(OXYGENE) CIA:n tiedusteluasiantuntijat myöntävät, että jälkikäteen ajateltuna kahden al-Qaidan jäsenen kiduttaminen simuloidulla hukuttamisella oli liioiteltu teko.
”No joo, pikkusen minua hävettää se 54. kerta, kun Abu Zubadayah paskoi housuun ja rukoili jumalia lopettamaan tuskansa. En nimittäin vittuillessani antanut sille tupakkia, vaikka vasiten pyysi sitä”, nimettömänä pysyttelevä tiedusteluasiantuntija eli
Frank sanoo.
Frankin mukaan 1.–53. kerta olivat kuitenkin ehdottoman tarpeellisia ja hyödyllisiä, sillä niiden avulla CIA sai tietää paljon kaikenlaista kiinnostavaa.
”Niin kuin tiesittekös, että saksan kielessä tyttö-sana on suvultaan neutri? Kaikkea ne rättipäätkin on ehtiny opiskella”, Frank sanoo.
Paljon oli hyötyä myös kidutuskerroista 55.–79. Seuraavat neljä kertaa häntä kidutettiin
”ihan vaan hevosenpelinä, poikien kesken jekkuiltiin”. Sen sijaan
Khalid Sheikh Muhammedin vesikiduttamisesta Frankille on jäänyt paljon paremmat muistot. Ainoastaan 103., 198. ja 251. hukutuskerta vaivaavat mieltä.
”Jälkiviisaushan se on helpoin laji kaikista, mutta kieltämättä 103:nnen kerran tienoilla mietin, että saakohan se tästä jännetuppitulehduksen, kun kauhean rankalta näytti meno. Toisaalta pianhan se musulmaani taas piristyi, joten tuskin siinä mitään vakavaa kävi.”
Frankin mukaan 84.–102. kidutusistunto olivat
”helevetin hyödyllisiä”, joskaan
”just nyt ei kykene pystymään muistamaan jutskia mitä opittiin tiäksä”. CIA:n puolueettomana asiantuntijana Frank on valmis sanomaan, että 198. kerta oli ehkä hieman liian pitkä ja 251. oikeastaan täysin tarpeeton.
”Mutta aika hyvin hei kuitenkin, että ei mennyt kuin yksi hukutus 266:sta hukkaan! Pistä vittu hippi paremmaksi, saatana!” toteaa Frank ja nappaa toimittajan leikkisään kuristusot
teese–
