiikka Seksivau

Erkki Tuomioja kertoo uutuuskirjassa isoäitinsä Sähköhella Wuolijoen ja Robotti Ruttusen rakkaustarinan

(TERVAPÄÄ) Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkaa sukunsa vaiheiden perkaamista uutuusteoksessaan Pumppaa sitä öljyä punaiseen koneeseen. Kirja kertoo aiempaa yksityiskohtaisemmin Tuomiojan isoäidin Sähköhella Wuolijoen ja Robotti Ruttusen rakkaustarinan.

Wuolijoki tunnettiin näyrelmäkirjailijana ja NKVD:n agenttina, kun taas Ruttunen oli maaseudulta kaupunkiin ajautunut kulkija, joka ei onnistunut sopeutumaan urbaaniin elämään, vaan eli yksinäisenä romukaupan nurkassa.

”Toisaalta Ruttunen oli varhainen suomalainen unelma, sillä tynnyrin lisäksi hänet oli rakennettu peräti kahdesta ämpäristä. Sähköhella oli puolestaan tulipunainen kommunisti, joka kuitenkin lämpeni myös Ruttuselle”, Tuomioja kuvailee suhdetta.

Tuomioja kirjoitti äidinäidistään ja tämän siskosta Salme Pekkalasta Häivähdys punaista -kirjan jo vuonna 2006. Teos voitti yllättäen Tieto-Finlandian, vaikka se sisälsi huomattavasti uutuuskirjaa vähemmän Sähköhellan ja Ruttusen välistä kolisevaa, öljyistä ja kitkaista seksiä, jossa pelti paukkuu ja kondensaattorit käryävät.

”Klonk-klonk ja sur-rur, jos ymmärrät mitä tarkoitan”, Tuomioja toteaa isoäidistään aivan väärällä tavalla.

Kirja paljastaa myös aiemmin salaisena pidetyn tiedon, jossa Ruttunen oli piilottanut Zavidovon kylässä Neuvostoliiton ja Suomen välisiä salaisia asiapapereita tunkemalla ne toistuvasti, rajusti ja lopulta tyydyttävästi erään alle 26-vuotiaan mikroaaltouunin sisään. Sieltä ne oli siirretty läntisten tiedustelupalveluiden ja myöhemmin myös lehdistön nähtäväksi.

”En ole kertonut tällaista tietoa julkisuuteen”, Tuomioja kiistää.

Mutta sehän lukee itse kirjoittamasi Pumppaa sitä öljyä punaiseen koneeseen -kirjan sivuilla 748-828, koska tämänkin kustannustoimittaminen on jäänyt hieman puolitiehen?

”No, tällaisia poliittisia oikosulkuja tulee kaikille joskus.”

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Jeesus kohtaa haasteita Golgatalla uudessa Raamatun käännöksessä

calm body of water
Jokainen voi itse päättää mitä kertomukseensa laittaa, paitsi silloin jos kertomuksesi on jo pöllitty. Photo by Claudio Büttler on Unsplash

(KAANAANMAA) Uuden testamentin tuore nykykielinen käännös on herättänyt runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa, kertoo sosiaalinen media. Entistä yleistajuisemman version sanastosta on karsittu sellaisia vanhahtaviksi muuttuneita ilmauksia kuten ”ongelma” tai ”ruoka” ja korvattu ne nykylukijalle sopivilla ”haasteella” ja ”brekulla”.

Muutostyö yltää kuitenkin yksittäisiä sanoja syvemmälle, toteaa kielitieteilijä Maarit Brest-Litovsk. Läpi uuden käännöksen kokonaisia virkkeitä tai kappaleita on saatettu muovata tämän hetken kielenkäyttöä vastaavaksi. Näin alkukreikan ilmaisuvoima ja tarkoitus aukeavat koko laajuudessaan nykyihmisellekin, arvioi Brest-Litovsk. Hän ottaa esimerkiksi tutun kohtauksen Jeesuksesta erämaassa:

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle:

Sellainen luova mieli, joka voi huikealla tavalla aukaista mitä erilaisempia solmuja, voi myös itse mennä solmuun tavalla, jota ei sitten ihminen itse enää auki saakaan.”

Myös kaikkien tuntema vuorisaarna on uutena versiona tutumman kuuloinen ja lähestyttävämpi:

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:  ”Yhteiskunnan ja yritysten tasolla meidän on aika päivittää ihmiskäsitys, syleillä ihmisen mielen monimuotoisuutta ja luoda toimintatapoja ihmisestä käsin.”

Erityisen hyvin muutostyön vahvuudet näkyvät Raamatun kenties hurjimmassa osiossa, Ilmestyskirjassa. Apokalyptisten näkyjen kiivaus avautuu Brest-Litovskin mukaan nyt paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa käännöksessä:

Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ”Tule!”  Ja minä näin, ja katso: ”ensimmäisessä aallossa Vincit luo verkkosivun, jossa tunnetut henkilöt kertovat suhteestaan terapiaan ja sen luonnollisuudesta oman minän kehittämisessä.”

Kategoriat
Kulttuuri

Ylioppilasteatterin talkoilemasta kesämökistä puuttuu neljäs seinä

Photo by Hailey Kean on Unsplash

(POISTUVASSA KIINTEISTÖSSÄ) Paikallisen ylioppilasteatterin työryhmän talkoilla rakentama kesämökki on herättänyt paljon hämmennystä, sillä siitä puuttuu kokonaan etuseinä. Ohjaaja Axelrod Gunnarson arvioi kolmen seinän olevan aivan riittävä määrä, koska se on enemmän kuin kaksi ja vähemmän kuin neljä.

Me haluttiin tehdä jotain omaa ja uutta, joka rikkoo vanhoja perinteitä eikä takerru menneeseen”, ensimmäistä kertaa missään vastuullisessa tehtävässä toimiva Gunnarson perustelee.

Merenrantamökissä neljännen seinän puuttuminen on johtanut muun muassa kangassohvan tuhoutumiseen, jopa keskivertoa grynderirakentamista mojovampaan vesivahinkoon sekä katsojan kannalta kiusallisiin suoriin puhutteluihin.

”Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa merkkien ja merkitysten tasolla, että mökissä olisi hyvä olla seinä myös tuulen puolella? Sitä dilemmaa halusimme työryhmän kanssa käsitellä, mutta rakennustarkastaja ei ollut halukas pallottelemaan dekonstruktivistista lähtöajatustamme”, käsikirjoittaja Meri-Tuuli Innehåll harmittelee.

Työryhmä ei koe haukanneensa liian isoa palaa koettamalla uudistaa koko mökkirakentamisen perinteitä lähes nollabudjetilla.

Vsevolod Meyerhold halusi samankaltaisen valaistuksen näyttämölle ja katsomoon. Miksi me tyytyisimme sisätiloissa kelmeään keinovalaistukseen ja terassilla luonnon kirkkauteen tai pimeyteen, kun voimme uusilla konsteilla murtaa naturalistista perinnettä”, kysyy alasti lattialla kiemurteleva näyttelijä Paha Kurki.

Kriitikoiden mielestä neljännen seinän puuttuminen on perustelematon ratkaisu, rasittavaa kaiken kokeilunhalunsa menettäneille keski-ikäisille ja myös selkeä turvallisuusriski.

”No, ei hyvin kantavat rakenteet meidän vahvuuksia olekaan”, työryhmä myöntää.

Kategoriat
Kulttuuri Paavi Seksivau

Reportaasi: Miehisyyden ahdas malli kiristää minuuden vyötärönauhaa

brown wooden table near brown wooden chair
Monelle miehelle sauna on paikka, jossa sydän on avoinna kuin koraalikirja vappuna. Photo by Anne Nygård on Unsplash

(SAMMATTI) Suomalainen mies voi näyttää päällepäin viettävän vaivatonta elämää, jossa osin tiedostamattomatkin etuoikeudet luistattavat tulevaisuuden suksia vauhdilla pitkin ulappaa. Mutta joskus havutkaan eivät auta, kun sisimpään lentää hiekkaa.

Maaninkalainen (paikka muutettu) paikallinen mies Jaakko Kallunki-Jeremia on tänä kesänä useasti havahtunut miettimään omaa rooliaan ihmissuvun päättymättömässä kantakirjassa. Sopiva paikka puhua Lehden erikoishaastattelussa näistä hiljaisilla ruodeilla soittavista tunnoista on tietenkin sauna, miesten oma tsasouna sekä tripodi yhdessä ja samassa vyyhdessä.

Hehheh siis, kjeh kjeh, tiedätkö mitä blondi sanoo oikein hyvän seksin jälkeen”, Kallunki-Jeremia (nimi voi olla muutettu) pohtii hiljaa upottavassa lämmössä.

No mitä?

Arvasinkin ettei jätkä tiedä häähähähää”, mies jatkaa katsoen pitkään tulipesän liekkeihin, jotka kuin heijastelevat aikamme monisyisiä juovia.

Sielussa voi olla tyhjä istuin

Kallunki-Jeremia on huomannut myös monen vanhan ystävänsä ajattelevan samoja kysymyksiä. Miehen muotti ja ympärillä sanoitta sinkoilevat odotukset uurtavat kapeita polkuja, joilla käyminen ei aina suju kuin pyöräretki.

Jaa mutta tiedätkö mitä blondi sanoo oikein hyvän seksin jälkeen”, hän pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoo vaieten.

Tuota öö mä oon kuullut tän jo.”

Ai jätkä jää panemisen jälkeen kuuntelemaan ämmien höpinöitä rähhähähää”, Kallunki-Jeremia tunnustaa.

Herkkä ote herättää sydämen korvakäytävät

Julkisessa keskustelussa miehille asetetaan usein jopa huomaamatta ahtaita roolimalleja, joiden noudattaminen voi ulospäin näyttää pettävän helpolta. Näennäisen säröttömän kuoren alla voi silti hölskyä miehisyyden hauras keltuainen.

Kallunki-Jeremia toivoo, että hänen esimerkkinä voisi rohkaista muitakin tarkistamaan ihmisyytensä kompassista, mitä aikaa sen viisarit todella näyttävät.

Hei hei hei! Hei, kuule, tiedätkö mitä blondi sanoo oikein hyvän seksin jälkeen”, hän vakuuttaa.

Voi vittu Jaakko nyt pää kiinni.