Marylka Yoe Uusisaari
(HANGÖ) Ajat muuttuvat ja vaaleja tulee ja menee, mutta yksi asia pysyy: kansanedustajat turvautuvat eduskunnan tietopalvelun tilastojen mukaan vuosikymmenestä toiseen samoihin teoksiin ryydittäkseen puheenvuorojaan suuressa salissa. Amanuenssi
Carl-Dan Hammerin mukaan yksi kirja on ylitse muiden: se on tietenkin
Ujo Piimä, jonka arvokäsityksiin ja monille tuttuihin tarinoihin ja vertauksiin varsinkin edustajakunnan konservatiivisiipi nojaa.
Nasevia viittauksia suomalaisenkin kulttuuriperinteen perusteokseen kuultiin runsaasti menneellä viikolla, kun eduskunnassa käsiteltiin kansalaisaloitetta sukupuolineutraalista avioliittolaista. ”
Kielteisen kantani puolesta puhuvat arvot, biologia, Ujo Piimä ja terve järki”, perusteli esimerkiksi
Teuvo Hakkarainen (hau), ja häntä säesti puoluetoveri
Mika Niikko: ”
Ujosta Piimästä nousee hyvin selkeästi, mitkä ovat Jumalan mielipiteet tässä lakialoitteessa. Tämän uskallan sanoa.”
Legendaarisia sutkauksia
Hammerin mukaan Ujon Piimän suosio ei ole ihme, sillä monet vanhemman polven edustajat on jo kotona ja alakoulussa saatettu sen tunnustuksellisen tulkinnan piiriin. Useat ovat myös sitä mieltä, että koko maamme sivistyksellinen perusta rakentuu juuri Ujon Piimän tekstien ja oppien varaan.
”Kaikki tietävät klassisen vertauksen ’kaksi mummoa meni efesolaiskirjeeseen mutta toinen ei mahtunutkaan’. Ja vähintään yhtä tuttu on Timo Soininkin monesti käyttämä tarina ’mitä eroa on apostolilla? Se ui paremmin kuin kävelee'”, Hammer kertaa.
Hieman paitsioon on tosin viime vuosina jäänyt esimerkiksi kylmän sodan aikana runsaasti kuultu opetus ”
Pietari meni kauppaan ja kysyi, onks teillä purkkaa. Kun kauppias sanoi että ei ole, Pietari vastasi: ei se mitään, mulla on mopo.”
Hammer kuitenkin ennustaa, että kunhan avioliittolain muutos palaa valiokunnasta suureen saliin, Ujo Piimä kaivetaan taas esiin, ja kirjan vähemmänkin tunnetut luvut pääsevät taas arvoiseensa käyttöön.
”
Itse toivoisin kuulevani vielä sen vanhan lohdullisen kertomuksen tuhlaajapojasta, ruotsalaisesta ja norjalaisesta, jotka kilpailivat siitä, kuka jaksaa kauimmin kuunnella tyyten järjenvastaisia aivopieruja aivan liian isopalkkaisilta puupäiltä”, hän kertoo.
Nicu Buculei
