”Piti siihenkin aikaansa tuhlata. Voi vitun vitun vittu. Saatana!”
Eelis Loponen, Suomen kansainvälisesti ehkä tunnetuin golfari jäi eläkkeelle viime perjantaina. Hyvin pian tämän jälkeen julkisuuteen alkoi valua tietoja, joiden mukaan Loponen oli yksinkertaisesti
”ihan vitun kyllästynyt koko peliin.”
”Kyllähän se näin oli”, myöntää nyt jo hieman nuhjuuntunut has-been kysyttäessä.
”Ihan saatanan typerä peli.” Loponen on perjantain jälkeen ehtinyt jo katkoa kaikki mailansa, heitellä palloilla ohikulkijoita ja ryypätä kaikki uransa aikana kokoon saamansa palkintorahat, joiden yhteisarvo kohoaa lähemmäs puolta miljoonaa euroa.
Vitun kusipäät golfarit
”Miettikää nyt”, perustelee hän toimintaansa, ”Kuinka saatanan monta hehtaaria maata sellaiselle papanapaskan kokoiselle pallolle. Ja miten vitusti se maksaa sen kentän laittaminen! Ei jumalauta! Ei helvetti ole totta! Miettikää mitä silläkin rahalla tekisi! Yhden vitun kentän hinnalla! Yhden vitun kentän! Mutta ei. Pitää päästä lyömään palloa pieneen reikään, että voi klubilla sitten jutella tasoituksestaan kun muualla mietitään miten kivaa olisi, jos ei kuolisi vielä tänään nälkään. Vitun kusipäät!”, muistaa hän entisiä kolleegoitaan ja kaikkia lajin nykyisiä harrastajia.
Loposella on kuitenkin myös hyvää muisteltavaa uransa varrelta. Kaikki ei sentään kaduta. ”Vuonna -92 kämmäsin mestaruusputin ja alkoi vituttaa niin, että pieksin kolme muuta pelaajaa sairaalaan ja tuikkasin vielä seuraavana yönä kentän klubirakennuksen tuleen. Sen tekisin vaikka huomenna uudestaan, saatanan persjalkaset hirteen joutaisivat.”
Uusia harrasteita
Nykyisin vanha mestari omistautuu kokonaan frisbeen heittelylle, rullalautailulle ja okkultismille. ”Näissä voi kaikissa käyttää jo olemassaolevia rakennuksia, katuja ja puistoja. Eikä tarvi katella niitä saatanan idiootteja vitun typerissä golf-kamppeissaan ihmettelemässä kun ei vittu svingi tänään ole kohdallaan. Voi perseen suti, millaisia ihmisiä henkiin jätetään!”
Loponen lähettelee myös aktiivisesti herjauskirjeitä entisille kolleegoilleen, tai ”saatanan rikkaille pässeille”, kuten hän itse heitä kutsuu. Näissä hän kehottaa muitakin lopettamaan uransa tai edes hetken ajan miettimään paljonko siihen peliin vaikka vuodessa Suomenkin kokoisessa maassa rahaa laitetaan ja mihin muualle sen voisi laittaa. Usein hän lopettaa kirjeensä ilmoittamalla mihin myös vielä jatkavien pelaajien mailat voisi laittaa. Eläkkeelle jäämisen jälkeenkin katkeralla ex-starbulla on siis golfille paikka sydämessään.