(MIKÄ-MIKÄ-MAA) Yhteiskunnallisessa keskustelussa luotu kahtiajako meihin hyviin ja niihin pahoihin ei mitenkään voi ruokkia sekopäiden fantasioita yhteiskunnallisista puhdistuksista, muistuttavat lukuisat nettikeskustelijat.
Esimerkiksi maahanmuuttokeskustelun sävyä ei ole tarpeen tarkistaa. Etenkään ei pidä miettiä sitä, voisiko tärkeistä asioista keskustella ilman, että toisesta osapuolesta puhutaan raiskaajien ja murhaajien kätyreinä, isänmaan tuhoajina ja/tai länsimaisten vapauksien vastaisen salaliiton osallisina.
”Maahanmuutossa on Suomessa selviä ongelmia, joten jatkossakin on ehdottoman tarpeellista demonisoida ja epäinhimillistää poliittisia vastustajia” muistuttaa nimimerkki
Ei vastuuta kiitos. Hänen mukaansa ajatteleminen ennen kirjoittamista olisi sananvapauden rajoittamista.
Samoilla linjoilla ollaan myös toisella puolella jokea. Maahanmuuton vastustajat tulee keskustelun tason turvaamiseksi nähdä pahoina ja/tai yksinkertaisina ihmisinä. Sen myöntäminen, että suuri osa vastustajien teksteistä kumpuaa ihan vain inhimillisestä turvallisuuden tunteen kaipuusta, eikä pahantahtoisesta rasismista tai vajaaälyisyydestä olisi tappio.
”Maahanmuuttokritiikissä on Suomessa nähty selviä ylilyöntejä, joten jatkossakin on ehdottoman tarpeellista demonisoida ja epäinhimillistää poliittisia vastustajia” toteaa nimimerkki
Ei tännekään kiitos.
Norjan hirvittävät tapahtumat ovat saaneet monet pysähtymään ja jättämään miettimättä omaa rooliaan yhteiskunnan ilmapiirin muodostumisessa.
”Missään tapauksessa en aio edes hetkeksi pysähtyä miettimään, voisinko omia toimintatapojani muuttamalla olla edes pieneltä osalta ehkäisemässä vastaavia tapauksia en aio avaimet auringossa!” muistuttavat varsin monet nimimerkit ja ovat ylpeitä määrätietoisuudestaan.