IKÄVÄ TRAGEDIA PIAN HISTORIAA, USKOVAT TUTKIJAT.
(MONTAILLOU) Joka kesä eläintensuojelijat toitottavat samaa virttä: älkää ottako kesäkissaa, ja joka syksy seuraa tuttu veisu: ei mennyt viesti perille tälläkään kertaa. Niinpä. Aina syksyisin pitkin metsiä ja pellonpientareita kiertelee satoja hylättyjä mouruajia. Niistä vain osa pelastuu talven alta löytöeläintalojen suojiin, loppujen kohtalona on paleltua pakkasten kourissa.
Vaan tämä toistuva tragedia saattaa olla genetiikan saralla tehtyjen läpimurtojen myötä jo pian historiaa, uskovat Helsingin yliopiston eläinlääketieteen erikoisyksikön, Moreau-instituutin, tutkijat.
”Instituutissa on meneillään paraikaa jalostusohjelma, jonka päämääränä on muokata kissojen geneettistä perustaa niin, että siitä tulisi paremmin syömäkelpoinen. Näin kesäkissa voitaisiin syksyn tullen pistellä poskeen”, hahmottelee tutkija
Suvi-Kulta Smörgåsbord.
Osaksi venetsialaisperinteitä
Smörgåsbordin mukaan ajatusta kesäkissojen syömisestä hylkäämisen sijaan on lämmitelty aiemminkin, mutta hanke on aina kaatunut kissanlihan heikkoon laatuun. ”Sitkasta ja syistä, kuin vastamäkeen tapettua hevosta järsisi”, hän kuvailee kulinaristista elämystä.
Juuri tähän ongelmaan instituutin ”Patakatti”-projekti pyrkii löytämään ratkaisun. Tutkijat kehittelevät mm. kalkkunan- ja naudanlihan makuisia kissalajikkeita. Saaristohenkisille on suunnitteilla tonnikala-arominen maatiaiskissa ja vegaaneille tofukissa.
”Ajatuksenamme on, että kesäkissan syömisestä tulisi eräänlainen kesän lopetusperinne, siirtymäriitti huolettomasta lomailusta takaisin työelämään. Se sopisi mainiosti osaksi venetsialaisjuhlia”, uskoo Smörgåsbord.
Ja mikä parasta, ratkaisu olisi humaani, ja johtaisi kissojen kohtelun paranemiseen. ”Mökkiläiset saattaisivat jopa kilpailla siitä, mikä perhe pystyy lihottamaan oman kissansa parhaaseen varraskuntoon”, pohtii Smörgåsbord.
Helsingin yliopisto aikoo projektin yhteydessä myös julkaista ”Sata tapaa käyttää kuollutta kissaa” -keittokirjan.