Lehti

VITUN KYLMÄ TÄÄLLÄ TOKOINRANNASSA SAATANA
(ASUNTOLA) Poikkeuksellisen lämmin talvi, joka on ilman muuta, väistämättä ja totta kautta kiven ja kannon ilmastonmuutoksen aiheuttamaa, on sekoittanut pahasti luonnon normaalin kiertokulun. Satunnainen kulkija voi huomata leskenlehtien yrittävän pinnistellä maasta, krookusten kukkivan, ruohon vihertävän.
Myös eläinkunta on pahasti päästään pyörällä. Laululinnut ovat ymmällään, saimaannorppien lumipesät uhan alla, eivätkä edes kaikkien hyvin tuntemat spurgut ole pystyneet vetäytymään talviunille, vaan niihinkin voi kulkija suureksi hämmästyksekseen törmätä. Tavallisesti spurgut uinailevat pahimpien paukkupakkasten ajan sosiaalikeskuksen vuokra-asunnoissa tai asuntoloissa Pohjois- tai Itä-Helsingissä, mutta leuto keli on saanut monet vaeltelemaan jopa kantakaupunkiin saakka.
”Metsän ja rantojen kuningas, spurgu, spuge, pulsu, pultsari. Muinaisten suomalaisten myyteissä spurgulla on monta nimeä, mikä kertoo sen tärkeästä asemasta kansanperinteessä”, sanoo kirjallisuustieteen professori Daiga Daiga-Duu.

Cityspurgut uusi ilmiö

Tutkijoiden mukaan lämpimän talven mukanaantuomaa tilannetta pahentaa entisestään se, että ihmisasutuksen levittäytyessä yhä laajemmalle, aivan spurgujen reviirien tuntumaan, ne voivat häiriytyä ja unohtaa tavanomaisen pelkonsa ihmistä kohtaan ja muuttua ns. cityspurguiksi.
”Nykyään ei ole poikkeuksellista nähdä cityspurgu tonkimassa roskiksia talojen pihoilla ja jätekatoksissa. Normaalisti spurgu ei tällaiseen uskaltautuisi”, kertoo petoeläintutkija T. Armo Helsingin yliopistosta.
Siinä missä normaali, luonnontilainen spurgu pakenee ihmistä ja säntää pikaisesti takaisin pahvilaatikkoonsa, voi cityspurgu äityä aggressiiviseksi. Varsinkin näin talviaikaan, kun ravinto on lämmöstä huolimatta vähissä. Armo neuvoo spurgun kohdannutta pysymään rauhallisena.
”Ei kannata panikoida, sillä se hermostuttaa spurgua. Selkää ei myöskään pidä kääntää, koska se voi yllyttää spurgun hyökkäämään. Parasta on perääntyä hiljalleen takaisin tulosuuntaan. Spurgulle kannattaa myös jutella rauhallisesti, silloin se rauhoittuu. Jos spurgu nousee takajaloilleen, se ei ole aina merkki hyökkäämisestä, vaan lähinnä uteliaisuudesta”, Armo kertoo.

Onnettomuudet harvinaisia

Spurgua ei kuitenkaan ole syytä ärsyttää, sillä ahdistettuna sen luonnolliset aseet – sorbuspullo, Kaken vanhat maiharit ja kynsisieni – voivat tehdä pahaa jälkeä. Tilastojen mukaan spurgun uhriksi joutuminen on kuitenkin harvinaista, paitsi mitä nyt joskus Hesarilla tai Tokoinrannassa.
Viranomaiset eivät toistaiseksi tiedä, mitä cityspurguille pitäisi tehdä, sillä selvää toimintaohjetta ei ole. Joissain tapauksissa spurgu on otettu kiinni ja palautettu takaisin reviirilleen Pasilan poliisiputkaan. Erityisen aggressiivisten spurgujen kohdalla on turvauduttu eksperttien, lähinnä Securitaksen apuun, ja kyseinen yksilö on potkittu tuhannen paskaksi.
Vuosittain maassamme myönnetään myös alun toistatuhatta spurgujen kaatolupaa, sillä ne aiheuttavat vaaratilanteita maanteillä ja tuppaavat samaan ratikkaan.

(VASTARANTA) Jere Karalahti on sellainen, joka ei kommentoi kun kysytään, ei kommentoi kun kysytään, ei kommentoi kun kysytään, sellainen joka eksyy matkalla harjoituksiin, istuu tutkintavankeudessa ja vastapäisessä aitiossa istuu kihlakunnansyyttäjä: oikeussali kaikuu, raikuu ja iltapäivälehdet seuraavat.
Tuolta tulee Jere Karalahti ja maksaa velkojaan, on tässä ja maksaa velkojaan, menee Mannerheimintien Yliopiston apteekin eteen ja maksaa velkojaan, on puhelimessa ja maksaa velkojaan kun toinen uhkaa tappaa. Sellaisella Jere Karalahdella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on moottoripyöräkerho. Eikä Karalahtea erota moottoripyöräkerhosta mikään, paitsi ulkojäsenyys ja poliisi.

(LIKTORI) Poliisien mielestä Suomeen kaivattaisiin kipeästi poliisihallitus. Poliisipäälliköitä, komisarioita sekä skoudeja edustava Pamppuyhdistys uskoo, että rivakka poliisihallitus saisi hipit kuriin.
”Kun joku Smash Asem tulee ja me vähän annetaan siellä hipeille pamppua, niin heti ollaan raahaamassa raastupaan ja syytetään kaikennäköisistä asioista. Perhanan hipit”, johtava konstaapeli Ensio Reinikainen sanoi.
Poliisihallitus keventäisi keskustason hallintoa ja siirtäisi toimivaltaa yhä enemmän paikallistasolle. Käytännössä jokainen jepari voisi päättää silloin itsenäisesti, näpäyttääkö hippiä etu- vaiko takalistolle.
”Siitä saataisiin myös lisää mahdollisuuksia työttömäksi jääneiden poliisien palkkaukseen ns. tukitöihin. Eli ideanahan on työturvallisuuden nimissä, että yksi paukauttaa hippiä pampulla ja toinen varmistaa samalla selustan”, Reinikainen kertaa kenttätyön perusteita.
Poliisihallitus voisi aloittaa toimintansa ensi keskiviikkona, mikäli vain ”jätkillä ei jäänyt viikonloppuna putki päälle”.