(ALMA MATER) Viestintäkonserni Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne jouduttiin perjantaina tyhjentämään nimettömien uhkausten takia. Toistaiseksi poliisilla ei ole tietoa, liittyvätkö uhkailut Kauhajoen joukkomurhaan.
Alma Media arvioi omassa tiedotteessaan, että uhkausten taustalla ovat ”todennäköisesti militanttilepsot tai jotkut muut päätoimittajaksi epäkelvot yksilöt”. Yhtiö korosti samalla olevansa moniarvoinen ja avoin organisaatio tai jotain.
Ilta-Sanomien mukaan uhkailujen taustalla saattaa olla ”järjestäytynyt ja aseistautunut verkkoyhteisö, joka on suunnattu yhteiskuntaa ja tavallisia kansalaisia vastaan”. Näkökulmaa pidettiin yleisesti ja karhukoplankin piirissä huvittavana.
Lehden saamien tietojen mukaan myös Lapin Kansa -lehden päätoimittaja Heikki Tuomi-Nikula olisi tyhjennetty jo vuosia sitten. Vahvoina todisteina pidetään päätoimittajan viime päivien lausuntoja, jotka viittaavat täydelliseen evakuointiin.
”Mitään järkeviä lausuntoja en voi enempää antaa”, Tuomi-Nikula totesi tiedotusvälineille perjantaina.
Kategoria: Muut lehdet
Sitaatteja muista joukkoviestimistä
(NIKON) Kaikki Suomen suurimmat sanomalehdet ovat kärähtäneet manipuloidun tekstin julkaisusta. Tarkkasilmäiset lukijat, joita pitää aina välillä aiheettomasti kehua jotta ne surulliset pallopäät tuntisivat olonsa muka tärkeiksi, havaitsivat manipulointia lukuisissa lehtijutuissa. Useimmiten juttuihin oli lisätty sanoja, joita ei todellisessa jutuntekotilanteessa tai haastattelussa esiintynyt, mutta paikoin joitain sanoja oli poistettukin.
Lisäksi hälyttävän tavanomaisia olivat käytännöt, joissa jutuntekotilannetta kuvailtiin todellisuutta vääristävällä tavalla. Vaikka taivaalla saattoi haastattelun aikana esiintyä joitain pilviä, puhuttiin jutussa silti täysin aurinkoisesta säästä. Yleisiä olivat myös tapaukset, joissa jotakuta ihmistä kuvailtiin alansa huipuksi tai supersuosituksi, vaikka asia ei oikeastaan olisikaan näin. Varsinkin urheilu-uutisissa hyväksyttävää näyttää olevan tunnelman ja jännityksen lisääminen sellaisiin tapahtumiin, joissa niitä ei ole, kuten F1-kisoihin.
Delete-toiminto manipuloijan uusi apu
Lehden haastattelemat asiantuntijat myöntävät, että tekstin manipulointi on nykytekniikan ansiosta muuttunut yhä helpommaksi. Kehittyneillä tekstinkäsittelyohjelmilla voidaan tekstiin vaivatta lisätä sanoja ja joitain sanoja voidaan poistaa näkyvistä kokonaan.
”Tekstinkäsittelyohjelma Word esimerkiksi sisältää toiminnon, jossa delete-näppäintä painamalla voidaan häivyttää kirjaimia, sanoja tai jopa kokonaisia lauseita näkyvistä. Taitava käyttäjä osaa tehdä muutoksen niin, ettei poisto näy julkaistussa tekstissä ollenkaan”, kertoo tekstinkäsittelyn asiantuntija Pertti Iso-Asperger, ei pehmeällä beellä, tiedoksi myös Aleksanterinkadulle.
Ennen digitaalista vallankumoustakin tekstimanipulaatiota on toki harjoitettu, mutta keinot olivat monimutkaisemmat. Vanhojen kirjoituskoneiden ja vahataiton aikaan manipuloinnissa jouduttiin turvautumaan korjauslakkaan, faktorin puukkoon tai Neuvostoliittoon.
Tekstin manipulointi on ollut kuuma aihe mediakeskustelussa viime kesästä lähtien, jolloin Ilta-Sanomat onnistui harhauttamaan maailmaa luulemaan, että sen Titanic-kuvista kertova juttu oli Suuren journalistipalkinnon arvoinen.
Lisäksi hälyttävän tavanomaisia olivat käytännöt, joissa jutuntekotilannetta kuvailtiin todellisuutta vääristävällä tavalla. Vaikka taivaalla saattoi haastattelun aikana esiintyä joitain pilviä, puhuttiin jutussa silti täysin aurinkoisesta säästä. Yleisiä olivat myös tapaukset, joissa jotakuta ihmistä kuvailtiin alansa huipuksi tai supersuosituksi, vaikka asia ei oikeastaan olisikaan näin. Varsinkin urheilu-uutisissa hyväksyttävää näyttää olevan tunnelman ja jännityksen lisääminen sellaisiin tapahtumiin, joissa niitä ei ole, kuten F1-kisoihin.
Delete-toiminto manipuloijan uusi apu
Lehden haastattelemat asiantuntijat myöntävät, että tekstin manipulointi on nykytekniikan ansiosta muuttunut yhä helpommaksi. Kehittyneillä tekstinkäsittelyohjelmilla voidaan tekstiin vaivatta lisätä sanoja ja joitain sanoja voidaan poistaa näkyvistä kokonaan.
”Tekstinkäsittelyohjelma Word esimerkiksi sisältää toiminnon, jossa delete-näppäintä painamalla voidaan häivyttää kirjaimia, sanoja tai jopa kokonaisia lauseita näkyvistä. Taitava käyttäjä osaa tehdä muutoksen niin, ettei poisto näy julkaistussa tekstissä ollenkaan”, kertoo tekstinkäsittelyn asiantuntija Pertti Iso-Asperger, ei pehmeällä beellä, tiedoksi myös Aleksanterinkadulle.
Ennen digitaalista vallankumoustakin tekstimanipulaatiota on toki harjoitettu, mutta keinot olivat monimutkaisemmat. Vanhojen kirjoituskoneiden ja vahataiton aikaan manipuloinnissa jouduttiin turvautumaan korjauslakkaan, faktorin puukkoon tai Neuvostoliittoon.
Tekstin manipulointi on ollut kuuma aihe mediakeskustelussa viime kesästä lähtien, jolloin Ilta-Sanomat onnistui harhauttamaan maailmaa luulemaan, että sen Titanic-kuvista kertova juttu oli Suuren journalistipalkinnon arvoinen.
(TALOUSVALIOKUNTA) Viranomaisten tietojen mukaan tamperelaisen sanomalehti Aamulehden kesäjuhlilla on nautittu alkoholia. Alkoholia ei kuitenkaan juotu työajalla eikä edes erityisen paljon. Suurin osa alkoholista oli tiettävästi keskiolutta ja muita mietoja juomia. Tiettävästi kukaan ei erityisemmin humaltunut tai saapunut edes krapulaisena töihin seuraavana päivänä.
Lisäksi kaksi kesätoimittajaa halasi toisiaan lyhyesti eräässä yökerhossa. Tiettävästi tapaukseen ei liity suutelua tai muuta läheisempää kanssakäymistä, vaan kyse oli kahden vanhan ystävän jälleennäkemisestä pitkän tauon jälkeen.
Toisaalta asiantuntijoiden mielestä Aamulehdessä viime aikoina ilmestyneet jutut ufo-havainnoista sekä konemusiikkifestareista vihjaavat raskaasta ja pitkään jatkuneesta päihteidenkäytöstä. Muulla tavoin ei myöskään voida selittää lausuntoja lööpeistä journalistisena aineistona.
Lisäksi kaksi kesätoimittajaa halasi toisiaan lyhyesti eräässä yökerhossa. Tiettävästi tapaukseen ei liity suutelua tai muuta läheisempää kanssakäymistä, vaan kyse oli kahden vanhan ystävän jälleennäkemisestä pitkän tauon jälkeen.
Toisaalta asiantuntijoiden mielestä Aamulehdessä viime aikoina ilmestyneet jutut ufo-havainnoista sekä konemusiikkifestareista vihjaavat raskaasta ja pitkään jatkuneesta päihteidenkäytöstä. Muulla tavoin ei myöskään voida selittää lausuntoja lööpeistä journalistisena aineistona.
(NORDENSTRENG) Suomalaisen lavakomiikan ykköstähdet ovat jälleen kokoontuneet perinteisille festivaaleilleen valtajulkisuuteen. Improvisaatioesitysten teemaksi oli tänä vuonna valittu haastava ”Tiitisen listan julkistaminen” ja kuvitteelliseksi esittäjäksi huikean fiktiivinen ”vastuullinen mediapäättäjä”, mutta humoristit osoittivat jälleen kerran venymiskykynsä – monien lohkaisujen uskotaan jopa yltävän klassikon asemaan.
Tykityksen aloitti taiteilijanimi ’Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen’ hilpeällä heitollaan ”asia täytyy miettiä läpikotaisin, ei se niin automaattista ole”, mikä herätti kuulijoissa melkoisen remakan.
Mediaeettisillä vitseillään jo useita vuosia kunnostautunut ’Aamulehden Matti Apunen ’ vastasi kuitenkin välittömästi salaovelalla huulella ”hyvin vaikea nähdä, että listaa ei kaiken tämän jälkeen julkaistaisi”. Yleisö ehti hädin tuskin toipua tästä, kun Apunen jatkoi salamana:
”Pelkkien nimien julkaisu on hyvin helppoa. Mutta median vastuulla on myös nimien ja yksityiskohtien painoarvon punninta.” Tätä pidettiin jopa lehden määräaikaiskäytäntöjä hauskempana.
Suomen johtavana media-aiheisen huumorin tuottajana tunnettu hauskuuttajakollektiivi Turun Sanomat ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. ’Päätoimittaja Aimo Massinen ’ väläytti varsinaissuomalaista tilannetajuaan petollisen vaatimattomaksi naamioidulla lohkaisulla ”tuskin listan julkaisusta kohtuutonta vahinkoa kenellekään tulee”.
Vitsiarsenaalin huipensi verkko- ja printtimedian erillisyyttä parodioivasta lavashowstaan jo ennestään tuttu ’Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja’ todellisella naurupommillaan ”hyvin todennäköistä on, että yksi harkinta käydään vielä läpi.”
Vielä suurempia vitsejä odotetaan kuultavan syksyllä, jolloin ohjelmistoon tulee vain muutaman vuoden välein esitettävä klassikkorevyy ”Lehdistön TES-neuvottelut”.
Tykityksen aloitti taiteilijanimi ’Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen’ hilpeällä heitollaan ”asia täytyy miettiä läpikotaisin, ei se niin automaattista ole”, mikä herätti kuulijoissa melkoisen remakan.
Mediaeettisillä vitseillään jo useita vuosia kunnostautunut ’Aamulehden Matti Apunen ’ vastasi kuitenkin välittömästi salaovelalla huulella ”hyvin vaikea nähdä, että listaa ei kaiken tämän jälkeen julkaistaisi”. Yleisö ehti hädin tuskin toipua tästä, kun Apunen jatkoi salamana:
”Pelkkien nimien julkaisu on hyvin helppoa. Mutta median vastuulla on myös nimien ja yksityiskohtien painoarvon punninta.” Tätä pidettiin jopa lehden määräaikaiskäytäntöjä hauskempana.
Suomen johtavana media-aiheisen huumorin tuottajana tunnettu hauskuuttajakollektiivi Turun Sanomat ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. ’Päätoimittaja Aimo Massinen ’ väläytti varsinaissuomalaista tilannetajuaan petollisen vaatimattomaksi naamioidulla lohkaisulla ”tuskin listan julkaisusta kohtuutonta vahinkoa kenellekään tulee”.
Vitsiarsenaalin huipensi verkko- ja printtimedian erillisyyttä parodioivasta lavashowstaan jo ennestään tuttu ’Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja’ todellisella naurupommillaan ”hyvin todennäköistä on, että yksi harkinta käydään vielä läpi.”
Vielä suurempia vitsejä odotetaan kuultavan syksyllä, jolloin ohjelmistoon tulee vain muutaman vuoden välein esitettävä klassikkorevyy ”Lehdistön TES-neuvottelut”.
(PANGEA) Uutiskartalle nousseen kaakkoisaasialaisvaltion nimikysymyksessä vastaan hannanneet suomalaisviestimet ovat valmiit muuttamaan käytäntöään. Esimerkiksi STT, Turun Sanomat ja Aamulehti ovat käyttäneet valtiosta vanhempaa Burma-nimeä, kun muut ovat päätyneet maan viralliseen Myanmar-nimeen.
Jatkossa suomalaisessa mediassa puhutaan yhtenevästi Taungoon kuningaskunnasta, joka hallitsi suurta osaa Kaakkois-Aasiaa 1500-luvun lopulla.
”Ne iotca taidhat Somen kielen muista, ettej nijte pitjee ciriotta Burma eicu Myanmar eicu Taungoo”, kommentoi perinnetietoinen STT:n päätoimittaja Mika Pettersson.
Samalla media ottaa käyttöön myös useita muita uusia nimiä. Tarkoituksena on jatkossa kutsua Zimbabwea Rhodesiaksi, Turkkia Ottomaanien valtakunnaksi, Ukrainaa Ruteniaksi, Kazakstania Astrahanin kaanikunnaksi ja Kreikkaa jalkapallojoukkueen irvikuvaksi.
”Tällä tavalla pääsemme eroon vaikeista periaatteellisista sotilasjunttaan liittyvistä kysymyksistä, joita nykyisin kyllä uskalletaan pohtia vain suomalaiselle viennille merkityksettömän maan kohdalla”, kommentoi Turun Sanomien päätoimittaja Edelleen Kännissä edelleen kännissä.
Jatkossa suomalaisessa mediassa puhutaan yhtenevästi Taungoon kuningaskunnasta, joka hallitsi suurta osaa Kaakkois-Aasiaa 1500-luvun lopulla.
”Ne iotca taidhat Somen kielen muista, ettej nijte pitjee ciriotta Burma eicu Myanmar eicu Taungoo”, kommentoi perinnetietoinen STT:n päätoimittaja Mika Pettersson.
Samalla media ottaa käyttöön myös useita muita uusia nimiä. Tarkoituksena on jatkossa kutsua Zimbabwea Rhodesiaksi, Turkkia Ottomaanien valtakunnaksi, Ukrainaa Ruteniaksi, Kazakstania Astrahanin kaanikunnaksi ja Kreikkaa jalkapallojoukkueen irvikuvaksi.
”Tällä tavalla pääsemme eroon vaikeista periaatteellisista sotilasjunttaan liittyvistä kysymyksistä, joita nykyisin kyllä uskalletaan pohtia vain suomalaiselle viennille merkityksettömän maan kohdalla”, kommentoi Turun Sanomien päätoimittaja Edelleen Kännissä edelleen kännissä.
(SPACE ODDITY) Ulkoministerin tehtävistä erotettu Ilkka Kanerva ei edelleenkään vain kässää. Kanerva arvioi aamun Turun Sanomissa ja Satakunnan Kansassa, että aikoo missata pointin vielä pitkään. Perusteluiksi hän mainitsee sen, ettei kansa ei sitä ole vaatinut, eikä ole ennenkään edellyttänyt, että sen edustajat tietäisivät yhtään, missä mennään.
”Mitä järkeä olisi ollut valehdella? Tiesin, ettei mene viittä metriä elämässä ilman että se asia tulisi eteen”, toteaa SK:lle Kanerva, jonka mielestä oli silti hyvä idea selittää kaksi viikkoa putkeen epämääräisesti mm. siitä, lähettikö viestejä vai ei ja mitä ne sisälsivät.
Oikeudet alas ja pian
Ex-ministeri arvelee, että eliitin etuja pitäisi suojata selvästi nykyistä paremmin, sillä yhteiskunnassa on alkanut ilmetä viitteitä siitä, etteivät korkeassa asemassa olevat pääsekään enää luistelemaan mokistaan kuten vanhaan hyvään aikaan, joka tavallisimmin sijoitetaan noin 1970-luvulle. Parasta hänen mielestään olisi kaventaa oikeusturvaa ja sananvapautta. Kanerva huomauttaa myös, ettei tiedä oikeastaan ollenkaan, mitä kirjesalaisuus tarkoittaa.
”On ihan selvä, että tällaisten viestien julkaiseminen rikkoo jopa perustuslakia. Mutta Hymyn tietäen, eivät ne lainsäädännöstä piittaa. Jos niille tulee 10 000 euron sakkorangaistus, niin so what. Eihän se heille merkitse mitään. Pistää miettimään, että pitäisikö lain rikkomisen sanktiot olla kovempia kuin mitä ne ovat tänä päivänä”, hän arvioi.
Turun Sanomissa Kanerva puolestaan katsoo, että hänen erottamisensa on täysin väärin, sillä aikojen saatossa johtajat ovat tappaneet, raiskanneet, polttaneet ja tuhonneet, ja silti voineet jatkaa virassaan. Esimerkiksi hän nostaa Bill Clintonin, koska Pol Pot olisi ollut hieman turhan raflaava.
”Mietitään vaikka Bill Clintonin tapausta. Se oli sata kertaa raaempi asia kuin mistä tässä puhutaan – eikä puhettakaan, että hänen työnsä olisi katkaistu”, Kanerva sanoo TS:lle, joka jättää kysymättä, eikö Clintonin erottaminen sitten olisi ollut perusteltua.
Kanervan mukaan hänellä on vaikeuksistaan huolimatta toimiva selviytymisstrategia: syyttää muita. Lisäksi hän luottaa siihen, että niin iltapäivä- kuin sanomalehdistäkin löytyy tarpeeksi vanhoja kalakavereita tekemään ymmärtäväisiä juttuja vastapainoksi ”laatumedian” ja ”hymylehdistön” haaskalinnuille ja feministisiionisteille.
”Mitä järkeä olisi ollut valehdella? Tiesin, ettei mene viittä metriä elämässä ilman että se asia tulisi eteen”, toteaa SK:lle Kanerva, jonka mielestä oli silti hyvä idea selittää kaksi viikkoa putkeen epämääräisesti mm. siitä, lähettikö viestejä vai ei ja mitä ne sisälsivät.
Oikeudet alas ja pian
Ex-ministeri arvelee, että eliitin etuja pitäisi suojata selvästi nykyistä paremmin, sillä yhteiskunnassa on alkanut ilmetä viitteitä siitä, etteivät korkeassa asemassa olevat pääsekään enää luistelemaan mokistaan kuten vanhaan hyvään aikaan, joka tavallisimmin sijoitetaan noin 1970-luvulle. Parasta hänen mielestään olisi kaventaa oikeusturvaa ja sananvapautta. Kanerva huomauttaa myös, ettei tiedä oikeastaan ollenkaan, mitä kirjesalaisuus tarkoittaa.
”On ihan selvä, että tällaisten viestien julkaiseminen rikkoo jopa perustuslakia. Mutta Hymyn tietäen, eivät ne lainsäädännöstä piittaa. Jos niille tulee 10 000 euron sakkorangaistus, niin so what. Eihän se heille merkitse mitään. Pistää miettimään, että pitäisikö lain rikkomisen sanktiot olla kovempia kuin mitä ne ovat tänä päivänä”, hän arvioi.
Turun Sanomissa Kanerva puolestaan katsoo, että hänen erottamisensa on täysin väärin, sillä aikojen saatossa johtajat ovat tappaneet, raiskanneet, polttaneet ja tuhonneet, ja silti voineet jatkaa virassaan. Esimerkiksi hän nostaa Bill Clintonin, koska Pol Pot olisi ollut hieman turhan raflaava.
”Mietitään vaikka Bill Clintonin tapausta. Se oli sata kertaa raaempi asia kuin mistä tässä puhutaan – eikä puhettakaan, että hänen työnsä olisi katkaistu”, Kanerva sanoo TS:lle, joka jättää kysymättä, eikö Clintonin erottaminen sitten olisi ollut perusteltua.
Kanervan mukaan hänellä on vaikeuksistaan huolimatta toimiva selviytymisstrategia: syyttää muita. Lisäksi hän luottaa siihen, että niin iltapäivä- kuin sanomalehdistäkin löytyy tarpeeksi vanhoja kalakavereita tekemään ymmärtäväisiä juttuja vastapainoksi ”laatumedian” ja ”hymylehdistön” haaskalinnuille ja feministisiionisteille.
(JOKU VITUN BLOGISTAN) Suomalaiset verkkopäiväkirjailijat ja internetin kansalaisjournalistit aikovat haastaa sanomalehti Helsingin Sanomat oikeuteen kunnianloukkauksesta, sensuurista, sananvapauden rajoittamisesta ja vittuilusta. Ns. bloggaajiksi itseään kutsuvan ryhmän mukaan syynä on HS:n kulttuurisivuilla 16.3. julkaistu juttu kotimaisten verkkolokien viihteellisyydestä, joka sisälsi ryhmän mielestä runsaasti paikkansapitävää tietoa.
”Meidän mielestä on niinku tosi tosi sikaväärin, että muka väitetään, että blogi olis suomeksi verkkopäiväkirja. Ei se oo, kun kerta verkolla pyydetään kaloja ja päiväkirjassa kerrotaan miten rinnakkaisluokan Jussi on tosi ihku. Esimerkiksi mun blogissa minä kerron että syön jukurttia”, tiivisti bloggaajien tunnot verkkopäiväkirjailija Syvästi Tunteva Kansalaisjournalisti.
”Yhyhyy. Ynnynnyy”, komppasi vierestä nimimerkki CAPS LOCK PÄÄ-LLÄ.
Bloggaajien mielestä on väärin väittää, että verkkopäiväkirjoista suurin osa on viihdettä, vaikka todellisuudessa suurin osa niistä on paskaa. He korostavat, että on niin ikään epäreilua, että perinteinen media haluaa omia ”journalismi”-käsitteen vain omaan käyttöönsä.
”Kyllä minun mielestä se on kansalaisjournalismia että minä syön jukurttia”, sanoi Syvästi Tunteva Kansalaisjournalisti itkuraivarinsa keskeltä.
Myös Lehti suunnittelee kanteen nostamista Helsingin Sanomia vastaan. Constant managing director Keikon mukaan samaisessa artikkelissa Lehti oli valheellisesti niputettu huumori-kategoriaan, vaikka Lehti onkin neuleblogi.
”Meidän mielestä on niinku tosi tosi sikaväärin, että muka väitetään, että blogi olis suomeksi verkkopäiväkirja. Ei se oo, kun kerta verkolla pyydetään kaloja ja päiväkirjassa kerrotaan miten rinnakkaisluokan Jussi on tosi ihku. Esimerkiksi mun blogissa minä kerron että syön jukurttia”, tiivisti bloggaajien tunnot verkkopäiväkirjailija Syvästi Tunteva Kansalaisjournalisti.
”Yhyhyy. Ynnynnyy”, komppasi vierestä nimimerkki CAPS LOCK PÄÄ-LLÄ.
Bloggaajien mielestä on väärin väittää, että verkkopäiväkirjoista suurin osa on viihdettä, vaikka todellisuudessa suurin osa niistä on paskaa. He korostavat, että on niin ikään epäreilua, että perinteinen media haluaa omia ”journalismi”-käsitteen vain omaan käyttöönsä.
”Kyllä minun mielestä se on kansalaisjournalismia että minä syön jukurttia”, sanoi Syvästi Tunteva Kansalaisjournalisti itkuraivarinsa keskeltä.
Myös Lehti suunnittelee kanteen nostamista Helsingin Sanomia vastaan. Constant managing director Keikon mukaan samaisessa artikkelissa Lehti oli valheellisesti niputettu huumori-kategoriaan, vaikka Lehti onkin neuleblogi.
(VITTU) Voi vitun vittu. Vitun vitun vitun vittusaatana. Perkeleen jumalauta vittu. Saatanan perkeleen helvetin vitun persehomo vitun vittu. Vittu. Viiiitttttuuuuuu. Vittu. Voi vittu. Ei saatana.
”Eihän siinä mitään että toimittaja tekee kuukausikaupalla työtä löytääkseen haastateltavan tai on hankkinut vuositolkulla taustatietoa tehdäkseen jutun. Tai on hankkinut pitkän koulutuksen ammattiinsa ja yrittää kaventuvien resurssien paineissa tehdä parhaansa. Tai on vuosikausia uurastanut saadakseen tärkeää tietoa kansalaisille. Kato: ootte vain tyhmiä runkkareita, ette te tajuu. Se riittää, että on justiinsa katsonut Titanicin ja kertoo siittä iltapäivälehdelle. Se on kato vittu Kansalaisjournalismia. Nii. Että vetäkää handuun kaikki muka-vitun-journalistit. Voi voi.Tähän teidän pitää pyrkiä, kato”, totesi palkintoraati, jota on syytä arvostaa aivan vitusti.
Vittu. Vitun vitun vitun vitun vitun vittu. VITTU. SAATANA. PERKELE. Mainitsinko jo perkeleen? VITTU.
”Eihän siinä mitään että toimittaja tekee kuukausikaupalla työtä löytääkseen haastateltavan tai on hankkinut vuositolkulla taustatietoa tehdäkseen jutun. Tai on hankkinut pitkän koulutuksen ammattiinsa ja yrittää kaventuvien resurssien paineissa tehdä parhaansa. Tai on vuosikausia uurastanut saadakseen tärkeää tietoa kansalaisille. Kato: ootte vain tyhmiä runkkareita, ette te tajuu. Se riittää, että on justiinsa katsonut Titanicin ja kertoo siittä iltapäivälehdelle. Se on kato vittu Kansalaisjournalismia. Nii. Että vetäkää handuun kaikki muka-vitun-journalistit. Voi voi.Tähän teidän pitää pyrkiä, kato”, totesi palkintoraati, jota on syytä arvostaa aivan vitusti.
Vittu. Vitun vitun vitun vitun vitun vittu. VITTU. SAATANA. PERKELE. Mainitsinko jo perkeleen? VITTU.
(TAMPERE) Turun Sanomien uusi päätoimittaja selviää seuraavien kolmen viikon kuluessa, arvioivat mediataloa lähellä olevat lähteet. Viereisen hotellin ovelta käännytetty lähde kertoo, että saunomiselle ja ankaralle tenutukselle on varattu vielä muutama viikko, jonka jälkeen kunto sallii aloittaa toimituksen häiritsemisen, yhteistyökumppaneiden kestitsemisen ja Lions Clubin kavereiden palkitsemisen positiivisella julkisuudella.
”Kyllä sen [uuden päätoimittajan] pitäisi olla selvä ihan lähiviikkoina. Heti tarttuu hommiin, kunhan edellinen harhauttaa turvamiehet ja saa siivottua pöytänsä”, arvioi omistajasuvun musta lammas Shaft Ketonen.
Turun Sanomat ilmestyy seitsemän kertaa viikossa rumana.
”Kyllä sen [uuden päätoimittajan] pitäisi olla selvä ihan lähiviikkoina. Heti tarttuu hommiin, kunhan edellinen harhauttaa turvamiehet ja saa siivottua pöytänsä”, arvioi omistajasuvun musta lammas Shaft Ketonen.
Turun Sanomat ilmestyy seitsemän kertaa viikossa rumana.
”Ei meidän media ole varmasti kiusannut ketään” on yhä yleinen asenne
(TUUSULA) Suuresta osasta kiusaamista vaietaan, todetaan tuoreessa kouluhallituksen raportissa. Etenkin medioiden huoltajien on toisinaan hyvin vaikea myöntää, että heidän oma mediansa saattaisi kiusata koulussa.
Esimerkiksi Jokelalaisten nuorten, kunnan viranhaltijoiden ja muiden paikalla olleiden mukaan toimittajat ovat Tuusulan ampumatapauksen jälkeen muun muassa hankkineet haastatteluja koululaisilta puoliväkisin ja julkaisseet niitä kielloista huolimatta. Toimittajat ovat myös tunkeutuneet paikkoihin, joista heitä on pyydetty pysymänä poissa. Median isät ja äidit eivät kuitenkaan usko moista panettelua:
”Ei meidän media varmasti ole ketään kiusannut. Se naapurin pahatapainen media, se on voinut kiusata, mutta kyllä meidän media on kunnon hyvinkasvatettu media, ei se ketään kiusaisi” analysoivat toimintaa Tuusulassa muun muassa Atte Jääskeläinen Ylestä, Kari Kivelä Iltalehdestä, Petri Laine Neloselta, Tapio Sadeoja Ilta-Sanomista, Reetta Meriläinen Helsingin Sanomista ja Merja Ylä-Anttila MTV3:lta.
Yhteisessä tiedotustilaisuudessa mediatalojen johtohenkilöt muun muassa työnsivät sormet korviin, puristivat silmät kiinni ja pitivät korkeaa, rytmikästä ääntä. Peiliin katsomisen välttämiseksi kaikki ovat myös määränneet toimitustalojensa kiiltävät pinnat hävitettäviksi.
(TUUSULA) Suuresta osasta kiusaamista vaietaan, todetaan tuoreessa kouluhallituksen raportissa. Etenkin medioiden huoltajien on toisinaan hyvin vaikea myöntää, että heidän oma mediansa saattaisi kiusata koulussa.
Esimerkiksi Jokelalaisten nuorten, kunnan viranhaltijoiden ja muiden paikalla olleiden mukaan toimittajat ovat Tuusulan ampumatapauksen jälkeen muun muassa hankkineet haastatteluja koululaisilta puoliväkisin ja julkaisseet niitä kielloista huolimatta. Toimittajat ovat myös tunkeutuneet paikkoihin, joista heitä on pyydetty pysymänä poissa. Median isät ja äidit eivät kuitenkaan usko moista panettelua:
”Ei meidän media varmasti ole ketään kiusannut. Se naapurin pahatapainen media, se on voinut kiusata, mutta kyllä meidän media on kunnon hyvinkasvatettu media, ei se ketään kiusaisi” analysoivat toimintaa Tuusulassa muun muassa Atte Jääskeläinen Ylestä, Kari Kivelä Iltalehdestä, Petri Laine Neloselta, Tapio Sadeoja Ilta-Sanomista, Reetta Meriläinen Helsingin Sanomista ja Merja Ylä-Anttila MTV3:lta.
Yhteisessä tiedotustilaisuudessa mediatalojen johtohenkilöt muun muassa työnsivät sormet korviin, puristivat silmät kiinni ja pitivät korkeaa, rytmikästä ääntä. Peiliin katsomisen välttämiseksi kaikki ovat myös määränneet toimitustalojensa kiiltävät pinnat hävitettäviksi.