(KERAVA) Työnantajajärjestöjen nokkahahmot toistavat tupo-neuvottelujen alla vaatimuksensa työelämän joustojen lisäämiseksi. Turhien jäykkyyksien poistaminen on työnantajapuolen mukaan ainoa keino pärjätä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa yrityksien sijaintipaikoista.
”Minusta työelämän joustoja tulisi merkittävästi lisätä. Ja kun sanon, että niitä tulisi lisätä, tarkoitan, että mielestäni ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä vähemmällä palkalla. Ja kun sanon enemmän töitä vähemmällä palkalla, tarkoitan, että oikeastaan töitä pitäisi tehdä ilmaiseksi vain tekemisen ilosta”, selvittää tupo-neuvottelukunnan jäsen, vuorineuvos
Olavi Ikähonka Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tulevia linjauksia.
Ikähonka pitää perinjuurin valitettavana, että työntekijäpuoli pitää yhä kynsin hampain kiinni saavutetuista eduista, kuten vuosilomista ja tuntipalkoista, kun kaikkien pitäisi yhdessä osallistua talkoisiin Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.
”Ja kun sanon, että kaikkien pitäisi yhdessä osallistua, tarkoitan, että työntekijöiden pitäisi tehdä kaikki työ ja meidän tarkkailla tilannetta tiiviisti kesäasunnoiltamme Gardajärveltä käsin”, hän jatkaa.
Ikähongan mielestä Palvelutyönantajien työmarkkinajohtajan
Eeva-Liisa Inkeroisen ajatus sunnuntailisien leikkauksista on erinomainen pelinavaus.
”Eihän sapattina työskentelemisestä pidä saada mitään muuta kuin hengen riemua siitä, että saa palvella herraansa päivästä huolimatta”, hän huomauttaa.
Paikallista sopimista
Ikähonka perää ammattiliitoilta lisää pelivaraa myös nk. paikalliseen sopimiseen, jonka turvin työnantaja ja -tekijät voisivat vapaammin yritystasolla sopia työehdoista.
”Ja kun sanon paikallinen sopiminen, tarkoitan sitä, että paikallisesti voitaisiin kiertää työehtosopimusten määräyksiä, ja kun sanon että niitä voitaisiin kiertää, tarkoitan, että ne jätetään täysin huomiotta, ja kun sanon, että ne jätetään täysin huomiotta, tarkoitan, että palkkoja laskettaisiin roimasti. Ja kun sanon, että niitä laskettaisiin roimasti, tarkoitan, että niitä tuskin maksettaisiin ollenkaan”, Ikähonka pohtii.
Ikähonka haluaa korostaa, että tässä ollaan ikäänkuin yhtäjalkaa tekemässä työtä paremman Suomen puolesta.
”Minä ainakin aion tehdä osani. Ja kun sanon, että aion tehdä osani, niin tarkoitan, että työntekijäni sen oikeastaan tekevät, ja kun sanon, että he sen oikeastaan tekevät, tarkoitan, että tulevat ökyeläkkeenihän revitään vaikka heidän selkänahastaan, jos ei muuten!” jyrisee Ikähonka poistuen paikalta pitkäaikaistyöttömien kannattelemassa kantotuolissa.
