Kategoriat
Ulkomaat

Caesarin kuolema puhuttaa yhä

Uudet silminnäkijälausunnot kiistävät salaliiton
(ROOMA) Tänään maaliskuun iduksena tulee kuluneeksi 2050 vuotta roomalaisen valtiomiehen Julius Caesarin kuolemasta. Vaikka keisarillinen tutkimuskomissio totesi aikoinaan tapauksen selvitetyksi, uusia ”anti-salaliittoteorioita” on noussut vuosipäivän alla julkisuuteen.
Virallisen historiankirjoituksen mukaan konsuli-diktaattori Gaius Julius Caesar kuoli senaattorien salaliiton uhrina. 23 salaliittolaisen, näiden joukossa Caesarin adoptiopoika Brutus, väitetään surmanneen Caesarin tikareillaan.
Viime viikonvaihteessa Corriere della Sera –lehti julkaisi kuitenkin artikkelin, jossa useat henkilöt kiistivät virallisen selityksen. Silminnäkijälausuntojen mukaan Caesarin kuolema olisikin ollut vahinko.

Lipesikö veitsi?

”Vitut sitä kukaan puukottanut. Itse se leikki veitsellään, ja sitten veitsi lipesi ja teki ensimmäisen haavan. Senaattorien yrittäessä auttaa veitsi lipesi uudestaan, ja lopulta Caesar sai ne 23 haavaa. Tosin en ole ihan varma, ehkä niitä olikin 24”, kertoi 2109-vuotias eläkkeellä oleva kvestori Claudius Nussius, joka Caesarin kuoleman aikaan toimi asiakaspalvelupäällikkönä senaatin kansalaisinfossa.
Nussiuksen näkemyksen vahvistaa hänen taannoinen työtoverinsa, 2098-vuotias Publius Cunnilingus, joka tosin hämmentää soppaa entisestään vihjaamalla mahdollisuuteen, että Caesar olisikin ollut varhainen aidsin uhri.
”Sellainen häntäheikkihän se oli. Ei riittänyt kolme vaimoa, piti käydä vielä Kleopatraakin kiksauttamassa. Se ämmä oli taudinpesä jos kuka. Ja homostelihan se kuulemma Bithynian kuninkaan kanssa. Kyllä selvästi näytti kalpealta ja jotenkin immuunikatoiselta sinä aamuna”, Cunnilingus toteaa.
Lisäksi Ruotsin poliisi ilmoitti löytäneensä mahdollisen Caesarin murha-aseen Christer Pettersonin haudasta.

Kategoriat
Muut

Slobodan Milosevic in memoriam

(ZAGREB) Äskettäin menehtynyt entinen Serbian presidentti Slobodan Milosevic jää elämään monien mieleen ihmisenä, joka pyrki toteuttamaan unelmansa ja tekemään maailmasta paremman paikan sekä tapattamaan muutamia satojatuhansia ihmisiä.
Milosevic syntyi vuonna 1941 pienessä Pozarevacin kylässä ortodoksipappi-isän ja opettajaäidin perheeseen. Hän vietti jotakuinkin normaalin lapsuuden ja murhautti ala-asteella seitsemän muslimisyntyistä serbiä. Opettajat muistelivat Slobodania myöhemmin lämmöllä: ”Oli selvää että tästä pojasta tulisi jotakin suurta ja että hän murhaisi tuhansia syyttömiä ihmisiä.”

Vaatimattomasta alusta
hulluihin murhatekoihin

Milosevic valmistui lakimieheksi Belgradin yliopistosta 1964 ammuttuaan kuoliaaksi kahdeksan ihmistä. Vain muutamia vuosia myöhemmin tämä kyvykäs ja hullun murhanhimoinen nationalisti kohosi näkyviin virkoihin valtiollisissa yhtiöissä.
Tällöin kuitenkaan kovin moni ei olisi uskonut, mihin Milosevic vielä pystyykään. Kansanmurhat ja Srebrenican verilöyly olivat vielä kaukaista utopiaa, ja hänen piti tyytyä vain muutamiin murhapolttoihin ja salamurhiin.
Ratkaiseva askel kohti valtiomieheyttä ja sotarikollisen uraa tuli vuonna 1986 kun Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtoon ja murhasi 22 ihmistä vasemmalla kädellään. Sen jälkeen häntä ei enää pysäyttänyt mikään, paitsi muutama laivueellinen Naton pommikoneita, kansannousu sekä verenpainetauti.

Tapan vittu
ihan kaikki

Milosevic keräsi karismaattisena johtajana nopeasti valtavan suosion kansallismielisten ja älyllisesti vajaiden serbien keskuudessa. Etenkin hänen kuuluisa ”vittu nyt tapetaan kaikki” -puheensa Kosovo Poljessa 1989 muistetaan hyvin.
”Kroaatit – henki pois! Albaanit – litteäksi! Sloveenit – vittu hengiltä!” taitava demagogi Milosevic painotti tuolloin.
Vaalilupauksiaan Milosevic pääsi täyttämään 1990-luvun alussa, kun Kroatia ja Slovenia sekä myöhemmin Bosnia-Hertsegovina irtautuivat Jugoslaviasta. Milosevic alkoi tällöin soveltaa maan yhtenäisyyden säilyttämiseksi kehitettyä ”Paskaks vaan” -strategiaa, johon sisältyi taitavaa nationalistista propagandaa, ulkopoliittista tasapainottelua sekä silmitöntä kaiken vastaantulevan murhaamista ja raiskaamista.

Pyhimys
mieheksi

Sodan tauottua Milosevic jatkoi Serbian johdossa sekä ihmisten murhaamista, kunnes hänet toimitettiin kesäkuussa 2001 Haagin sotarikostuomioistuimeen. Vuosien oikeustaistelun ja kymmenien murhien ja tuhopolttojen uuvuttama Milosevic menehtyi maaliskuussa 2006 sydänkohtaukseen, jonka kaikki teräväsilmäiset serbit tietenkin tunnistivat YK:n junailemaksi salamurhaksi.
”Miksi kaikki hyvät kuolevat ensimmäisinä?” tiivisti alati fiksujen serbialaisten tunnelmat debiiliksi todettu Ratko Ei-Mladic Belgradissa.

Kategoriat
Ulkomaat

Milosevic kiistää väitteet kuolemastaan

(HAAG) Jugoslavian liittovaltion entinen presidentti Slobodan Milosevic kiistää Haagin sotarikostuomioistuimen väitteet kuolemastaan. Hänen mukaansa hollantilaisten patologien suorittama ruumiinavaus ei ollut lainvoimainen. Milosevic itse luonnehtii ruumiinavausta ”NATO:n ohjailemaksi farssiksi”.
Patologien mukaan sotarikoksista syytetty Milosevic kuitenkin menehtyi lauantaina sydänkohtaukseen.
”Slobodan Milosevicin sydän ei ole lyönyt kolmeen päivään. Hän ei myöskään hengitä ja hänen ruumiinlämpönsä on pudonnut reilusti alle kolmenkymmenen asteen, joten häntä on ehdottomasti pidettävä kuolleena” totesi sotarikosoikeudenkäynnin tiedottaja Alexandra Milenov sunnuntaina.

”Vitut
kuolin”

”Mikään väitteistä ei kerta kaikkiaan kestä lähempää tarkastelua. Epätoivoisia väitteitä sydämeni pysähtymisestä ja maatumisprosessin alkamisesta en vaivaudu edes kommentoimaan”, totesi Milosevic omassa vastalauselmassaan myöhään sunnuntai-iltana ja jatkoi tutun agressiiviseen tyyliinsä.
”Tämän niin sanotun ruumiinavauksen lopputulos oli päätetty jo kauan ennen kuin ensimmäistäkään viiltoa oli tehty. Kyseessä on naurettava näytelmä, jonka lopputuloksella ei ole, eikä voi olla mitään arvoa.”
Päätöstä Milosevicin hautapaikasta ei ole vielä tehty. Vuonna 1941 syntynyt Milosevic on omalta osaltaan jo ilmoittanut kieltäytyvänsä kaikesta yhteistyöstä hautapaikkaa valittaessa. Oikeuslääkärit toivovat kuitenkin, että ruumis saadaan siirrettyä pois Haagista vielä lähipäivien aikana.

Kategoriat
Muut

Fundable-sivu on the real thing

Terve, early adopters.
Tämä riittänee osoittamaan, että Fundable-keräys on  meidän aloittamamme.
Siitä tulee isommat ilmoitukset tänne ihan kohta.

Kategoriat
Kotimaa

Valtio myöntää Kuusankoskelle armomurhan

(KUUSANKOSKI) Suomen valtio on myöntänyt Kuusankoskelle luvan itsensä lopettamiseen. Päätöksen takana on Kuusankoskella sijaitsevien Voikkaan ja Kymin paperitehtaiden alasajo: valtio ei enää näe, että Kuusankoskella on mahdollisuuksia elpyä kaupungin normit täyttäväksi yhteisöksi.

”Kuusankoskelaiset ovat valmiiksi itsetuhoisia ja alkoholismiin taipuvia. On kuitenkin olemassa vaara, ettei kaupunki saa itseään hengiltä vaan jää kitumaan rappiokyläksi. Siksi valtio tulee apuun”, kertoo Suomen valtion edustaja Jack Bauer.
Ulkomaalaisvihasta ja lumiveistokisoista tunnettu Kuusankoski on tarkoitus tuhota ensi syyskuuhun mennessä toistaiseksi nimeämättömällä isolla räjähteellä. Valtio toivoo, että myös pieni osa Iittiä ja Jaalaa tuhoutuisi räjähdyksessä.

Fyffet
kotiin

Kymin ja Voikkaan tehtaiden alasajon takana on se, että UPM:n omistajat eivät ole saaneet riittävästi voittoja viime vuosina. Lakkauttamispäätöksen jälkeen metsäteollisuuden kurssit kuitenkin ponnistivat julmaan, lähes kuuden prosentin nousuun.
”Yhyyy, ei saa”, kommentoi paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen UPM:n rahakasta päätöstä samalla, kun UPM:n hallitus tökki kepeillä Ahosen kylkiä, lällätteli ja kehuskeli osakevoitoillaan. Tyylilleen epäominaisesti Ahonen ei kuitenkaan uhkaillut hallitusta lakolla.
UPM:n hallituksen iloaiheita on sekin, että kaikkiaan 3600 työpaikan siirtäminen lähivuosina pois Suomesta tietää varmaa Nobel-palkintoa hallituksessa istuvalle Martti Ahtisaarelle.
”Palkintolautakunta ei voi sivuuttaa valinnoissaan sitä faktaa, että Ahtisaari on ollut osallisena vapauttamassa lukuisia huippukoulutettuja paperityöläisiä muihin vaativiin tehtäviin, joissa pitää tarkkailla tv-ruutua”, iloitsee kohta työttömäksi jäävä, asuntovelkainen Markku Pälli, 20.
Markus Selin on jo esittänyt kiinnostuneensa tekemään Kuusankosken kuolemasta elokuvan. Kuusankosken rooliin on suunniteltu Jasper Pääkköstä.

Kategoriat
Kulttuuri

Al-Aksan Marttyyrien Prikaatin alajaostot mukaan pilakuvakiistaan

(MEKKA) Myrsky profeetta Muhammedin pilakuvien ympärillä ei ota lauhtuakseen. Qatarilainen tv-kanava AlJazeera julkaisi eilen videonauhan, jolla Al-Aksan Karikatyyrien Prikaatin komentajaksi esittäytyvä mies vaatii kostoa kaikille profeettaa pilkkaaville.
”Silmä silmästä on meidän vaatimuksemme” totesi mies nauhalla, ”emmekä me lepää, ennenkuin jokaisesta vääräuskoisesta pilkkaajasta on piirretty halventava kuva”. Samalla nähtiin myös useita muita miehiä piirtämässä raivokkaasti.

Useita
uhkauksia

Kuvanauha julkaistiin vain tunteja sen jälkeen, kun useat sanomalehdet lähi-idässä olivat julkaisseet Al-Aksan Frisyyrien Prikaatin maailman pilapiirtäjien hiuksille suunnatun uhkauksen ja Al-Aksan Lemurien Prikaatin valan loikkia ketterästi puissa ja syödä hedelmiä ja toukkia.
Lehden toimittajien henkensä kaupalla hankkimien tietojen mukaan tekeillä on myös Al-Aksan Kalembuurien Prikaatin vala olla läsnä kaikissa maissa, joiden kielillä useampi kuin yksi erilaisen kirjoitusasun omaava sana äännetään samalla tavalla, Al-Aksan Setsuurien Prikaatin vala keksiä väsyneitä leipäaiheisia sanaleikkejä ja Kotkan Työväenpalloilijoiden vuosikertomus.

Kategoriat
Urheilu

Tre Kronor voi menettää kultamitalinsa

(MEDBORGARPLATSEN) Ruotsin jääkiekkomaajoukkue voi menettää olympiakisoissa saamansa kultamitalin. Maan olympiakomitean puheenjohtajan Får-Inte Avtäckasin mukaan joukkueen hylkäykselle on vakavia perusteita.
”Mats Sundin är homosexuell, homosexuell, homosexuell. Mats Sundin är homosexuell, homosexuell, homosexuell”, perusteli Avtäckas.
Ratkaisu merkitsisi Suomen Leijonien nousua olympialaisten voittajiksi. Teppo Numminen voisi kuivata silmänsä ja noin 100 000 roviolle tuomittua ”Olympiavoittajat 2006” -lippalakkia säästyisi tuomiolta.

Kategoriat
Kotimaa

Vanhanen vaatii Salaman armahduksen perumista

(JURMU) Pääministeri Matti Vanhanen vaatii kirjailija Hannu Salaman vuonna 1968 saaman armahduksen perumista. Jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdollisen tuomion saanut Salama ei Vanhasen mielestä ole hyvä esimerkki länsimaisesta demokratiasta.
”Kyllä meillä on ollut tapana Suomessa kunnioittaa toisten ihmisten uskonrauhaa. Tällainen tahallinen jumalaudan huutaminen ja ylenpalttinen Herran kiroaminen ovat vieraita suomalaiselle kulttuurille. Haluaisinkin pyytää Juhannustansseja anteeksi kaikilta sen arabiankielisen käännöksen lukeneilta”, Vanhanen nöyristeli kieriskellen markkoja vientiteollisuuden ja kirkon käskystä.
Kirjailija Salama itse oli tyrmistynyt uudesta käänteestä tapauksessa, jonka hän luuli olleen jo käsitelty.
”Vittupersesaatana mitä pelleilyä. Ei paljon ole Suomi muuttunut muutamassa vuosikymmenessä, vaikka niin äkkiseltään luulisi”, kommentoi ukkospilvien eri osien välille syntyneen jännitteen lähistöltä tavoitettu Salama.

Kategoriat
Urheilu

Suomi säästyi idiotismilta

(SERGELIN TORI) Suomi säästyi niukasti täydelliseltä idiotismilta sunnuntaina. Suojelupoliisin mukaan laillisen yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen ja idiotismin ylivalta olivat vain muutaman maalin päässä. Supo piti tilannetta vaarallisimpana sitten Kemin kapinan vuonna 1949, joskin tällä kertaa ei todennäköisesti olisi selvitty vain kahdella kuolonuhrilla.
”Hävittäjäsaattue Helsinkiin. Adolf Ehrnrooth pukukopissa. Kisaidiootit pahvi-Marilyneineen. Viiiille Peeeltonen, Ville Peltonen. Jukka Tammi ilmakitaroimassa munasuojat päässä. Mika Niemisen pyyhkeen alta vilahtava kulli. Aivovammaiset suihkulähteessä. Kirka laulamassa. Kyllä homma on niin, että jos tämä olisi toistunut likimainkaan samassa mittakaavassa, ei täällä olisi tervepäinen kestänyt hetkeäkään” arvioi suojelupoliisisoittokunnan basisti Reijo Itkumuuri.
Suojelupoliisi haluaa myäs kehottaa tolkullisia kansalaisia välttämään liikkumista julkisilla paikoilla Kansainvälisen jääkiekkoliiton kevätturnauksen aikana.

Kategoriat
Yleisönosasto

Suomalainen urheilu takeltelee

Suomalaisessa urheiluajattelussa on jotakin kankeata ja vanhanaikaista. Omat urheiluperinteet
ja treenimetodiikkakin lienevät unohtuneet.Urheilu vaikuttaa aivan liiaan tehtailevalta. Liukuhihnamaisesti saatetaan osallistua kisasta kisaan ja treenailla keskieurooppalaisissa harjoittelukeskuksissa eikä varsinkaan suurten kiplailutpahtumien edellä muisteta ollenkaan levätä ja latautua kunnolla.
Ennen suuria kisatapahtumia pitäisi nykyaikana lisäksi kehitellä analyyttysempiä välinetreenejä, joissa testataan erilaisia välineitä, kuten suksia, niiden leveyksiä, kimmoisuuksia ja mm. hiihtokenkiä sääntöjen sallimissa rajoissa. Uusimmat jalkinetyypit kun eivät välttämättä suosi suomalaista jalkamallia tuskin selkärangankaan mallia, ylipäätäsä koko ergonomiaa. Tämä näkyy mielestäni rataurheilussakin nyrjähtäneinä nilkkoina yms. ongelmina. Tämä näkyy jo kaduillakin usein vaikeutuneina, löntystelevinä
kävelytyyleinä. Muodin sokea seuraaminen on sitä että jos jokin kuuluisuus pärjää tietyllä tunnetulla mono-, juoksukenkä-tai luistintyypilä tai edes suksityypillä otetaan ehkä vaivihkaa sama tyyppi käyttöön sen tarkemmin miettimättä. Nämä mallit eivät kuitenkaan yleensä ole suunniteltu suomalaisen pohjoisen jalkamallin mukaan. Paljon tarkempaa yksilöllistä mallisuunnittelua tarvittaisiinkin tai sitten jos kaupasta ei löydy oikeita malleja tulisi löytyä asiaa tunteva suutari ja teettää huippusopivat jalkineet ksäityönä.
Perus-välinetaso on jotenkin unohtunut puhumattakaan sitten suksista joissa kapeat muotisukset ja tietyn saman tyyppisen luistelutyylin noudattaminen on jopa fanaattisen periaatteellista. Kai vapaa hiihtotyyli varsinkin sallii muitakin tyylejä käytettävän. Eihän sitäpaitsi mahdollisimman kapeaa suksi sovi edes kaikille keleille. Pintapaine kasvaa liian suureksi ja suksi uppoaa. Perusfysiikkakin näyttää siis unohtuneen.
Suomalaisen valmennuksen omituinen kaavamainen piirre on juuri se että yksilöllisiä eristyispiirteitä ei suosita, kuten uusia vapaan hiihdon tyylejä vaikka muualla maailmassa niitä jopa etsitään. Näin näyttää olevan tapahtuneen mm. Ampumahiidon suhteen, kun ei saada kokoon edes viestijoukkuetta oikean olympia-ja urheiluhengen mukaisesti: Tärkeintä on osallistuminen ja reilu kilpa! Sensiaan tuijotetaankin johonkin ihme periaatteeseen, kuten vaikkapa muodissa olevaan luisteluhiihtotyyliin, vaikka muillakin tyyleillä ja suksityypeillä pärjäisi. Vai myydäänkö urheilupaikkojakin dobingaineiden lisäksi!?
Toinen tärkeä tekijä on se, että Suomessa ei ole omia sisäisiä kansallisen tason kilpailuja riittävästi, ei edes Pohjois-maiden tasoisia. Tai sitten ne yritetään tehdä liian elitistisiksi.
Myöskään ei ole riittävästi treenikeskuksia ts. treenimotelleja ja- hotelleja jotka voivat tarjota muun matkailun lisäksi tiettyjä urheiluun liittyviä treenausmahdollisuuksia. Suomalainen urheilia saattaa viettää treenileirin ennen suurkisoja esim. italiassa 35-asteen helteessä ja luullaan että suoritustaso tällä muka paranee vaikka pohjoismainen ruumiinrakenne suosisi kotimaisia olosuhteita n. 10 – 20 celsiuksen lämpötiloja.
Ennen suurkisoja suomalainen urheilija onkin jo helteen rasittama ja nuutunut puhumattakaan siitä että ”ravintotankkaus” ei ole tapahtunut suomalaisia perinteisiä ruokia lähestulkoon käyttäen. Ravintoasiantuntijoiden näkemyksiä ei ehkä kuunnella riittävästi.
Voitaisiin ajatella tehtävän myös treenihalleja joiden yhteydessä toimi urheiluhotelli, kuten käytöstä poistettuun tehtaaseen, lähinnä kesäurheilun käyttöön. Hiihtoa nyt voi harrasta sopivalla pururadallakin kun löytyy vain oikea suksityyppi.
Suomalainen urheilu vaikuttaa myös ylipurusuavan politisoituneelta. Eri puolueiden poliittiset johtajat komistavat eri urheiluseuroja ja liittoja. Tämä on nähdäkseni kaavamaistanut urheilua ja jopa laskenut urheilun suositota. Muissa maissa lienevät toiminnan johtajat olevan lähinnä urheiluliitoissa johtajina. Politiikkoja niissä näkee vähemmin, mutta vastaavasti rahaakin enemmin. Suomessa on yleisurheilukenttien tiheys ehkä tiheintä koko maailmaakin ajatellen asukaslukuun nähden. On kaikenlaisia kylä-ja kunnan kenttiä, mutta niitä ei hoideta.
Tuskin viitsitään edes nurmikkoa hoitaa vaikka suomalainen pihratamonurmikkoon aika halpa ja helppohoitoinen. Niissä ei myöskän ole useinkaan välineitä saatavilla, kuten moukareita, keihäitä, jne. EU-rahat taitavatkin mennä aivan jonnekin muualle tässäkin suhteessa. Dobing-aineiden suhteessa Suomessa ollaan aika puhtaita ja paremman ravintoniologisen valistuksen avulla järkevä urheilija tuskin lankeaa käyttämään vaikutukseltaan kyseenalaisia aineita kun pelkkä ruisvellikin kiihdyttää verenkiertoa jopa paremmin kuin dobing-aineet Varsinkin jos sekaan lisää sallittua maustetta, kuten valkopippuria. Tai esim. hyvin savustettu säynävä savujuuston ja salaatin kera.
Suomalainen urheilija näyttää orjamaiselta puurtajalta. Se ei paljon puhu tai valita. Ei juurikaan analysoi ja urhoilujohdon kritisoiminen on melkeimpä rikos. Kun siellä se joku poliittinen pamppu ”ylipolittrukkina”.
Kaiken kukkuraksi on vielä ylivarovaisia asenteita joissa ajatellaan ”mitä sekin urheilija siellä tekee”-tyyppisesti kun ei edes tulostaso ole riittävä. Ylipäätänsä odotetaan aivan liian nopeasti liian hyvä tuloksia. Mutta varsinkin jos urheilijan kunto on nousussa ja tuloskäyrä on nouseva pitäisi tälläisten tietenkin päästä aiempaa useammin edustamaan maataan eri kansainvälisissä kisoissa. Urheiluedustajien ”valintanuukuus” on usein kehittämisen este.
Ei ajatella että vaikka urheilijan tulostaso ei yltäisi kansainväliselle huipputasolle, niin varsinkin yksilölajeissa uudet olosuhteet ja uudet kilpailukumppanit voivat nousuvoittoisen urheilijan tulostason nostaa aivan uudelle tasolla. Näin on tapahtunut useiden ulkomaalaisten urheilijoidenkin suhteen useinkin.. Esimerkkinä mainittakoon Italian 4X10 km:n viestihiihtovoitto Torinon olumpialaissa, vaikka se tosin tapahtui italialaisille tutussa maastossa. He osasivat nähdäkseni tehdä paremmin susksivalinnatkin, kuin muut.
Kun ajatellaan yleisurheilua, niin kuinka monta yleisurheiluhallia tai hallikisaa Suomessa sitten talvella on? Ei ole järjestetty edes pohjoismaisia kisatapahtumia. Innovaatioaste on kaikin puolin heikko. Suomalianen politiikkko komisteleekin mielellään mitallimiesten seurassa mutta odottaa tulosten liikaan tulevan jonkin ihmeen kautta selvät, etenkin kotimaiset treeniolosuhteet ovat urheilun kehittämisen perustana. Eikä EU:ssa ole urheilurahojakaan saatu. Valtiohallinto on nahkansa myynyt ja säästää kyllä korruptoitunuttakin EU:ta varten Itävallan urheilijat sensiaan taisivat saada santisirahat dobingiakin varten. Löytyykö mistään päin maailmasta niin politiikkoja näyristeleviä valmentajia, kuin Suomesta.
Risto Pöllänen
Koneteknikko-ohjelmoija
Lappeenranta