Marokkolainen uuden sadon hashis ei ole saanut jalansijaa vähittäiskaupassa
(JYVÄSKYLÄ) Halvasta hinnasta huolimatta suomalaiskuluttajat eivät ole innokkaita ostamaan pohjoisafrikkalaista hashista. Kotimaisen sadon kysyntä sen sijaan ylittää reilusti tuottajien kapasiteetin. Marokkolaisen hashiksen myyntiä haittaavat ennen kuluttajien kaikkea epäilyt tuotteen laadusta.
”Sen vähän mitä meidänkin perheessä pilveä poltetaan voi kyllä aivan hyvin ostaa kotimaasta. On se parempaa ja tuntuu hyvältä kun tietää, millaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Kotimaisesta kukasta kuitenkin näkee, mitä polttaa toisin kuin jostain peruslätkästä”, sanoo nuorikkonsa kanssa ostoksille tullut Seppo Passaajo.
Monet kauppiaat ovatkin jo menettäneet suuria summia sekä niveliä virheellisten laskelmien vuoksi.
”Täytyy myöntää, että kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Onneksi päätimme kokeilla markkinatilannetta aluksi pienellä koe-erällä. Imagokysymyksillä on tällä alalla niin suuri vaikutus, että mikäli olisimme tuijottaneet pelkkiä numeroita ja ottaneet heti ison erän, voisi nyt olla aika tukalat paikat, huh huh”, taivastelee kauppias Piri-Jore.
Vähittäiskaupan tuloksia on viimeisellä kahdella vuosineljänneksellä syönyt selkeästi myös etenkin opiskelijoiden suosimien luomupiirien yleistyminen. Yhä useammat ihmiset ostavat hamppunsa suoraan tuottajalta vaikka parin kuukauden tarpeiksi kerralla. Kun yhteen tilaukseen saadaan kerättyä tarpeeksi paljon tarpeeksi isoja tilauksia, voidaan hinnasta tinkiä leikkaamalla yksi välikäsi pois.
”Kavereiden kanssa joskus juteltiin, että kun tätä kuitenkin tulee ostettua vuositasolla melkoiset määrät, olisi viisaampaa ostaa suoraan kasvattajalta, jolloin tuotteen laadusta voidaan varmistua paremmin ja rahaa säästyy paljon verrattuna siihen, että ostaisi aina pari grammaa viikonloppuisin jostain baarin pihasta”, sanoo taidekasvatuksen opiskelija Irja Gallén-Rautawuori, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Lähihamppu-piirin pääarkkitehti.
Kategoria: Kotimaa
Kotimaan uutiset
(INTERVEPI) Hollolalaisen Tero Petteri-Teron uusin tempaus kiihdyttää myös nettikansaa. Facebook-ryhmä Terolle kaljaa on saanut jo kolme jäsentä. Merkillepantavaa on se, että Tero-Petteri ei itse ole ryhmän jäsen. Ryhmän sivulla ei ole yhtään linkkiä eikä valokuvaa, mutta seinälle on kirjoitettu ”kalja loppu, perkele!”
Tupakkapaikalta tavoitettu Petteri-Tero paljastaa, että kyseessä on kuitenkin vain kavereiden harmiton pila.
”Moilanen ja Sukka-Hämäläinen oli vaan sitä mieltä, että kun minä perjantaina sanoin ”kalja loppu, perkele!” niin se oli niitten mielestä hauska homma”, Tero-Petteri sanoo.
Lehden online-toimitus seuraa tilanteen kehittymistä.
Tupakkapaikalta tavoitettu Petteri-Tero paljastaa, että kyseessä on kuitenkin vain kavereiden harmiton pila.
”Moilanen ja Sukka-Hämäläinen oli vaan sitä mieltä, että kun minä perjantaina sanoin ”kalja loppu, perkele!” niin se oli niitten mielestä hauska homma”, Tero-Petteri sanoo.
Lehden online-toimitus seuraa tilanteen kehittymistä.
(TRÖÖT) ”Kyl mää nii kauhiast pelkäsi. Jumalaut et mää pelkäsi”, muistelee Kannaksen, Taipaleenjoen, Sommen ja Verdunin veteraani hyytäviä sotakokemuksiaan. Hän on kokenut ja nähnyt kaiken kreikkalais-roomalaista painia myöten, ja tietää myös vuorenvarmasti, että vihjailut marsalkka Mannerheimin mahdollisesta homoseksuaalisuudesta eivät pidä paikkaansa.
Toisin kuin kaikenmaailman verorahoilla toimivat jälkitaistolaiset taiteilijat, hän voi myös todistaa sen.
”Yritin iskeä marskia Aunuksella mutta en saanut”, puhisee tykistövääpeli Mikael Homo-Voltti. Homo-Voltti sanoo vonganneensa marskilta useita muitakin kertoja, mutta jääneensä aina ilman.
Hän lupaakin lähteä osoittamaan mieltään Tampereelle, missä Uralin perhonen -animaatio esitetään tänään ensi kertaa lehdistölle. Homo-Voltin mukaan ”tällaiset asiat on aina ennenkin ratkaistu nimettömillä uhkauksilla ja väkivallalla”.
Toisin kuin kaikenmaailman verorahoilla toimivat jälkitaistolaiset taiteilijat, hän voi myös todistaa sen.
”Yritin iskeä marskia Aunuksella mutta en saanut”, puhisee tykistövääpeli Mikael Homo-Voltti. Homo-Voltti sanoo vonganneensa marskilta useita muitakin kertoja, mutta jääneensä aina ilman.
Hän lupaakin lähteä osoittamaan mieltään Tampereelle, missä Uralin perhonen -animaatio esitetään tänään ensi kertaa lehdistölle. Homo-Voltin mukaan ”tällaiset asiat on aina ennenkin ratkaistu nimettömillä uhkauksilla ja väkivallalla”.
(CAPE FEAR) Heikkoon taloudelliseen asemaan ajautuneen Pelkosenniemen kunnan pelastavat vain pakkokeinot. Tämä käy ilmi selvitysmies Pekka Myllykosken esittämistä papereista.
”Vois Pelekosenniemen viinalla täyttää ja juora Vuotoksen”, Myllykoski suunnittelee.
Myllykosken ehdotus on nostattanut voimakkaan vastalauseiden myrskyn Itä-Lapissa. Ohjaaja Kari Väänänen suunnitteleekin ohjaavansa Pelkosenniemellä uuden version Cape Fear -elokuvasta tukeakseen pienen kunnan taloutta.
”Vois Pelekosenniemen viinalla täyttää ja juora Vuotoksen”, Myllykoski suunnittelee.
Myllykosken ehdotus on nostattanut voimakkaan vastalauseiden myrskyn Itä-Lapissa. Ohjaaja Kari Väänänen suunnitteleekin ohjaavansa Pelkosenniemellä uuden version Cape Fear -elokuvasta tukeakseen pienen kunnan taloutta.
Kategoriat
STM myöhentäisi nuorten alkoholinkäyttöä
(EEEO-OEE-E-E-O) Nuoret aloittavat juomisen yhä varhemmin, mikä huolettaa viranomaisia. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen raportin mukaan resursseja pitäisi panostaa erityisesti siihen, että nuori ryhtyisi käyttämään viinaa selvästi nykyistä myöhemmin, kuitenkin oksymoroneja vältellen.
”On todella murheellista nähdä nuoria kaatokännissä jo iltapäiväviideltä, vaikka kunnon pöhinän pitäisi olla päällä aikaisintaan siinä kympin maissa. Siinä käy vielä niin, että iskee välikuolema ja katkaisee koko hyvin alkaneen ryyppäyksen. Menee hyvä viina hukkaan”, pohtii neuvotteleva (klo 12-16 ark., ei läpiajoliikennettä la-su) virkamies Ilpo Olmi.
Olmi muistuttaa, että nuorilla on vähäisen painonsa ja alhaisen sietokykynsä takia vaikeaa kyetä ns. kellon ympäri -juopotteluun, kuten vanhempiensa tai muiden alan ammattilaisten. Niinpä heitä pitäisi ohjata ajoittamaan kännipiikkinsä mahdollisimman hyvin. Asialla on myös kulttuuripoliittisia ulottuvuuksia.
”Parasta olisi, että väki olisi totaalisen tukkihumalassa lauantaisin klo 21-22 välillä, sillä ei vitun 6packia kyllä muuten katso Keravallakaan”, huomauttaa STM:n raportti.
”On todella murheellista nähdä nuoria kaatokännissä jo iltapäiväviideltä, vaikka kunnon pöhinän pitäisi olla päällä aikaisintaan siinä kympin maissa. Siinä käy vielä niin, että iskee välikuolema ja katkaisee koko hyvin alkaneen ryyppäyksen. Menee hyvä viina hukkaan”, pohtii neuvotteleva (klo 12-16 ark., ei läpiajoliikennettä la-su) virkamies Ilpo Olmi.
Olmi muistuttaa, että nuorilla on vähäisen painonsa ja alhaisen sietokykynsä takia vaikeaa kyetä ns. kellon ympäri -juopotteluun, kuten vanhempiensa tai muiden alan ammattilaisten. Niinpä heitä pitäisi ohjata ajoittamaan kännipiikkinsä mahdollisimman hyvin. Asialla on myös kulttuuripoliittisia ulottuvuuksia.
”Parasta olisi, että väki olisi totaalisen tukkihumalassa lauantaisin klo 21-22 välillä, sillä ei vitun 6packia kyllä muuten katso Keravallakaan”, huomauttaa STM:n raportti.
Kategoriat
Linden luopuisi tv-lupatarkastajista
(PLIM PLOM) Viestintä- ja huumoriministeri Suvi Linden katsoo, että tv-lupatarkastajista pitäisi luopua, koska ”tik-tak tik-tak viri-viri tööt tööt”. Ministeri arvioi, että lupamaksujen valvontaan olisi myös olemassa muita, huomattavasti kalliimpia ja tehottomampia keinoja.
Viikottaisen vitsinsä keskiviikkona julkaissut Linden huomauttaa, että paljon kätevämpää olisi tarkastaa esimerkiksi veroilmoituksesta, onko henkilöllä televisiota, koska siitähän sen näkee. Toisena vaihtoehtona hän ehdottaa asian tarkistamista kengännumerosta tai horoskoopista, joista tv:n omistaminen käy yhtä lailla aukottomasti ilmi.
Linden huomauttaa, että kätevää olisi myös, jos kauppiaat velvoitettaisiin ilmoittamaan vastaanottimien ostajista viranomaisille. Järjestelmä olisi vain seitsemisen kertaa nykyistä kalliimpi ja syntyvällä byrokratialla voitaisiin työllistää Stora Enson työttömäksi jäävät duunarit.
Ministeri on myös huomannut, että digitelevisiossa on joitain ongelmia.
Viikottaisen vitsinsä keskiviikkona julkaissut Linden huomauttaa, että paljon kätevämpää olisi tarkastaa esimerkiksi veroilmoituksesta, onko henkilöllä televisiota, koska siitähän sen näkee. Toisena vaihtoehtona hän ehdottaa asian tarkistamista kengännumerosta tai horoskoopista, joista tv:n omistaminen käy yhtä lailla aukottomasti ilmi.
Linden huomauttaa, että kätevää olisi myös, jos kauppiaat velvoitettaisiin ilmoittamaan vastaanottimien ostajista viranomaisille. Järjestelmä olisi vain seitsemisen kertaa nykyistä kalliimpi ja syntyvällä byrokratialla voitaisiin työllistää Stora Enson työttömäksi jäävät duunarit.
Ministeri on myös huomannut, että digitelevisiossa on joitain ongelmia.
(KEHÄ III) Etelä-Suomen riistanhoitopiiri on myöntänyt kahdeksan autoilijankaatolupaa. Luvat myönnettiin ensimmäistä kertaa kannanhoidollisin perustein. Aiemmin Etelä-Suomessa on myönnetty lupia ainoastaan häiriökäyttäytymisen perusteella esimerkiksi ostoskeskuksien lähellä parveilevien autoilijoiden poistamiseksi.
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
(PÄÄESIKUNTA) Suomen sotavoimien ylipäällikkö, Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim vaikenee toistaiseksi hänen yksityiselämänsä ympärille nousseesta kohusta. Animaatioelokuvassa Uralin perhonen marski esitetään tiettävästi homoseksuaalina. Tiedottajansa mukaan marsalkka ymmärtää arvonsa valtiomiehenä ja oppineena henkilönä, eikä halua ottaa kantaa asioihin, joista hänellä ei ole riittävästi tietoa.
”Mannerheimin mielestä olisi kestämätöntä alkaa huudella ja möykätä julkisesti keskeneräisistä kysymyksistä ennen tarvittavan taustainformaation tai kompetenssin hankkimista. Lisäksi hän haluaisi muistuttaa, että on kuollut”, kertoi toimittajan keksimä mielikuvitusolento Iso-Jorma Valkoisenruusunritari lehvien kera.
Asiaa on tähän mennessä kommentoinut jo useita tahoja, kuten kenraali Gustav Hägglund, Joukko Huolestuneita Äitejä, iltapäivälehtien keskustelupalstoilta yhtenä ehtoona yllättäen tavattu Koko Suomen Kansa ja muutamia muita vanhempia valtiomiehiä, jotka haluaisivat vähän nykyistä enemmän huomiota ja haleja, jookosta.
Heidän mielipiteensä asiasta voidaan tiivistää muotoon ”hräängöökililikili pulipulipulifiuuupoks ghua-ghuaar urh urh”.
Vastaavansisältöisiä kommentaareja on hiljattain julkisuudessa esitetty myös mm. Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas -sovituksesta, autonomisista sosiaalikeskuksista, kadunvaltauksista ja hipeistä.
Pääargumenttina on useimmiten esitetty näkemystä ”tämä asia jota en ole nähnyt ja josta en oikeastaan mitään tiedäkään, loukkaa sotaveteraaneja/pikkusia söpöjä koiria/meirän äiteetä/alligaattoreita”.
”Mannerheimin mielestä olisi kestämätöntä alkaa huudella ja möykätä julkisesti keskeneräisistä kysymyksistä ennen tarvittavan taustainformaation tai kompetenssin hankkimista. Lisäksi hän haluaisi muistuttaa, että on kuollut”, kertoi toimittajan keksimä mielikuvitusolento Iso-Jorma Valkoisenruusunritari lehvien kera.
Asiaa on tähän mennessä kommentoinut jo useita tahoja, kuten kenraali Gustav Hägglund, Joukko Huolestuneita Äitejä, iltapäivälehtien keskustelupalstoilta yhtenä ehtoona yllättäen tavattu Koko Suomen Kansa ja muutamia muita vanhempia valtiomiehiä, jotka haluaisivat vähän nykyistä enemmän huomiota ja haleja, jookosta.
Heidän mielipiteensä asiasta voidaan tiivistää muotoon ”hräängöökililikili pulipulipulifiuuupoks ghua-ghuaar urh urh”.
Vastaavansisältöisiä kommentaareja on hiljattain julkisuudessa esitetty myös mm. Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas -sovituksesta, autonomisista sosiaalikeskuksista, kadunvaltauksista ja hipeistä.
Pääargumenttina on useimmiten esitetty näkemystä ”tämä asia jota en ole nähnyt ja josta en oikeastaan mitään tiedäkään, loukkaa sotaveteraaneja/pikkusia söpöjä koiria/meirän äiteetä/alligaattoreita”.
Kategoriat
Lindén: Sananvapaus ei ole lapsipornoasia
(SANKIVAARA) Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on kummissaan lapsipornosuodatuseston toteuttamisesta käydystä keskustelusta.
”Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että sananvapauden rajoittamisesta keskustellaan ikään kuin lapsipornon varjolla. Kyseessä on Suomen perustuslain 12 § pykälä, johon suhtautumisessa pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin rikosoikeudellisen laillisuuperiaatteen tai kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suhteen”, Lindén sanoi.
Lindénin mielestä salaisten suodatuslistojen käyttöä voidaan ja pitää verrata painotuotteen jakeluun.
”Jos ajatellaan, että Suomessa ei ole käytössä painotuotteiden ennakkosensuuria, niin ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”
Viestintäministerin mukaan on ”mahdoton ajatus”, että suodatusta ei toteutettaisi julkisin perustein ja että siitä ei saisi käydä julkista keskustelua.
”Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että sananvapauden rajoittamisesta keskustellaan ikään kuin lapsipornon varjolla. Kyseessä on Suomen perustuslain 12 § pykälä, johon suhtautumisessa pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin rikosoikeudellisen laillisuuperiaatteen tai kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suhteen”, Lindén sanoi.
Lindénin mielestä salaisten suodatuslistojen käyttöä voidaan ja pitää verrata painotuotteen jakeluun.
”Jos ajatellaan, että Suomessa ei ole käytössä painotuotteiden ennakkosensuuria, niin ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”
Viestintäministerin mukaan on ”mahdoton ajatus”, että suodatusta ei toteutettaisi julkisin perustein ja että siitä ei saisi käydä julkista keskustelua.
(HELSINKI) Pääministeri Matti Vanhanen otti tänään vastaan valtaisan määrän osanottoja Stora Enson työntekijöiltä. Vanhanen kokosi lakkautettavien Summan ja Kemijärven irtisanottavien työntekijöiden sympatiat myöntämällä tänään oikeudessa, että on kärsinyt entisen tyttöystävänsä kirjoittaman kirjan julkaisemisesta.
”Nyt on paljon helpompi ymmärtää, miksei hallitus kykene tekemään mitään kotimaisten työpaikkojen suojelemiseksi. Eihän se kaiken kärsimyksen keskellä helppoa ole” tiivistää Summasta työttömäksi vuosikymmenen työuran jälkeen jäävä Pekka Lehtonen.
”On tämä irtisanomisjuttu meillekin aiheuttanut kärsimystä, vaikkei se kasvoista aina näykään,” Lehtonen kuvailee:
”Ymmärrämme siis Matin tilanteen täysin. Kyllä se meidän Matti vaan on läheisen tuntuinen käyttäytyessään noin inhimillisesti.”Kysymys
”Nyt on paljon helpompi ymmärtää, miksei hallitus kykene tekemään mitään kotimaisten työpaikkojen suojelemiseksi. Eihän se kaiken kärsimyksen keskellä helppoa ole” tiivistää Summasta työttömäksi vuosikymmenen työuran jälkeen jäävä Pekka Lehtonen.
”On tämä irtisanomisjuttu meillekin aiheuttanut kärsimystä, vaikkei se kasvoista aina näykään,” Lehtonen kuvailee:
”Ymmärrämme siis Matin tilanteen täysin. Kyllä se meidän Matti vaan on läheisen tuntuinen käyttäytyessään noin inhimillisesti.”
Kysymys
periaatteesta
Vanhanen itse antoi niukasti kommentteja oikeudessa vieraillessaan. Hän ei vaadi mittavia korvauksia: Vanhasen asianajajan Veikko Mefiston mukaan oikeudenkäynnissä on kysymys periaatteesta.
”Periaatteen takana pitää seisoa. Jos todella uskoo johonkin, täytyy katsoa loppuun saakka, mitä asian hyväksi voi lain puitteissa tehdä. Tämä pätee kaikissa tilanteissa, paitsi niissä, joissa mukana on isoja yhtiöitä, joissa valtiolla on merkittävä omistus” summasi Mefisto Vanhasen näkemystä oikeusjutun tarpeellisuudesta:
”Pääministeri haluaa korostaa, että haluaa vain ottaa selvää, mitä lain mukaan on tehtävissä. Hänen mukaansa lain tarjoamat mahdollisuudet puuttua asioiden kulkuun tulee epäselvissä tilanteissa aina selvittää, paitsi milloin mukana on isoja yhtiöitä, joissa valtiolla on merkittävä omitus.”
Susan Ruusunen puolestaan liikuttui oikeudenkäynnissä.