(GISOMYNIA) Tamperelainen Jukka Skeba-Limburg on pitkään hiljaa ja istuu tuolissaan. Hetken kuluttua hän avaa kännykän ja sieltä tutun HS-sovelluksen, mutta sulkee sen pian ja huokaisee.
Skeba-Limburg tunnetaan lähipiirissään periaatteen miehenä, tai kuten tärkeimmät ystävät lämpimästi sanovat, ankeana paskapäänä. Tähän asti hän on rakentanut maailmankuvansa perinteisten kivijalkojen varaan, joita ovat taskulämmin rasismi, arvaamaton väkivaltaisuus sekä pakottava tarve kirjoittaa jokaisen kielteissävytteisen elokuva-arvostelun kommenttiketjuun, että jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan.
”Se alkoi, kuten kansanperinteet yleensäkin, pelkkänä jäsentymättömänä katkeruutena ympäröivää maailmaa kohtaan, mutta sittemmin siitä kehittyi aivan aito pakkomielle”, Skeba-Limburg muistelee kaihoisasti.
Nyt hänen maailmassaan on kuitenkin korjaamaton särö, nimittäin iskelmälaulajana ja oman elämänsä performanssina aiemmin tunnetun Anna Erikssonin uusi taide-elokuva W. Se on synkkä psykologinen draama madame Euroopasta ja tämän kiinalaisesta palvelijasta, tai jotain. Elokuvaa on pidetty dystooppisena nykyallegoriana Kenneth Grahamen eeppisestä runoelmasta Kaislikossa suhisee, sekä huonona.
Skeba-Limburg oli jo luonnostellut valmiiksi nokkelan sivalluksen elokuvaa arvostelleille elitistisille kriitikoille: ”jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan”, mutta katsottuaan W:n trailerin hän ei pystynytkään lähettämään viestiään.
”En kyllä taidakaan mennä katsomaan”, hän saa viimein sanotuksi.
Skeba-Limburg avaa sovelluksen vielä kerran, mutta sulkee sen alistuneesti. Sen sijaan hän aukaisee television ja asettaa lohdutukseksi dvd-soittimeen yhden voittoisimmista hetkistään, Luokkakokous 3 -elokuvan. jonka todellakin kävi katsomassa.
”Hirveää paskaa tämäkin kyllä.”
3 vastausta aiheeseen “Paikallinen mies, joka sanoo somessa aina menevänsä katsomaan kriitikoiden lyttäämät elokuvat, ei aio mennä katsomaan Anna Erikssonin elokuvaa”
Moniko muu kykenee samaan, eli tinkimään periaatteistaan kun huomaa että trailerin perusteella elokuva on niin eeppisen surkea että ei vain pysty?
Jukka Skeba-Limburg ei ole yksin. Näitä ns.”kriitikoiden” lyttäämiä elokuvia jonotetaan katsomaan. Ja sitten tulee se leffa, joka pitäisi katsoa, mutta kun ei vain voi; ammattilaisten kurmoottama raina, jonka taiteellisuus kuvottaa ja samalla kiihottaa – jotain uutta! Traileri vie kuitenkin voimat ja uskon: tätä erää ei voi voittaa. Onneksi tietoisuus siitä, että monelle muulle ylenkatsotulle klassikolle on luvassa jatko-osa saa jaksamaan. Kohta tulee ”Kadonneen aarteen metsästäjä V” eli viraalin vanhuksen uusi nosto. Jee!
Tunnen tuskasi, Paikallinen Mies. Itsekin kiiruhdan kasvissyöjien kommentteihin syömään lihaa. En tiedä mitä elämälläni tekisin ilman tätä tärkeintä emotionaalista venttiiliäni.