Kategoria: Kotimaa

(KUUSAMO) Saunan taus, tuo monelle suomalaiselle tuttu ja rakas paikka on täynnä. Asiasta ilmoitti Lehdelle eilen kuusamolainen korpikommunisti Matti Kyntäys, jonka veivät saunan taakse paikallisen nuorisoseuran veijarit Olavi Sininen ja Kyösti Valkonen.
”Täyttä oli”, kertoi Kyntäys. ”Porukkaa oli niin maan penteleesti, että eihän sinne mahtunut”, hän jatkaa.
Sininen ja Valkonen olivat harvinaisen pettyneitä tilanteen saamaan käänteeseen. ”Sadatteluksihan se meni. Minne me nyt kärräämme kaikki sellaiset, jotka on tavanomaisesti kuskattu saunan taakse?” pohtii Sininen ja vaatii valtiovaltaa välittömästi ryhtymään toimiin saunantauksen tyhjentämiseksi.
”Kaikenmaailman ammuttavaksi kelpaavia hampuuseja siellä lotvii ihan kiusaksi asti”, puhisee Sininen.
Hallituksen virallinen löylynlyömä, opetusministeri Tuula Haatainen ei kysyttäessä osannut vastata.

(TORNIO) Pieni Haureenalan kylä Tornion kupeessa on hiljainen. Kyläläiset ovat yhä syvästi järkyttyneitä kolme viikkoa sitten sattuneesta henkirikoksesta, jossa tuntematon hyökkääjä surmasi paikallisen 15-vuotiaan moukarinheittäjälupauksen Gertrud Anhisen.
Järkytystä lisää se, etteivät iltapäivälehdet ole halunneet kirjoittaa tapauksesta ”sitä pakollista kahta palstaa ja tuhatta merkkiä enempää”. Syyksi on vahvistumassa Lehden mukaan se, että Anhinen ei vastaa nykyisiä kauneusihanteita, eli hän oli iltapäivälehtien mielestä 150-senttisenä, noin 120-kiloisena ja pahasti akneisena ”susiruma”.
Anhisesta ei tiettävästi ollut yhtään painokelpoiseksi käypää valokuvaa, joten jutun seuranta on loppunut täysin.
”Eihän sellainen suohirviö lehden kannessa herätä mitään sympatioita. Kuka semmoisen lehden menisi ostamaan?” hämmästeltiin Iltalehdestä ja Ilta-Sanomista yhteen ääneen.
Nimettöminä pysytelleet lähteet huomauttivat, että toisin kuin sanomalehdet, iltapäivälehti on joka päivä myytävä erikseen, joten sisällössä on panostettava siihen, mikä myy.
”Niin, no, seksi”, selvennettiin toimituksista.
Sillä välin Billy Pilgrim on joutunut ajassa irralleen.

(NUUKSIO) Kansallinen kokoomus hätkähdytti varhain aamulla ilmoittamalla, että se aikoo esittää aborttilain laajentamista. Uusi laki mahdollistaisi sikiön abortoimisen aina 18 vuoden ikään saakka. Kokoomuksen erityistyöryhmän vetäjän Raimo Hhh:n mukaan laki on ehdottoman tarpeellinen kansallisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.
”Kahdeksantoista vuoden ikään mennessä se yleensä nähdään, että tuleeko siitä mukelosta mitään. Jos siitä insinööri tulee, niin se näkyy jo selvästi, että voi olla vanhemmat ylpeitä. Samoin näkyy, jos siitä selvästi on tulossa joku sosiologi, jolloin vanhempien tulee vakavasti harkita syntymän jälkeistä aborttia.”
Kokoomuksen mukaan nykyisessä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailutilanteessa ei kerta kaikkiaan ole varaa pitää elossa kaikkia. Hyvinvointivaltio voidaan säilyttää vain, mikäli sen palveluista luovutaan. Lakialoite tullaan esittelemään eduskunnalle heti istuntokauden taas alkaessa ja sille odotetaan laajaa kannatusta puoluekentän kaikilta laidoilta.

(HELSINKI) Pennunvälityksessä on ollut poikkeuksellisen vilkas heinäkuun alku. Yksistään maan suurimmassa pennunvälitystoimistossa, Helsingin Kalliossa, pentuja on luovutettu ja vaihdettu kaikkiaan kaksitoista pelkästään tämän kuun aikana.
Eniten luovutetaan hieman alle 2-vuotiaita ja 6-vuotiaita pentuja.
”Onhan se ihan selvää, miksi alle parivuotiaat menevät vaihtoon. Ne eivät osaa vielä puhua, eivätkä paskoa itsenäisesti. Tuskin kävelevät, mutta ovat kaikenlaista vailla sitäkin aktiivisemmin. Ei niistä ota aina pirukaan selvää, mitä ne tahtovat. Usein tilalle halutaan noin kymmenvuotiaita. Ne osaavat jo pitää huolta itsestään jossain määrin, mutta eivät ole vielä murrosiässä”, selvittää toimitusjohtaja Risto-Ilpo Karpakka.
”Kuusivuotiaissa taas on se erityisvika, että ne eivät useinkaan osaa ääntää kaikkia kirjaimia ja saattavat olla ärrävikansa kanssa äärimmäisen rasittavia”, itsekin puhehäiriöinen Karpakka sorauttaa.
Yksittäisten ominaisuuksien lisäksi yleisimmäksi syyksi vaihtoon tai luovutukseen ilmoitetaan uroksen kehnot geenit tai epäesteettisemmältä vanhemmalta perityn ulkonäön yksityiskohtaiset ilmentymät pennussa.

(KONNEVESI) Pienikokoinen ja ohutkarvainen rotukissa puri niskaan isokokoista ja tuuheakarvaista sekarotuista koiraa myöhään perjantain ja lauantain välisenä iltana.
”Se ihme nilkkihurtta kävi ehdottelemaan minulle törkeyksiä. Tuli iltakusetuslenkillä läähättämään korvaani, että tahdon nuoleskella sinua, johon minä sähähdin, että se on kuule yksi sähköpostiviesti ja sinut viedään viimeistä kertaa eläinlääkärille”, Sandra (CHA) puuskahtaa pöyristyneenä.
”Saatanan rakki, kissannussija”, huonon kissan maineessa oleva Sandra lisää.

(INKOO) Maamme äärioikeistolaisilla liikkeillä eli ns. fasisti-posseilla on uusi ongelma. Inkoolainen Vapaan isänmaan suomalainen vara-armeija käy hyvin esimerkiksi nimiproblematiikasta.
”Poikien kanssa parturissa kehiteltiin tuo nimi ja huomattiin vasta flaijereita painosta noutaessa, että ei mennyt ihan kohdalleen”, sanoo ryhmän johtaja Ville Hämnas. ”Nykyään saa sitten kaduilla kuunnella huutelua kaiken maailman hipeiltä, perkele”, lataa valkoisen rodun ylivoimaan uskova kuulapää.
Tilanne voisi olla hullumminkin. Niin on asianlaita Karjaalla, jossa toimii Meidän urheiden suomalaisten tasavaltalais-armeija. ”No kyllähän se vitutti, kun näki että käyntikortissa lukee Gruppenführerin alla tuo lyhenne”, kommentoi asiaa nimettömänä pysyttelevä pilottiveijari.
Vieläkin huonommassa jamassa ovat itsensä yhdistysrekisteriin jo saattaneet jugend-ryhmät. Heinolan omavaltainen militaristi-organisaatio ry, Törnävän yksi maa & ääni ry ja Pälkäneen äärioikeistolainen lippukunta & laiton iskuryhmä ry kamppailevat tälläkin hetkellä byrokratiakoneiston kanssa saadakseen nimensä muutettua. Kognitiivisen dissonanssitilanteen purkamiseksi useat uusnationalistiryhmät ovatkin hakanneet itsensä pesäpallomailoilla sairaalakuntoon.

(SUODENNIEMI) Todellinen tasa-arvo on Suomesta vielä kaukana, ainakin jos neanderthalilaisten keskusliiton URG:in kantaan on uskominen. URG:n torstaina antaman julkilausuman mukaan neanderthalilaiset joutuvat kohtaamaan jokapäiväisessä elämässään toistuvasti rotusyrjintää homo sapiens -lajin suunnalta. Tavallisimmin tämä ilmenee palveluhaluttomuutena tai kylmäkiskoisuutena, ja pahimmillaan ”luiskaotsaksi” tai ”luolamieheksi” nimittelynä, jopa väkivaltana.
”Kaikki tämä vain siksi, että aivokapasiteettimme on selvästi homo sapiens -lajia alhaisempi, emmekä kykene esimerkiksi muodostamaan pitkiä lauseita, laskemaan yhteenlaskuja tai kulkemaan pystysuorassa”, lausumassa valiteltiin. URG harmittelee, että rasismista heitä kohtaan on tullut vuosituhantinen perinne, jonka alkujuuret yltävät aina cro-magnoneihin saakka.
”Homo sapiensilta odottaisi enemmän”, URG toteaa.
Monin paikoin neanderthalilaisia on estetty pääsemästä ravintoloihin, baareihin tai julkisiin tiloihin. Rotujenvälisiin avioliittoihin suhtaudutaan myös erittäin karsaasti. Myös virkavallan suunnalta neanderthalit saavat osakseen epäsuotuisaa kohtelua.
”Poliisin pieksämiset, selittämättömät vangitsemiset ynnä muut ovat arkipäivää monelle neanderthalille. Jos taas homo sapiens -jengi hakkaa neanderthalia, on poliisia turha pyytää apuun”, URG jatkaa.
URG toivoo, että vaikka neanderthalit ovat evoluution portailla alemmalla tasanteella eivätkä heidän rodulliset ominaisuutensa yllä homo sapiensin tasolle, heille taattaisiin ihmisarvoinen kohtelu. Myös äänioikeutta haluttaisiin. Suomen metsissä ja luolastoissa asuvat neanderthalit vaativat saada äänensä kuuluviin jo syksyn kunnallisvaaleissa.
”Ugga-thagga hurg hurg zhuaa ioorrr!” kommentoi URG:n puheenjohtaja Thog kurkkuäänteillä.

Varovaisuus ei silti ole pahasta, sanovat asiantuntijat
(TYRVÄÄ) Riista-asiantuntijat ja tutkijat tyynnyttelevät Suomea ravistelevaa alligaattorihysteriaa. Asiantuntijoiden mukaan alligaattoriin tai krokotiiliin törmääminen lauhkean vyöhykkeen metsäluonnossa on jokseenkin epätodennäköistä. Myöskään yhtään varmaa havaintoa alligaattoreista ei tähän mennessä ole tehty.
Metsänhoitaja Pertti Erä kehottaa kuitenkin ihmisiä terveeseen varovaisuuteen.
”Totta on, että alligaattorin kohtaaminen vaikkapa marjastamassa ei ole kovin todennäköistä, mutta toisaalta, pitääkö meidän vain odottaa, että jotakin peruuttamatonta tapahtuu?” kysyy Erä.
Erä muistuttaa, että jos alligaattoriin sattuu törmäämään, ei missään nimessä pidä lähteä juoksemaan pakoon tai kiivetä puuhun, sillä alligaattori on vikkelä liikkeissään ja etevä kiipeilijä. Se saattaa joskus yllättää saaliinsa hyppäämällä sen niskaan kiven päältä tai oksalta.
”Paras keino on heittäytyä maahan ja leikkiä kuollutta. Yleensä alligaattori tällöin menettää kiinnostuksensa. Hyvä on muistaa sekin, että yleensä alligaattori pelkää enemmän ihmistä kuin ihminen alligaattoria”, Erä muistuttaa.
Jos lähettyvillä on vettä, on toinen keino sukeltaa pikaisesti pohjaan ja tekeytyä toisen alligaattorin ruokavarastoksi. Tällöin toinen matelija ei uskalla lähestyä.

Ei havaintoja

Suomessa ei ole vielä koskaan havaittu ainuttakaan alligaattoria, krokotiilia tai kaimaania luonnonvaraisena, kertovat tutkimukset. Sosiologian dosentti Rauno Ala-höllä teki parisen vuotta sitten tutkimuksen, jossa hän selvitti alligaattorinmetsästyksen taloudellisia vaikutuksia Pohjois-Pohjanmaan mäkitupalaisten elämään 1700-luvulla.
Ala-höllän mukaan mitään vaikutuksia ei ollut.
”Ei minkäänlaisia. Tuskin olivat koskaan alligaattoreista kuulleetkaan”, tiivistää Ala-höllä pienessä nousuhumalassa.
Pertti Erän mukaan on silti mahdollista, että esimerkiksi Niilin suistokrokotiileja voisi ajautua Itämerelle Golfvirran mukana. Sitä kautta ne saattaisivat nopeasti pesiytyä Suomen luontoon.
”Luontaisia vihollisiahan niillä ei täällä ole”, Erä toteaa.
Suomeen onkin varmuuden varalta myönnetty seitsemän alligaattorin kaatolupaa.

(ORIVESI) Oriveteläisen eläkeläispariskunnan, Amalia ja Untamo Ruosmeren tytär Anna-Aina Ruosmeri esitteli perheelleen viikonloppuna uuden poikaystävänsä Raimo Hååbackan, joka tyttären vanhempien mukaan on ”ihan paska jätkä”.
Hååbacka osallistui perheen sunnuntailounaalle ja viipyi Ruosmerellä parin tunnin ajan. Untamo Ruosmeren sappi kiehahti ensimmäisen kerran jo esittäytymisvaiheessa.
”Sellainen hinttarin käsi”, Ruosmeri tuumaa ykskantaan tyttärensä sulhon kädenpuristuksesta. ”Hikinen, heikko, niljakas hintin käsi.”
Perheen äiti Amalia ei voinut sietää Hååbackan ulkonäköä. ”Nuori ihminen ja niin huono ryhti”, vaikeroi äiti murheissaan.
Eniten vanhempia kuitenkin harmittivat Hååbackan puheet, jotka olivat ”aivan perseestä”.
”Ketään, ei ketään ei voi kiinnostaa sellaiset paskajutut. Yhtä jankkaamista, kertakaikkiaan rasittavaa. En jaksanut kuunnella yhtään”, Amalia Ruosmeri puuskahtaa.
Untamo Ruosmerikään ei löytänyt vävykokelaan kanssa yhteistä puhuttavaa. Isäntä koetti keskustella Hååbackan kanssa jalkapallon EM-kisoista, mutta juttu tyrehtyi alkuunsa Hååbackan ilmoitettua, ettei seuraa urheilua lainkaan. Myös nuoren miehen opiskelija-aktiivi tausta arvelutti tyttären kotoväkeä.
”Viimeinen pisara oli se vasemmistolaisuus. Opiskelijan minä vielä sulatan, mutta sosialistit ei mun ruokapöydässä istu”, vanha isäntä murahtaa.
”Tyhmä ja ruma”, emäntä kommentoi.
”Paska jätkä. Homo, saatana!” isäntä lisää.