LehtiKokoa aluksi yhteen kasaan anarkistit ja kiehauta nopeasti. Lisää hiljalleen joukkoon sivustakatsojat ja ripottele sekaan vielä toimittajat sekä kaupunginvaltuutetut. Tämän jälkeen lämmitä hiljaisella lämmöllä, kokoa seos tasaiselle alustalle ja ympäröi poliiseilla. Varo etteivät anarkistit tai sivustakatsojat pääse valumaan pois keskustasta. Anna sopan kiehua yli äyräiden ja palaa pohjaan. Lisää pinnalle lopuksi nippusiteet, avainketjut, maila ja putket. Lopuksi kaada soppa sisäministerin syliin.
Palkintokategorioita voidaan tarpeen tullen lisätä, jos sopivia palkinnonsaajia tulee ilmi. Ehdokkaita otetaan vastaan Lehden sähköpostiin sekä tämän ilmoituksen kommenttiosioon aina 27.3. saakka, tai kunnes ehdokkaita ilmaantuu vähintään yksi. Vuoden parhaan journalistin palkinnon Lehti myöntää perinteiseen tapaan itselleen.
Kaikkien vastaajien kesken arvotaan. Palkinnot ovat.
August Elokuu
Kirjoittaja on Lehden Virallinen Valvoja
Milosevic valmistui lakimieheksi Belgradin yliopistosta 1964 ammuttuaan kuoliaaksi kahdeksan ihmistä. Vain muutamia vuosia myöhemmin tämä kyvykäs ja hullun murhanhimoinen nationalisti kohosi näkyviin virkoihin valtiollisissa yhtiöissä.
Tällöin kuitenkaan kovin moni ei olisi uskonut, mihin Milosevic vielä pystyykään. Kansanmurhat ja Srebrenican verilöyly olivat vielä kaukaista utopiaa, ja hänen piti tyytyä vain muutamiin murhapolttoihin ja salamurhiin.
Ratkaiseva askel kohti valtiomieheyttä ja sotarikollisen uraa tuli vuonna 1986 kun Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtoon ja murhasi 22 ihmistä vasemmalla kädellään. Sen jälkeen häntä ei enää pysäyttänyt mikään, paitsi muutama laivueellinen Naton pommikoneita, kansannousu sekä verenpainetauti.
Milosevic keräsi karismaattisena johtajana nopeasti valtavan suosion kansallismielisten ja älyllisesti vajaiden serbien keskuudessa. Etenkin hänen kuuluisa ”vittu nyt tapetaan kaikki” -puheensa Kosovo Poljessa 1989 muistetaan hyvin.
”Kroaatit – henki pois! Albaanit – litteäksi! Sloveenit – vittu hengiltä!” taitava demagogi Milosevic painotti tuolloin.
Vaalilupauksiaan Milosevic pääsi täyttämään 1990-luvun alussa, kun Kroatia ja Slovenia sekä myöhemmin Bosnia-Hertsegovina irtautuivat Jugoslaviasta. Milosevic alkoi tällöin soveltaa maan yhtenäisyyden säilyttämiseksi kehitettyä ”Paskaks vaan” -strategiaa, johon sisältyi taitavaa nationalistista propagandaa, ulkopoliittista tasapainottelua sekä silmitöntä kaiken vastaantulevan murhaamista ja raiskaamista.
Sodan tauottua Milosevic jatkoi Serbian johdossa sekä ihmisten murhaamista, kunnes hänet toimitettiin kesäkuussa 2001 Haagin sotarikostuomioistuimeen. Vuosien oikeustaistelun ja kymmenien murhien ja tuhopolttojen uuvuttama Milosevic menehtyi maaliskuussa 2006 sydänkohtaukseen, jonka kaikki teräväsilmäiset serbit tietenkin tunnistivat YK:n junailemaksi salamurhaksi.
”Miksi kaikki hyvät kuolevat ensimmäisinä?” tiivisti alati fiksujen serbialaisten tunnelmat debiiliksi todettu Ratko Ei-Mladic Belgradissa.