Kategoria: Kulttuuri
Kulttuuriartikkelit
”Tilanne on vaikea. Varmuutta ei ole esimerkiksi siitä, toipuisiko Suomen vilkas yhteiskunnallinen keskustelu koskaan, mikäli esimerkiksi Itse Valtiaiden viiltävää, älykästä ja haastavaa satiiria ei nähtäisi useaan viikkoon” huolehtii ministeriön neuvotteleva virkamies Bill Cosby.
Televisioviihde voisi pelottavimpien ennustusten mukaan taantua tilanteeseen, jossa Jope Ruonansuulle annetaan viikottain ohjelma-aikaa irvistelemiseen ja hassulla äänellä puhumiseen. Yleisradio saattaisi myös joutua epätoivoiseen tilanteeseen, jossa se tekisi suurten, ulkomaisten yhtiöiden kanssa mittavia ostosopimuksia samalla, kun sen omaa tuotantoa ajetaan tietoisesti alas. Pahimmillaan television annista suuri osa alkaisi koostua täysin ilman kunnianhimoa kirjoitetuista täytesarjoista, mitäänsanomattomista tietokilpailuista, ylimainostetuista urheilutapahtumista, ilmaiseksi tehdyistä chat-ohjelmista ja tv-peleistä sekä alueellisista tv-uutisista.
Kulttuuriministeriöstä vakuutetaan kuitenkin, että tilanteeseen yritetään löytää ratkaisu ennen kuin asiat pääsevät todella heikolle tolalle.
Lipponen käsikirjoitti kauhuelokuvan
”Tarkoitukseni oli kirjoittaa muistelmat, mutta jotenkin se lipsahti tällaiseen”, vaatimaton veteraanipoliitikko kommentoi.
Kauhufilmit ja etenkin Kauna-elokuvat ovat tehneet Lipposeen suuren vaikutuksen. Vanhoilla päivillään demarisatraappi onkin löytänyt kauhusta suoranaisen muusan.
”Kyllähän ne melkoisia inspiraation lähteitä ovat olleet. Kauna on oikeastaan toiminut käyttövoimanani jo hyvin pitkään”, leppoisasti irvistellyt Lipponen hekumoi.
Elokuvan juonen salaisuuden verhoa käsikirjoittaja suostuu raottamaan hieman. Luvassa on melkoista verihurmaa ja hurmejuhlaa, Lipponen lupaa.
”Tarinassa nilkkiagentit ja kaunaiset toimittajat haistavat Tehtaankadulla käyneiden tuoksun ja aloittavat hirvittävän ja verisen ajojahdin rehellisiä saunojia kohtaan. Lopussa sitten irrotellaan päitä ja jopa potkitaan niitä irvokkaiden pitkätukkien hulmutessa.”
Eisensteinin mukaan se, että maailmalle julkistetussa kuvamateriaalissa oli mukana otoksia myös 90-luvun hittielokuvasta osoittaa kunnioitusta maan pitkälle elokuvahistorialle.
”Vielä kun kukon ja Kerenskin olisi saanut leikattua mukaan”, haikaili edesmennyt mestari eilisiltaisessa tiedotustilaisuudessaan. Eisensteinin mukaan uutismateriaalin metriset ja rytmiset keinot tuottivat taidokkaasti intellektuaalisen montaasin, joka osoitti vääjäämättä Vladimir Putinin sosialistisesti realistisemmaksi ja paremman näköiseksi, kuin Kate Winslet.
Päivän siirto

Eilisen siirto: Bergman siirtää kuninkaan e8:aan.
Päivän siirto: Kuolema siirtää tornin g8:aan. Shakki ja matti.
”Monesti voi olla, että uusi opiskelija ei osaa nimetä Raptorin levyjä, on epävarma Dr Albanin kansallisuudesta ja sotkee How Much Is The Fishin Move Your Assiin”, renessanssinero Heikki Seponheikki sanoo.
Jossain pienilevikkisessä aikakauslehdessä pamfletin julkaissut Seponheikki uskoo, että ihminen ei voi saada Mozartin sonaatista samanlaista spirituaalis-älyllis-perseellistä innoitusta kuin vaikkapa Leila K:n Electricistä.
”Toisaalta esimerkiksi 2 Unlimitedin No Limitsin vertaaminen johonkin Bachin fuugaan on tosi epäreilua, koska Bach ei osannut räpätä ja biisistä puuttuu kertosäe”, Seponheikki lisää.
Paul Anka sittenkin kuollut
Psykoterapeutti Jack Black selittää tapahtunutta sillä, että suuri osa yleisöstä oli odottanut Ankan paluuta pitkään.
”Maailmallahan on jo pitkään tiedetty Ankan kuolemasta, mutta Suomessa asiaa ei ole haluttu uskoa.” Black huomauttaa, että Ankan vierailu Suomessa vuonna 1959 oli niin merkittävä tapaus heikon kansakunnan itsetunnolle, että tätä tapahtumaa ja Ankan henkeä vaalitaan edelleen.
Osa yleisöstä luuli ottaneensa Ankasta kuvia ja yksi jopa nousi tyhjälle lavalla luullen tanssineensa Ankan kanssa.
”Surullista, niin surullista”, Black huokaisee.
Joukkohallusinaation vaikutus ei kuitenkaan rajautunut vain suomalaisiin, vaan myös laulajatar Natalie Cole oli sitä mieltä, että Anka on edelleen hengissä.
”Minäkin lauloin dueton isäni kanssa, joten miksei Paulkin voisi esiintyä?” Cole kyseli.
Nat King Cole ei kommentoinut Lehdelle tyttärensä typeryyttä.
Lehti paljastaa Harry Potterin lopun
Kustantamo on jo aiemmin pannut tyytyväisenä merkille medioiden yliampuvan kiinnostuksen legendaarisen ja filosofisesti ylitsepursuavan kirjan ympärille rakennettuihin varmasti ihan saatanan tarpeellisiin turvatoimiin. Myös Lehden toimitus sai käsiinsä internetiin vuodetun kappaleen uudesta kirjasta, ja journalistisesti suoraselkäisenä julkaisee nyt muutamia otteita uudesta kirjasta alkukielisinä
”He must have been trapped by the sinking whilst within his black abyss, or else the world would by now be screaming with fright and frenzy. Who knows the end? What has risen may sink, and what has sunk may rise. Loathsomeness waits and dreams in the deep, and decay spreads over the tottering cities of men. A time will come – but I must not and cannot think! Let me pray that, if I do not survive this manuscript, my executors may put caution before audacity and see that it meets no other eye”, kuuluvat kirjan viimeiset sanat, jotka ennakoivat sittenkin jatkoa sarjalle.
Kuten kirjan myyttinen ja ennennäkemättömän lahjakas ja sana säilän taiturina vertaansa vailla oleva J.K. Rowling lupasi, kaikki päähenkilöt eivät selviä saagan loppuun asti hengissä:
”Three men were swept up by the flabby claws before anybody turned. God rest them, if there be any rest in the universe. They were Donovan, Guerrera, and Angstrom. Parker slipped as the other three were plunging frenziedly over endless vistas of green-crusted rock to the boat, and Johansen swears he was swallowed up by an angle of masonry which shouldn’t have been there; an angle which was acute, but behaved as if it were obtuse”, hän kirjoittaa.
”Noh, olin tosiaan jo hyvän matkaa yli kahdenkymmenen, kun ensimmäinen kirja ilmestyi” hän naurahtaa,
”mutta kyllähän noissa kirjoissa on paljon myös ihan aikuisiakin puhuttelevaa tavaraa ja ajatuksia.”
Ja tyttöystävää ei taida olla mukana?
”Ei kyllä, ei” Mäkinen toteaa vaimeasti.
Eikä taida kotonakaan odottaa? Ei taida.
Ei vain
satua
Teuvo Mäkinen on kolmenkymmenen, muttei ujostele kiinnostustaan taikaa ja fantasiaa pursuaviin kirjoihin ja elokuviin. Hänen mukaansa Potter-tarinoiden älykkyys piilee sadunomaista pintaa paljon syvemmällä. Mutta miten on, kuinka vaikeaa on seistä älykkään näköisenä samassa jonossa orastavan ensi-ihastuksen kanssa kamppailevien esipuberteetikkojen ja taikasauvasta unelmoivien koulukiusattujen finninaamojen kanssa?
”Voisitteko te jättää minut rauhaan”, Mäkinen heittää vastakysymykseksi.
Ja mitä mahtaa kuulua potteristin omalle taikasauvalle? Onko sille kuinka paljon ollut käyttöä?
”Minä en ole teille tehnyt mitään pahaa, ettekö te voi antaa minun olla rauhassa? Antakaa minun vaan olla. Onko täällä ketään turvamiestä tai järjestyksenvalvojaa?” tiivistää surullinen Sipoolainen.
Saatanan
friikit!
Harry Potter yhdistää siis monia ikä- ja ihmisryhmiä yhteisen kiinnostuksenaiheen äärelle. Mutta miten on, kuinka isoksi mieheksi helsinkiläinen vartija tuntee itsensä poistaessaan toimittajan elokuvateatterin aulasta?
”Olkaa hyvä, älkääkä tulko enää tänne” tiivistää nimettömänä pysyttelevä vartija määrätietoisesti. Läheinen poliisipartio nyökyttelee hyväksyvästi vartijan huomiolle.
Mutta miten mahtaa olla, hiveleekö nyt, vitun apina hiveleekö? Oikein poliisit sait samalle puolelle kanssasi, vittu.
”Mene nyt kotia selviämään. Vittu ootsä kussut housuusi, saatanan känni-idiootti?” tiivistää vartija monen Harry Potter -fanin tuntemukset aivan ensi-illan alla. Totisesti, joskus Harry Potter on tarua ihmeelliseempää.
