Lehti

(TARVAJÄRVI) Vuoden suojelusenkeliksi on valittu Lapualla toimiva Ilmari Siivenisku. Valintaperusteissa katsottiin, että Siivenisku on toiminut merkittävästi parantaakseen kohteensa elämää.
Siiveniskun katsotaan ansiokkaasti estäneen suojeltavaansa, kuusivuotiasta Kalle-poikaa, niin hukkumasta, syömästä lääkkeitä kuin hiekkaakin sekä pissimästä sähköpaimeneen vielä kolmatta kertaa.
”Kyllähän se äpärä ehtii joka paikkaan, mutta jos sille tulee pysyvä vamma, niin bonukset katoaa”, Siivenisku totesi kiitospuheessaan. ”Tavoitteena on, että se ehtii 18 vuoden ikään. Sitten voi vaikka hukkua sepalus auki.”
Suojelusenkelien ”Hyihyi”-palkinto huonosti tehdyistä töistä jaettiin tänäkin vuonna useamman saajan kesken. Nuhtelevassa, raipaniskuin ja salamoin korostetussa puheessaan arkkienkeli Gabriel sätti muun muassa Eveliina Lappalaisen, Anton Engholmin ja George W. Bushin suojelusenkeleitä.
Tosin viimeksi mainitun suojelusenkeliä syytettiin siitä, ettei hän vieläkään ollut onnistunut aiheuttamaan Bushille ansaittua onnettomuutta.
”Kun se on niin saatanan säntillinen noiden ohjeittensa kanssa”, Gabriel tuhahtaa.

(OULU) 31 prosenttia suomalaisista sietäisi saada turpaansa, ilmenee Suomen akatemian vasta valmistuneesta tutkimuksesta. Suurtutkimukseen osallistui lähes kymmenen tuhatta suomalaista miestä ja naista ympäri maata. Tutkimuksessa kartoitettiin muun muassa osallistujien keskimääräisiä mielipiteitä, tietoa ympäröivästä maailmasta ja käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa.
Aketemiaprofessori Väinö Sisu johti tutkimusta jo sen käynnistyttyä vuonna 1999. Hänen mukaansa todellinen turpaansa sietävien määrä voi olla tästäkin suurempi.
”Kyllä tämä on hiukan varovaisesti tämä luku arvioitu. Siihen jää ulkopuolelle paljon sellaisia, jotka on siinä rajalla, että viittiikö niitä edes nykästä otsaan”, kertoo Sisu. Hänen mukaansa lähes kaikki 31 prosenttia sietäisivät turpaansa saman tien, tai ainakin mahdollisimman pian.

Kaavio: Ilta-Lehti

Useita syitä

Yleisin syy, jonka vuoksi sietäisi saada turpaan oli tutkimuksen mukaan yksinkertainen tyhmyys. Yleensä mukana oli myös välinpitämättömyys ja ylimielisyys. Sisun mukaan tulos oli melko tavalla odotettu.
”Kyllä niin monia egoja ja polvia on tässä maassa, jotka kaipaisivat murskaamista, että ei yksi käsipari siihen riitä. Pitäisi toimeen ryhtyä, jos meinaa ehtiä jokaista edes hiukka napauttaa, puhumattakaan että sillai paukauttaisi kuonoon kuin ansaitsisivat,” totesi Sisu Lehden haastattelussa tavoitellen toimittajan kurkkua jäntevillä sormillaan.
Silkan tyhmyyden ja sen lieveilmiöiden ohella monet sietäisivät turpaansa muun muassa inttijuttujen kertomisen, hyvien biisien karaokessa huonosti laulamisen ja Solarfilms oy:n tuottamien elokuvien näkemisestä maksamisen vuoksi.

(KARJAA) Mikä rakkaalle lapselle nimeksi? No ei ainakaan Tony, kieltävät tutkijat. Tampereen yliopiston itsestäänselvyyksien tutkimusinstituutin (ent. nollatutkimuksen huippuyksikkö) mukaan nomen est todellakin omen, ja ”Tony” vie lapsen väistämättä lavealle tielle.
”Poliisimurhaaja Tony Olsson, vankikarkuri Tony Palmroth, Tony Blair, Tony Halme”, kyllähän niitä riittää, selvittää raskaasti tatuoitu tutkija Tony Rothschild.
Rothschildin mukaan rikosnimikkeet vaihtelevat, mutta yleisimmin Tonyt syyllistyvät joko pahoinpitelyihin, huumausainerikoksiin, väkivaltarikoksiin tai politiikkaan, tai peräti näiden yhdistelmiin.
Tutkijoiden mielestä vanhempien pitäisi myös vältellä oudonkuuloisia nimiä, kuten ”Nuutti” tai ”Aurinko”, sillä heidän mukaansa on erittäin todennäköistä, että näin lapsesta tulee pitkätukkahippi tai ”joku muu saatanan vaihtoehtonuori”.
”Varminta olisi antaa kaikille pojille nimeksi Olavi tai Väinö ja tytöille Riitta tai Seija, niin kansakunnan eettinen pohja pysyisi turvattuna. Niillä nimillä lapsesta kasvaa kunnon oikeistokokkari, eikä mikään ammuttavaksi kelpaava hampuusi”, Rothschild ohjeistaa lävistyksiensä seasta.
Haastattelun lopuksi Rothschild havaitsee Lehden toimittajan suomenruotsalaiseen vivahtavan etunimen ja huomauttaa August-nimisten henkilöiden olevan pääsääntöisesti ”tyhmiä degenerantteja runkkareita”. Poistun paikalta vessan kautta.

Lehden saamien tietojen mukaan Suomen Yleisradio ei maksa työehtosopimuksen mukaista palkkaa läheskään kaikille työntekijöilleen. Esimerkiksi kuukauden työstä ei makseta kuukauden palkkaa, vaan noin 27 päivän palkka. Loput neljä päivää tehdään orjatyötä.
”Tämä on yleinen käytäntö”, puolustautuu Yleisradio. ”Sitä paitsi, ei täällä ennenkään olla työehtosopimuksista välitetty joten ei välitetä jatkossakaan.”
Automaattisen puhelinvastaajan lisäksi Lehti tavoitti Yleisradion johtajan kesken kiireisen riistopäivän.
”Mitään ei myönnetä”, kommentoi Yleisradion nimettömänä pysyttelevä johtaja. ”Mutta jos jotain tällaista onkin tapahtunut, niin minä en ainakaan ole siitä ollut tietoinen. Ja kun sanon että en ole ollut tietoinen niin tarkoitan, että minun ideanihan se oli. Idioottilampaitahan ne toimittajat tunnetusti ovat ja tekevät mitä niille vain sanoo, niin että minä tässä vain nauran ilkeästi ja nostan työntekijöidenkin palkkoja.”
Enempää nimettömästä johtajasta ei saatu irti, sillä hänellä oli liian kiire nauraa ilkeästi.