Asiana eutanasia
Alfons Donatien
Suomen ev. lut. kirkon vt. tiedottaja
Vaikka eutanasia voidaankin myöntää vasta vuoden alusta, voi hakemuksia jättää jo nyt sisäministeriöön. Suomen työnantajain keskusliitolla olikin jo valmiina lista, joka jätettiin juhlallisesti heti myönteisen päätöksen tultua.
”Vielä ei haluta paljastaa, että ketä siellä listalla on, mutta sen verran voin sanoa, että Tupo saattaapi syntyä ilman isompaa kädenvääntöä ensi vuonna”, kommentoi työnantajien toimikunnan puhemies Kalevi Turpee . Kaikki eutanasiapyynnöt käsitellään luottamuksellisesti, joten listan nimet selvinnevät vasta alkuvuodesta.
Lakiin kirjattu vaatimus ”perustellusta tapauksesta” eutanasian ehtona vaikuttaisi äkkiseltään sangen tulkinnanvaraiselta. Lakialoitetta käsitelleen varatuomari Peter Sutcliffen mukaan asia on kuitenkin sangen yksinkertainen.
”Perustellusta tapauksesta on kyse, milloin kansantaloudelle voidaan osoittaa olevan hyötyä asianomaisen poismenosta. Eli noin kansantajuisesti yleensä vaaditaan esimerkiksi tehdastyöntekijän tapauksessa yhtiön ylimmän johdon suositus, työttömän tai opiskelijan osalta ehdotuksen voi sitten tehdä esimerkiksi Kelan paikallisjohto.”
Uusi laki on nostanut myös monia vastalauseita, joiden mukaan talouden kasvua ei voida pitää ainoana mittarina ihmisten elämistä päätettäessä. Näiden väitteiden esittäjille taloushallinnon edustajat ovat kuitenkin nauraneet päin naamaa. Kuolemansairaan tuskien lyhentämiseksi eutanasiaa ei tulevaisuudessakaan tulla sallimaan.
”Esimerkiksi kun perheen lemmikkikissa tai -hamsteri tai -alligaattori menehtyy, vanhempien on heti osoitettava lapselle, että kyseessä oli yksinomaan hänen syynsä. Lapselle pitää toistuvasti muistuttaa, että Elmerin kuolema oli hänen vikansa, eikä siitä voi syyttää ketään muuta kuin häntä”, Shis kertoo silmäkulma hieman nytkyen. Sama pätee isovanhempiin, joihin viittaa myös tutkimuksen nimike.
Shis’n tutkimustulokset osoittavat aukottomasti, että reipas syyllistäminen auttaa lasta pääsemään irti lemmikin suremisesta ja pitämään sen sijaan omaa itseään merkityksettömänä, pahana sekä epäkelpona. Näin hän ponnistelee kahta kovemmin saavuttaakseen hyväksyntää, jota ei tietenkään pidä hänelle tarjota.
”Syyllistämistä on jatkettava läpi nuoruusiän aina aikuisuuden kynnykselle asti. Koulukiusatuksi joutuminen, muiden pilkka, puberteetti-iän häpeät — lapsen on opittava, että ne kaikki ovat hänen omaa syytään”, Shis jyrisee kasvot vihasta vääristyen.
Samaa kaavaa pitää tutkimuksen mukaan toistaa myös onnettomuustilanteissa. Olipa kyseessä sitten liikenneturman, luonnonkatastrofin, tai vaikka väkivallanteon uhri, pitää hänelle mielellään heti tapahtumapaikalla, pelastushenkilökunnan toimesta muistuttaa, ”oma vikasi”. Tätä varten tutkimusryhmä ehdottaa ambulansseihin jaettavaksi erityisiä opaskirjoja, joista hoitajat voivat ladella sopivat madonluvut jo sairaalaan kuljetuksen aikana.
Shis kuitenkin korostaa, että parhaat tulokset saavutetaan, mikäli lapsi on totutettu hoitomenetelmään pienestä pitäen.
”Kertakaikkiaan sille pikkuhirviölle on iskostettava polttoraudalla aivojen poimustoon, että hän ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan ikinä yhtään mitään! Se kasvattaa luonnetta!”, huutaa Shis ja käpertyy lattialle vapisevaksi palloksi.