(MAUDITE SOIT LA GUERRE) Suomi on hiljentynyt muistelemaan sotaa ja tappamista. Ympäri maata päivää on vietetty perinteisin menoin, eli uhoamalla, ylistämällä nuorten miesten silmitöntä joukkomurhaamista epämääräisten nationalististen aatteiden puolesta ja esittelemällä aseita, joilla tappamista voidaan tulevaisuudessakin jatkaa.
Päivän viettoon suhtautuvat hartaimmin ne, joilla ei ole kyseisistä asioista mitään omakohtaista kokemusta, mutta vahva usko siitä, että se on jotain perin hienoa ja että siihen liittyy erottamattomasti vaakunaleijonan esittely ja heikko äidinkielen taito. Moniin ikkunoihin on sytytetty kaksi kynttilää symboloimaan sitä, että suunnaton verenvuodatus, inhimillinen kärsimys ja tuska voidaan oikeuttaa abstraktilla itsenäisyyskäsitteellä, joka on kuitenkin niin olemattoman hatara, että se on muka heti uhattuna, jos rajojen sisäpuolelle sattuu yksikin vääränvärinen tai jos keväisin ei lauleta suvivirttä, ei sillä että juuri kukaan sanoja muistaisi.
Päivän juhlamenoihin kuuluu myös komeiden titteleiden jakaminen henkilöille, jotka ovat onnistuneet kiertämään ansiotuloveroja. Illalla ryypätään.
Kategoriat