(AHOLAITA ILMAN HOUSUJA) Kasvava huoli demokratian ja lehdistönvapauden alamäestä on johtamassa vankkoihin vastatoimiin. Suomalaiset journalistit ja viestinnän tutkijat ovat laatimassa kansainväliselle ISO-standardointijärjestölle esitystä erityiseksi sananvapauden leveyttä ja sen muutoksia määritteleväksi viralliseksi mittayksiköksi. Sen avulla voitaisiin tarkastella, milloin sananvapaus on merkittävästi kaventunut ja vertailla tilannetta eri lämpö- ja paineolosuhteissa.
”Olemme huolestuneina panneet merkille, miten sananvapaus on viime aikoina uhannut kaventua esimerkiksi viranomaispäätösten, poliitikkojen toimien ja helvetin ankeasti tehdyn journalismin seurauksena. Mutta miten paljon, sitä ei ole voitu luotettavasti tätä ennen mitata”, kertoo valmistelutyöryhmän edustaja Pedro Hyvetti.
Työryhmään kuuluvat tutkijoiden ohella Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus sekä Ylilauta.
Yksi mervola jakautuu sentti- ja millimervoloihin
Viralliseksi sananvapauden leveyden mittayksiköksi on yliopistojen yhteisen Viestinnän Tutkimuksen huippuyksikön (ViTu) selvitysten perusteella valittu 1 mervola (merv). Se tarkoittaa sananvapauden normaalileveyttä suomalaisessa maakuntalehdessä, kun yhtälöstä on ensin sievennetty tavanomaiset ja sananvapauden leveydelle ongelmattomat yhteydet osuuskauppatoimijoihin, paikallispoliitikkoihin ja kulmahuoneen sisäilman aiheuttamiin hallusinaatioihin.
Hyvetti antaa esimerkiin mittayksikön hyödyistä:
”Nyt jos huomataan, että jokin lehti ei saa enää sanoa että ’vitun horot’ – ja korostan että näin ei väitetty vaan vain kysyttiin voisiko näin olla – voidaan helposti mitata, että sananvapaus on sen seurauksena kaventunut noin 0,2 mervolaa eli kaksi senttimervolaa. Täten huomataan, että pian on edessä se hetki, ettei paikallisen autokaupan mainos enää mahdu täysikokoisena liitesivulle”, hän varoittaa.
Monien journalististen ilmiöiden mittaamiseen on aiemmin käytetty niin sanottuja vanhan kansan yksiköitä, kuten paskoja juttuja mittaava 1 haapala sekä hataran lähteytyksen peukalosääntö 1 nurmi. Vaikka niillä on pitkät perinteet, niiltä puuttuu kansainvälinen vertailtavuus ja aukikirjoitettu tieteellinen perusta, huomauttaa viestinnän dosentti Mauno Päivystys.
Merimiesnaurua langettavan päätöksen sijasta
Uuden standardin valmistelutyön yhteydessä on käynyt ilmi, että myös Julkisen sanan neuvosto JSN tarvitsisi tarkempia työkaluja toimintansa tueksi. JSN on itsesääntelyelin, joka valvoo, että tiedotusvälineet noudattavat Journalistin ohjeita, jotka on laadittu käräjäoikeuden välttämiseksi. Nykyisin neuvosto voi vain antaa langettavia tai vapauttavia päätöksiä kanteluista, jotka on tehty häkellyttävän lääväisistä jutuista.
”Vuosien saatossa on havaittu, että tällainen binäärinen asteikko ei ota huomioon sitä ainutlaatuista jatkumoa, jolle neuvoston käsittelyyn tulevien juttujen lääväisyys asettuu. Langettava päätös on aivan liian järeä rangaistus, jos virheen syynä on ollut vain saapasmainen tollous, eivätkä journalistin ohjeet toisaalta kiellä tekemästä töitä erityisen huonosti”, kertoo Päivystys.
Kevään aikana aloitetaankin kokeilu, jossa JSN voi langettavan päätöksen sijasta julistaa nauravansa paskaista merimiesnaurua käsittelyssä olleelle jutulle. Maininta merimiesnaurusta ja sen ääninauhoite on liitettävä kyseisen jutun verkkoversion yhteyteen.
