![Done Manifesto Done Manifesto](http://farm4.staticflickr.com/3321/3327377382_77e2191ce4.jpg)
(HELSINKI) Useat lehdet ovat pitkään ja säntillisesti julkaisseet pääkirjoituksia, vaikka ideaa sellaiseksi ei olisikaan ja korvien välistä tulostuisi ponnistelusta huolimatta vain nariseva pieru.
Hyvään journalistiseen käytäntöön pääkirjoitus on toki kuulunut aina.
Pääkirjoituspakko on tyyppiesimerkki ideasta, jonka tarkoitus on hyvä, mutta jonka toteuttaminen käytännössä aiheuttaa lukijoissa aivoverenvuotoa.
Pääkirjoituspakolla halutaan puristaa jo ennestään uupuneista pääkirjoitustoimittajista viimeistekin mehut irti.
Nykyään toimittajan on helpompi ujuttaa paska teksti vaihtelevantasoisen massan sekaan ja toisaalta lukijan sivuuttaa uskomaton idiotismi olankohautuksella.
Pääkirjoituksien julkaisemisessa on monenlaista käytäntöä. Kaikki lehdet eivät sentään suostu julkaisemaan inhimillisen käsityskyvyn rajoja koettelevaa tuubaa.
Sitten on pääkirjoitustoimittajia, jotka ulostavat käteensä ja hierovat lämpimänkostean ajatussontaklöntin hartaudella vasten lukijansa kasvoja sen kummemmin kysymättä.
Joissain paikoissa pääkirjoituksille on varattu astia, johon lukija voi lukemansa pääkirjoituksen viskata ja huuhtoa alas. Toisissa taas ei tahdo edes olla roskakoria, joten lukijalle jää ainoaksi vaihtoehdoksi jakaa ideakuona muiden harmiksi Facebookissa.
Niinpä pääkirjoituksista syntyy helposti paitsi riesa myös spämmiongelma.
Ongelma on tietenkin merkitykseltään vähäinen, mutta se on olemassa.