Katyn, täältä tullaan!
kesäisin terveisin auringosta punehtunut,
Aune Liimatta, Kintaus
Sabbahin mukaan olot Guantanamossa olivat ”ihan toista” kuin kotona.
”Hitto, talebaneissa piti vaan maata polvillaan ja rukoilla, ja kaikki kiva oli kiellettyä, mitä nyt joskus sain ampua jonkun vääräuskoisen. Mutta Guantanamo, voi pojat! Viinaa ja naisia suorastaan tyrkytettiin, ja mikäs siinä, kyllähän se meikäpojalle sopi, kun sitä puolta oli Afganistanissa aika hintsusti tarjolla”, Sabbah ylistää.
”Afganistan on nyt semmoinen persläpi, että eihän siellä erkkikään halua asua. Guantanamoon olisin jäänyt, jos vain olisin voinut. Rasittava perheenikään ei ollut jatkuvasti kitisemässä”, sanoo Sabbah, joka aikoo valittaa vapauttamisestaan Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ICC:hen.
Sabbah korostaa lisäksi, että leirillä soitettiin hyvää musiikkia, usein jopa yöt läpeensä. Nykyään Sabbah onkin vannoutunut Metallica-fani, ja risuparta sekä turbaani ovat väistyneet pitkän heviletin ja Kill ’em all -lippiksen tieltä.
”Ulrich rules, ok?” kajauttaa Sabbah sormet perinteiseen heviasentoon jännitettyinä.
Suurin osa Suomen mediasta oli heti samoilla linjoilla keltaisen lehdistön kanssa. ”Suurin osa meistä päätoimittajista on 50+ reservinupseereita ja me pelkäämme kaikkea mitä emme tunne”, kommentoi tilannetta Helsingin sanomien johto. Yleinen mielipide lakimiesten keskuudessa onkin, että Meriläisen tulisi kääntää median myötätunto puolelleen tekemällä muutamia suomalaiselle yhteiskunnalle tutumpia rikoksia.
”Esimerkiksi voisi olla hyvä ajatus vetää viinalla pää sekaisin, ammuskella vähän asunnossaan ja hypätä sitten rattiin. Siinä itsestä tulee uhri että hupsis vaan. Kun pääsyytteet sitten koskevat näitä tekoja, unohtuu tällainen eksotiikka sieltä alta”, suosittaa nimettömänä pysyttelevä korkeimman oikeuden tuomari ja jatkaa, ”Uskoon tuleminen ei kanssa koskaan ole pahasta näissä jutuissa”.
Puolalaisia veti Katyniin venäläisten tunnettu vieraanvaraisuus. Lisäksi monet saivat kutsuja tulla katsomaan ihmeellistä metsää.
”Usein kutsu oli niin painokas, että se oli jo tavallaan määräys”, naureskelee Kieslowski. Hän painottaa, että kutsuista vastasivat nimenomaan venäläiset, eivät saksalaiset, kuten joskus on yritetty virheellisesti väittää.
”Venäläisetkin joskus vaatimattomuuttaan sanoivat, että saksalaisten ansiota kaikki, mutta iivanahan siinä taustalla kuitenkin hääri”, Kieslowski selostaa. Jotakin metsän lumovoimasta kertoo se, että monet puolalaisista vieraista jäivät sinne jopa pysyvästi. Kieslowskin mukaan mittavin tällainen ”paluu metsään” tapahtui huhti–toukokuussa 1940 kun jopa noin 5 000 puolalaista upseeria jäi metsän suojiin.
”Niin monet ovat jääneet tänne lepäämään pysyvästi”, nostalgisoi Kieslowski kyynel silmäkulmassaan.
EIkä ihme. Katynin lehdoissa käyskennellessä stressi ja maiset huolet unohtuvat. Linnut laulavat, puut humisevat ja valkoisiksi vaalenneet luut narskuvat leppoisasti saappaankantojen alla.