(INKOO) Gallupsuosiossa paistatteleva kokoomus vaatii hallitukselta ripeitä toimia hyvätuloisten ostovoiman turvaamiseksi korkealta inflaatiolta. Ratkaisuksi puolue ehdottaa ansiotuloveron alennusta, niin kuin jokaikiseen muuhunkin asiaan maailmassa.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen huomauttaa, että poikkeuksellisissa olosuhteissa korostuu taitavan talouspolitiikan rooli. Sen keskiössä tulee olla erityisesti huolenpito valtiontalouden kestävyydestä, mikä edellyttää ahkeraa veropohjan murentamista. Mykkäsen mukaan nyt ei olekaan ideologisen politiikanteon aika.
”Ehdotuksemme pohjaavat vankkaan tutkimustietoon. Niin sanottu policy-based evidence on aina ollut kokoomuksen talouspolitiikan kulmakivi”, hän korostaa.
Puolue huomauttaa, että ansiotuloveron alentaminen on ollut historian saatossa tärkeä osa Suomen menestystarinaa.
”Jokainen suomalainen muistaa Väinö Linnan romaanin kuuluisat sanat: En mää täsä syyllissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja ansiotuloveron kevennyst mää kaipasi ”, Mykkänen muistuttaa.
(HARJU8) Kannatuskuoppaan sukeltaneiden vihreiden heikko gallupmenestys saattaa johtaa mullistuksiin puolueessa, kertovat asioista perillä olevat nimettömät lähteet (Mähönen ja Tirkkonen) Lehdelle. Jos kurssi ei käänny, puolueen on heidän mukaansa jopa harkittava äänestäjien vaihtamista ennen ensi kevään eduskuntavaaleja.
”On selvää että äänestäjät ovat epäonnistuneet vihreän puolueen sanoman ja linjan kirkastamisessa. Näissä tilanteissa on tietenkin itsestäänselvää, että vastuunkanto kuuluu kansalle”, myöntää myös puolueen tiedottaja Juhana Pyöröovi.
Vihreät oli muutama vuosi sitten nousemassa komeetan lailla jopa uudeksi suureksi puolueeksi yhdessä perussuomalaisten kanssa. Menestyksen taustalla ollut entisen puheenjohtajan Ville Niinistön linja, jonka ytimessä oli vittumainen kitinä joka jumalan asiasta, on joutunut lähteiden mukaan tämän vaalikauden aikana väistymään, koska puolueen on pitänyt muun muassa osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Se on ajanut vihreät vaikeuksiin.
”Suomalainen politiikka on perustavanlaatuisella tavalla rikki, koska äänestäjät on vuosikymmenten aikana totutettu palkitsemaan puolueita asioiden tekemisestä eikä tyylikkäästä strategisesta viestinnästä ja hienoista powerpoint-kalvosarjoista. Syynä on todennäköisesti patriarkaatti”, nimetön Mähönen kertoo.
Äänestäjät eivät lähteiden mukaan pysty enää vastaamaan nykypäivän puolueiden tarpeisiin, mikä uhkaa syöstä koko demokraattisen järjestelmän kriisiin.
”Äänestäjien pitäisi laskeutua norsunluutornistaan ja kuunnella tavallisen pääkaupunkiseutulaisen vihreän puolueaktiivin arkisia murheita”, he muistuttavat.
(JOKU LANDE, LOL) Maaseutukuntien naispulasta huolestunut keskustapuolue (kesk) vaatii valtiovallalta nopeita ja jämäkkiä toimia, jotta alueiden demografinen epätasapaino saataisiin korjatuksi ja jätkille pillua. Lappeenrannan puoluekokoukseen jätetyssä aloitteessa ehdotetaan esimerkiksi sukupuolikiintiöitä maaseutukuntiin ja haja-asutusalueille. Jatkossa kaikissa kunnissa ainakin 40 prosenttia asukaspaikoista tulisi mennä aliedustetun sukupuolen edustajille.
”Tämä voi olla monelle keskustalaiselle ristiriitainen ja vaikea asia tunnustaa, mutta ihminen ei elä yksistään turpeesta. Kyllä tasapainoiseen ja rikkaaseen elämään tarvitaan myös naista. Ainakin joskus. Muutamaksi minuutiksi kerrallaan”, kertoo puolueen vaali- ja kasslervaliokunnan jäsen Ilari-Viljami Äjjä.
Naisten määrän väheneminen maaseutukunnissa on tutkijoiden mukaan monisyinen ongelma, joka juontaa juurensa muun muassa koulutuseroihin ja siihen, että voi vittu ootko milloin viimeksi käynyt landella ja kuunnellut niiden juttuja hä. Äjjän mukaan keskustan suoranainen velvollisuus on puuttua uhkaavaan incelöitymiskehitykseen ajoissa.
”Olemmehan perinteisesti ollut maaseudun ihmisten holhoaja, anteeksi siis edunvalvoja”, hän korostaa.
Ehdotus on tuoreeltaan herättänyt kohua, sillä sen katsotaan puuttuvan ihmisten perusoikeuksiin ja olevan muutenkin helvetin typerä. Äjjä pitää keskustelun viriämistä kuitenkin tärkeänä, koska näin julkisuuteen voidaan nostaa myös maaseutuelämän hyviä puolia.
”Täällä on esimerkiksi turvetta ja lihaa, minkä lisäksi vuoden ympäri voi ampua erilaisia eläimiä tai esineitä. Ja ajaa autolla”, hän listaa.
Keskustan puoluehallitus on ottanut aloitteen positiivisesti vastaan. Puolue pitää tärkeänä muun muassa sitä, että valtio ja kunnat panostavat maaseudun hyviin internetyhteyksiin, jotta voisi edes katsella pornoa jos ei muuta.
(SAMSARA) Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan (tööt) on esittänyt Suomelle jälleen uusia ehtoja Nato-jäsenyyden hyväksymiselle. Maan ulkoministeriön torstaina välittämässä nootissa Erdogan kohdistaa vaatimuksia erityisesti maamme elintarvike- ja päivittäistavarateollisuudelle.
”Jätskin, hei mä haluisin jätskin. Osta mulle jätski jooko, jätskitötterö, mmmmmmm, kaksi palloa. JÄÄÄTSKIII! Muuten pidätän hengitystäni niin kauan että saan jätskin. Sä oot ihan tyhmä”, Erdogan esittää.
Aiemmin tällä viikolla Turkin kerrottiin haluavan, että Suomen ja Ruotsin yleisradioyhtiöt näyttäisivät enemmän Väiski Vemmelsääri -uusintoja ja Lauantaitanssit Heikki Hietamiehen juontamana. Myös uusissa vaatimuksissa korostuu kytkös televisioviihteeseen.
”Sit ku mennään mökille, haluun Ryhmä Hau -kellukkeet. Ne missä on Riku ja Vainu! Arvaa mitä? Arvaa mitä? Arvaa mitä? Naapurin Hannulla on sellaset, mäkin haluun sellaset. Kellukkeet! Ja sit sit. Jätskiä!” Erdogan jatkaa.
Suomen viranomaisilla ei toistaiseksi ole tarkempaa tietoa siitä, minkätyyppistä jäätelöä Turkin uusin vaade koskee, ja pitääkö molempien pallojen olla samaa makua. Aiemmin on arvioitu, että Erdogan voisi tarkoittaa mango-melonia tai vanhan ajan vaniljaa, mutta asian ei uskota selviävän ennen sotilasliiton huippukokousta Madridissa kesäkuun lopussa. Tällöin tosin lomasäät ovat jo parhaimmillaan, mikä saattaa luoda lisää aikataulupainetta myös kellukekysymyksen ratkaisemiselle.
Turkin tiedetään aiemminkin hidastaneen Nato-prosesseja vastaavilla poliittisilla manöövereillä. Muutama vuosi sitten Erdogan uhkasi viivyttää Baltian maiden puolustussuunnitelman hyväksymistä, koska valtiot olivat ”liian läskejä hähähä”.
(TÖÖLÖNLAHDENKATU) Globaalien tuotantoketjujen häiriöt ja raaka-aineiden saatavuusongelmat eivät uhkaa Suomen huoltovarmuuden keskeisiä tukipilareita, kertoo tuore viranomaisselvitys. Sen mukaan maamme on monien tärkeiden tuotannontekijöiden osalta omavarainen jopa siinä määrin, että niitä voisi riittää vientiin kriisiaikanakin. Tällaisia strategisia tuotantopanoksia ovat muun muassa halpa moralismi, kuumat otot ja sisällötön käsienheiluttelu.
”Esimerkiksi kuumien ottojen osalta tehdyssä benchmarkkauksessa havaittiin, että kotimainen some-keskustelu tuottaa niitä päivittäin jopa useiden viikkojen tarpeiksi eteenpäin, etenkin jos sattuu pidempi viikonloppu. Toisaalta ottojen säilyvyys ei ole kovin pitkä, mikä perustelee vahvan kapasiteetin ylläpitoa”, kertoo yksi raportin kirjoittajista, eversti evp. Martti Kiikari.
Raportti kiittelee, että kuumien ottojen tuotannon turvaamisesta vallitsee laaja poliittinen konsensus, ja sen eteen tehdään töitä kaikissa eduskuntaryhmissä.
Myös halvan moralismin osalta on viime kuukausina nähty ilahduttavaa tuotannon elpymistä, raportti huomauttaa. Pientä huolta kuitenkin aiheuttaa se, että sen tärkeimmät tuotantolaitokset ovat suurelta osin keskittyneet Helsingin Elielinaukion ja Töölönlahden ympäristöön. Osa tuotannosta on kuitenkin hajautettu maakuntiin, mikä parantaa tilannetta.
Samanlaista diversifikaatiota on ollut nähtävissä käsienheiluttelun kehityksessä, joka nojasi pitkään lähes yksinomaan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston ponnisteluihin. Tällainen monokulttuuri nähtiin isona riskinä muun muassa OECD:n kansainvälisissä maavertailuissa.
”Mutta tänä päivänä voimme jo sanoa, että sisällötön käsienheiluttelu on kansallinen voimavara, ja erottamaton osa yhteiskunnallista päätöksentekoa sen kaikilla tasoilla. Tästä kuuluu kiitos varsinkin viestintätoimistojen ja konsulttiyhtiöiden väsymättömälle työlle. ’Kansallinen resilienssi’ ilman käsienheiluttelua olisi vain tyhjä fraasi”, Kiikari kiittelee.
(KAWAII) Pääministeri Sanna Marinin (mjäääy) kohua herättänyt vierailu niin sanotussa Bilderberg-kokouksessa Yhdysvalloissa on noussut pääteemaksi tämänvuotisilla UWU-salaliittoteoreetikoiden kesäjuhlilla. Juhlat järjestetään tälläkin kertaa naapurin Laurin päässä.
Osallistujat pitävät varmana, että tapaamisessa politiikot ja talouselämän johtajat sopivat pandemian ja Ukrainan sodan viitoittamat viimeiset askelmerkit siirtymisessä niin kutsuttuun ( ˘ᴗ˘ ) Uuteen MaaiWmanjäWjestykseen eli UWU:un.
”Voi vittu miten huono vitsi. Tuossako se nyt wopuwta owi?” kommentoi tapahtumakoowdinaattowi ^-^ Salla Liito.
”…hei voitko owwa kiwjoittamatta tuowwa tyhmäwwä tawawwa, wawwankumous ei owe weikin asia :3”, hän jatkaa.
”Painu hewvettiin”, Liito päättää haastattelun. Pääministerin kanslia ei kommentoinut Marinin (灬´ᴗ`灬) vierailun sisältöä tarkemmin, mutta soitti pyydettäessä tiukkaa ysärijunkkaa.
Vantaalaisen Hannele Korhosen kissa harkitsee nimensä muuttamista Volodymyr Zelenskyin Puistoksi. Kissa on nykyiseltä nimeltään Lenin Maailmanrauha Patsas. Photo by Mikhail Vasilyev on Unsplash
(KONSTANTINOPOLI) Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä kehkeytyneeseen ulkopoliittiseen kiistaan on löytymässä sopu, kertovat perin luotettavat lähteet Lehdelle. Aiemmin julkisuudessa kiertänyt arvio, että Suomi voisi hakea Naton erityistä kumppanuutta eli ns. MDMA-statusta, on kuopattu. Tilalle on noussut suunnitelma erillisen valtiosopimuksen solmimisesta jäsenyysaikeita kritisoineen Turkin kanssa.
Lehti on nähnyt alustavan sopimusluonnoksen, joka alkaa näin:
”Suomen Tasavallan Presidentti ja hyvä ystävämme Recep, kaverien kesken Repe vaan, pyrkien jatkuvasti kehittämään ystävällisiä suhteita Suomen ja Turkin välillä, vakuuttuneina siitä, että hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Turkin välillä on molempien maiden elinetujen mukaista, ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella, sekä ilmaisten järkkymättömän pyrkimyksensä yhteistoimintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön päämäärien ja periaatteiden mukaisesti, ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä tämän sopimuksen.”
Tämä üüa-sopimuksen nimellä kulkeva asiakirja voitaisiin hyväksyä jo ennen Naton Madridin-huippukokousta, kertovat lähteet, jotka haluavat asian arkaluonteisuuden takia esiintyä nimettöminä, ja koska Lehden lähdekäytäntö on yhtä laiska kuin muillakin niin totta kai.
Julkisessa keskustelussa on herättänyt huolta, että Nato-jäsenyyden varjolla Turkki voisi kiristää Suomelta palveluksia, joihin normaalioloissa ei suostuttaisi. Harkinnassa on ollut muun muassa Turkin ehdotus, että Suomi voisi ”avittaa pommittamaan vitun PKK-jätkät taivaan tuuliin eiks ni”. Myös AKP-puolueen ottamista mukaan seuraaviin hallitusneuvotteluihin 2023 vaalien jälkeen on väläytelty.
Poliittiset- ja virkamieslähteet kiistävät jyrkästi väitteet myönnytyksistä.
”Joo eiku sori nyt on vähän kiire. Taksi! Nopeasti Tehtaankadu- eikun perkele Puistokadulle. Heh, pääsi pikku freudilainen”, sanoo salkuton virkamies Finn-Göran Landisierung.
(MANKKAA) Suomen tiedepiireissä koettiin kauhunhetkiä varhain keskiviikkona, kun Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola (kuvassa aina keskellä) juuttui egostaan laitoksen sisäoveen. Irrotus kesti useita tunteja, ja tapaus johtaakin nopeisiin muutostöihin instituutissa, kertoo tiedottaja Juhani Salonius-Juurseller. Hänen mukaansa tapaturma oli onnettomien sattumusten summa.
”Mika oli aamulla tavalliseen tapaansa saapumassa töihin, kun yhtäkkiä Ylen toimittaja soitti kysyäkseen hänen kiinnostustaan presidentin, arkkimandriitan tai Kuusamon suurpetokeskuksen päällikön tehtäviin. Sen seurauksena hänen egonsa paisui juuri sen kohtalokkaan verran lisää, ettei hän enää mahtunut kulkemaan kanttiinin väliovesta, vaan jumiutui karmeihin”, Salonius-Juurseller kertoo.
Aaltolan egoa yritettiin ensin kammeta irti koko Yhdysvaltojen vallan ja politiikan tutkimuskeskuksen väen voimin, mutta ego oli ehtinyt kasvaa jo niin suureksi, ettei edes sen sivuttain kääntäminen tai oven irrottaminen saranoiltaan auttanut. Uhkaava tilanne laukesi viimein, kun ego houkuteltiin itse rimpuilemaan ahdingostaan käyttämällä houkuttimena MTV:n tv-kameraa sekä A-Studion haastattelupyyntöä.
Välttääkseen vastaavat onnettomuudet jatkossa Ulkopoliittinen instituutti aikoo perustaa Mika Aaltolan egolle oman varajohtajan viran. Salonius-Juurseller arvioi, että näin se saadaan mahtumaan laitoksen tiloihin ainakin kesän yli, minkä jälkeen tarkastellaan muiden laajennustöiden tarvetta.
Ego vastasi Lehden haastattelupyyntöön, mutta emme ymmärtäneet siitä mitään.
(TERVAPÄÄ) Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkaa sukunsa vaiheiden perkaamista uutuusteoksessaan Pumppaa sitä öljyä punaiseen koneeseen. Kirja kertoo aiempaa yksityiskohtaisemmin Tuomiojan isoäidin Sähköhella Wuolijoen ja Robotti Ruttusen rakkaustarinan.
Wuolijoki tunnettiin näyrelmäkirjailijana ja NKVD:n agenttina, kun taas Ruttunen oli maaseudulta kaupunkiin ajautunut kulkija, joka ei onnistunut sopeutumaan urbaaniin elämään, vaan eli yksinäisenä romukaupan nurkassa.
”Toisaalta Ruttunen oli varhainen suomalainen unelma, sillä tynnyrin lisäksi hänet oli rakennettu peräti kahdesta ämpäristä. Sähköhella oli puolestaan tulipunainen kommunisti, joka kuitenkin lämpeni myös Ruttuselle”, Tuomioja kuvailee suhdetta.
Tuomioja kirjoitti äidinäidistään ja tämän siskosta Salme Pekkalasta Häivähdys punaista -kirjan jo vuonna 2006. Teos voitti yllättäen Tieto-Finlandian, vaikka se sisälsi huomattavasti uutuuskirjaa vähemmän Sähköhellan ja Ruttusen välistä kolisevaa, öljyistä ja kitkaista seksiä, jossa pelti paukkuu ja kondensaattorit käryävät.
”Klonk-klonk ja sur-rur, jos ymmärrät mitä tarkoitan”, Tuomioja toteaa isoäidistään aivan väärällä tavalla.
Kirja paljastaa myös aiemmin salaisena pidetyn tiedon, jossa Ruttunen oli piilottanut Zavidovon kylässä Neuvostoliiton ja Suomen välisiä salaisia asiapapereita tunkemalla ne toistuvasti, rajusti ja lopulta tyydyttävästi erään alle 26-vuotiaan mikroaaltouunin sisään. Sieltä ne oli siirretty läntisten tiedustelupalveluiden ja myöhemmin myös lehdistön nähtäväksi.
”En ole kertonut tällaista tietoa julkisuuteen”, Tuomioja kiistää.
Mutta sehän lukee itse kirjoittamasi Pumppaa sitä öljyä punaiseen koneeseen -kirjan sivuilla 748-828, koska tämänkin kustannustoimittaminen on jäänyt hieman puolitiehen?
”No, tällaisia poliittisia oikosulkuja tulee kaikille joskus.”
Kuvan kissa ei vastannut Lehden haastattelupyyntöön epäillystä veteraanien pilkkaamisesta Viipurissa vuonna 1922. Photo by MIKHAIL VASILYEV on Unsplash
(KORPPOO) Yhä useampi suomalainen kärsii huomaamattaan ilmiöstä, joka on asiantuntijoiden mukaan luultuakin yleisempi. Hämmästyttävän monen meistä suvussa on jopa 1800-luvun lopulta lähtien pilkattu talvisodan veteraaneja aivan väärällä tavalla.
”Kuten monista uutisjutuista olemme voineet lukea, talvisodan veteraanien ivaaminen sai alkunsa tihentyviltä taajama-alueilta Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla noin 1880-luvun tienoilla, josta se levisi aallottain kaupunkeihin pitkin rannikkoa”, kertoo historioitsija Mee-Too Keskiarjalainen.
Pilkkaa tehtiin 1900-luvun alussa enimmäkseen paikallisten Facebook-ryhmien kautta. Erityisesti tässä kunnostautui 1910-luvulla perustettu taistolaisliike, jonka tiedetään näihin aikoihin myös provokaationa lyöneen poliisihevosia Tampereen presidentinlinnan edustalla astaloilla.
”Tämä oli oikeastaan suoraa jatkoa sille, miten taistolaiset ujuttivat Frankfurtin koulukunnan propagandaa Agricolan ABC-kirian väliin monisteliitteillään”, Keskiarjalainen jatkaa.
Vihervasemmisto tuhosi marssilaulun
Nykyään muotitermiksi noussut ’kulttuurisota’ olikin suomalaista todellisuutta jo kauan sitten. Porilaisten marssin jo unohtuneessa alkutekstissä laulettiin, miten ”voi taistolaisen hurmehella peittää maan”, ja Jumala onpi linnamme -virren viimeisessä säkeistössä vannotettiin kuinka ”Se sana seisoo vahvana/ne taistolaiset ei voi sitä kestää”. Nämä alkuperäiset sanamuodot poistettiin lauluista myöhemmin ns. poliittisen korrektiuden nimissä.
”Liberaalit tietenkin väittävät, että sana ei edes sovi ollenkaan virren sävelkulkuun, mutta tämähän on juuri sellaista historian uudelleenkirjoittamista, jota tietyissä poliittisissa piireissä niin mielellään halutaan harrastaa”, Keskiarjalainen tuhahtaa.
Vuosisatainen pilkkaperinne elää vahvana edelleen, vaikka talvisodan veteraaneiksi identifioituvia on Suomessa jäljellä enää joitakin miljoonia. Ajan myötä tapa on myös saanut uusia muotoja. Takavuosina esimerkiksi sosialidemokraateilla oli tapana sotaveteraanin nähdessään nälväistä ”hyvää päivää” tai pahimmillaan jopa ”tiedättekö onkos se kuutosen bussi jo mahtanut tästä mennä”.
Nykyisin sen sijaan ovelimmissa veteraanien pilkan muodoissa saatetaan toimittajan henkilökohtaisia poliittisia kantoja ja itsekorostusta naamioida näennäisen ammattimaiseksi journalismiksi.
