(CAPE FEAR) Heikkoon taloudelliseen asemaan ajautuneen Pelkosenniemen kunnan pelastavat vain pakkokeinot. Tämä käy ilmi selvitysmies Pekka Myllykosken esittämistä papereista.
”Vois Pelekosenniemen viinalla täyttää ja juora Vuotoksen”, Myllykoski suunnittelee.
Myllykosken ehdotus on nostattanut voimakkaan vastalauseiden myrskyn Itä-Lapissa. Ohjaaja Kari Väänänen suunnitteleekin ohjaavansa Pelkosenniemellä uuden version Cape Fear -elokuvasta tukeakseen pienen kunnan taloutta.
Kategoriat
STM myöhentäisi nuorten alkoholinkäyttöä
(EEEO-OEE-E-E-O) Nuoret aloittavat juomisen yhä varhemmin, mikä huolettaa viranomaisia. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen raportin mukaan resursseja pitäisi panostaa erityisesti siihen, että nuori ryhtyisi käyttämään viinaa selvästi nykyistä myöhemmin, kuitenkin oksymoroneja vältellen.
”On todella murheellista nähdä nuoria kaatokännissä jo iltapäiväviideltä, vaikka kunnon pöhinän pitäisi olla päällä aikaisintaan siinä kympin maissa. Siinä käy vielä niin, että iskee välikuolema ja katkaisee koko hyvin alkaneen ryyppäyksen. Menee hyvä viina hukkaan”, pohtii neuvotteleva (klo 12-16 ark., ei läpiajoliikennettä la-su) virkamies Ilpo Olmi.
Olmi muistuttaa, että nuorilla on vähäisen painonsa ja alhaisen sietokykynsä takia vaikeaa kyetä ns. kellon ympäri -juopotteluun, kuten vanhempiensa tai muiden alan ammattilaisten. Niinpä heitä pitäisi ohjata ajoittamaan kännipiikkinsä mahdollisimman hyvin. Asialla on myös kulttuuripoliittisia ulottuvuuksia.
”Parasta olisi, että väki olisi totaalisen tukkihumalassa lauantaisin klo 21-22 välillä, sillä ei vitun 6packia kyllä muuten katso Keravallakaan”, huomauttaa STM:n raportti.
”On todella murheellista nähdä nuoria kaatokännissä jo iltapäiväviideltä, vaikka kunnon pöhinän pitäisi olla päällä aikaisintaan siinä kympin maissa. Siinä käy vielä niin, että iskee välikuolema ja katkaisee koko hyvin alkaneen ryyppäyksen. Menee hyvä viina hukkaan”, pohtii neuvotteleva (klo 12-16 ark., ei läpiajoliikennettä la-su) virkamies Ilpo Olmi.
Olmi muistuttaa, että nuorilla on vähäisen painonsa ja alhaisen sietokykynsä takia vaikeaa kyetä ns. kellon ympäri -juopotteluun, kuten vanhempiensa tai muiden alan ammattilaisten. Niinpä heitä pitäisi ohjata ajoittamaan kännipiikkinsä mahdollisimman hyvin. Asialla on myös kulttuuripoliittisia ulottuvuuksia.
”Parasta olisi, että väki olisi totaalisen tukkihumalassa lauantaisin klo 21-22 välillä, sillä ei vitun 6packia kyllä muuten katso Keravallakaan”, huomauttaa STM:n raportti.
Kategoriat
Linden luopuisi tv-lupatarkastajista
(PLIM PLOM) Viestintä- ja huumoriministeri Suvi Linden katsoo, että tv-lupatarkastajista pitäisi luopua, koska ”tik-tak tik-tak viri-viri tööt tööt”. Ministeri arvioi, että lupamaksujen valvontaan olisi myös olemassa muita, huomattavasti kalliimpia ja tehottomampia keinoja.
Viikottaisen vitsinsä keskiviikkona julkaissut Linden huomauttaa, että paljon kätevämpää olisi tarkastaa esimerkiksi veroilmoituksesta, onko henkilöllä televisiota, koska siitähän sen näkee. Toisena vaihtoehtona hän ehdottaa asian tarkistamista kengännumerosta tai horoskoopista, joista tv:n omistaminen käy yhtä lailla aukottomasti ilmi.
Linden huomauttaa, että kätevää olisi myös, jos kauppiaat velvoitettaisiin ilmoittamaan vastaanottimien ostajista viranomaisille. Järjestelmä olisi vain seitsemisen kertaa nykyistä kalliimpi ja syntyvällä byrokratialla voitaisiin työllistää Stora Enson työttömäksi jäävät duunarit.
Ministeri on myös huomannut, että digitelevisiossa on joitain ongelmia.
Viikottaisen vitsinsä keskiviikkona julkaissut Linden huomauttaa, että paljon kätevämpää olisi tarkastaa esimerkiksi veroilmoituksesta, onko henkilöllä televisiota, koska siitähän sen näkee. Toisena vaihtoehtona hän ehdottaa asian tarkistamista kengännumerosta tai horoskoopista, joista tv:n omistaminen käy yhtä lailla aukottomasti ilmi.
Linden huomauttaa, että kätevää olisi myös, jos kauppiaat velvoitettaisiin ilmoittamaan vastaanottimien ostajista viranomaisille. Järjestelmä olisi vain seitsemisen kertaa nykyistä kalliimpi ja syntyvällä byrokratialla voitaisiin työllistää Stora Enson työttömäksi jäävät duunarit.
Ministeri on myös huomannut, että digitelevisiossa on joitain ongelmia.
(KEHÄ III) Etelä-Suomen riistanhoitopiiri on myöntänyt kahdeksan autoilijankaatolupaa. Luvat myönnettiin ensimmäistä kertaa kannanhoidollisin perustein. Aiemmin Etelä-Suomessa on myönnetty lupia ainoastaan häiriökäyttäytymisen perusteella esimerkiksi ostoskeskuksien lähellä parveilevien autoilijoiden poistamiseksi.
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
(PÄÄESIKUNTA) Suomen sotavoimien ylipäällikkö, Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim vaikenee toistaiseksi hänen yksityiselämänsä ympärille nousseesta kohusta. Animaatioelokuvassa Uralin perhonen marski esitetään tiettävästi homoseksuaalina. Tiedottajansa mukaan marsalkka ymmärtää arvonsa valtiomiehenä ja oppineena henkilönä, eikä halua ottaa kantaa asioihin, joista hänellä ei ole riittävästi tietoa.
”Mannerheimin mielestä olisi kestämätöntä alkaa huudella ja möykätä julkisesti keskeneräisistä kysymyksistä ennen tarvittavan taustainformaation tai kompetenssin hankkimista. Lisäksi hän haluaisi muistuttaa, että on kuollut”, kertoi toimittajan keksimä mielikuvitusolento Iso-Jorma Valkoisenruusunritari lehvien kera.
Asiaa on tähän mennessä kommentoinut jo useita tahoja, kuten kenraali Gustav Hägglund, Joukko Huolestuneita Äitejä, iltapäivälehtien keskustelupalstoilta yhtenä ehtoona yllättäen tavattu Koko Suomen Kansa ja muutamia muita vanhempia valtiomiehiä, jotka haluaisivat vähän nykyistä enemmän huomiota ja haleja, jookosta.
Heidän mielipiteensä asiasta voidaan tiivistää muotoon ”hräängöökililikili pulipulipulifiuuupoks ghua-ghuaar urh urh”.
Vastaavansisältöisiä kommentaareja on hiljattain julkisuudessa esitetty myös mm. Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas -sovituksesta, autonomisista sosiaalikeskuksista, kadunvaltauksista ja hipeistä.
Pääargumenttina on useimmiten esitetty näkemystä ”tämä asia jota en ole nähnyt ja josta en oikeastaan mitään tiedäkään, loukkaa sotaveteraaneja/pikkusia söpöjä koiria/meirän äiteetä/alligaattoreita”.
”Mannerheimin mielestä olisi kestämätöntä alkaa huudella ja möykätä julkisesti keskeneräisistä kysymyksistä ennen tarvittavan taustainformaation tai kompetenssin hankkimista. Lisäksi hän haluaisi muistuttaa, että on kuollut”, kertoi toimittajan keksimä mielikuvitusolento Iso-Jorma Valkoisenruusunritari lehvien kera.
Asiaa on tähän mennessä kommentoinut jo useita tahoja, kuten kenraali Gustav Hägglund, Joukko Huolestuneita Äitejä, iltapäivälehtien keskustelupalstoilta yhtenä ehtoona yllättäen tavattu Koko Suomen Kansa ja muutamia muita vanhempia valtiomiehiä, jotka haluaisivat vähän nykyistä enemmän huomiota ja haleja, jookosta.
Heidän mielipiteensä asiasta voidaan tiivistää muotoon ”hräängöökililikili pulipulipulifiuuupoks ghua-ghuaar urh urh”.
Vastaavansisältöisiä kommentaareja on hiljattain julkisuudessa esitetty myös mm. Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas -sovituksesta, autonomisista sosiaalikeskuksista, kadunvaltauksista ja hipeistä.
Pääargumenttina on useimmiten esitetty näkemystä ”tämä asia jota en ole nähnyt ja josta en oikeastaan mitään tiedäkään, loukkaa sotaveteraaneja/pikkusia söpöjä koiria/meirän äiteetä/alligaattoreita”.
(IHRA) Pulskaa tulosta sekä Suomessa että kansainvälisesti viime vuosina takonut Metabolinen oireyhtymä pohtii listautumista Helsingin pörssiin. Oireyhtymän hallitus päätti maanantain kokouksessaan aloittaa asian valmistelut, ja tiettävästi markkinoilla odotetaan listautumisantia vesi kielellä.
”Yhtymä on voinut paksusti, mutta kaipaamme edelleen lisää lihaa luiden päälle. Pörssi tarjoaa myös tukevan jalansijan pyrkimyksissämme levitä maailmalle”, kertoi konsernijohtaja Jarkko Läski.
Lehden keräämien tietojen mukaan Metabolinen oireyhtymä aikoo mahdollisesti myös ahmaista muutamia kilpailevia yhtiöitä ja panna lihoiksi kannattamattomia liiketoimintayksiköitään. Läskin mukaan yhtymää ei kuitenkaan olla solakoittamassa myyntikuntoon.
”Fat chance”, vitsaili Läski.
”Yhtymä on voinut paksusti, mutta kaipaamme edelleen lisää lihaa luiden päälle. Pörssi tarjoaa myös tukevan jalansijan pyrkimyksissämme levitä maailmalle”, kertoi konsernijohtaja Jarkko Läski.
Lehden keräämien tietojen mukaan Metabolinen oireyhtymä aikoo mahdollisesti myös ahmaista muutamia kilpailevia yhtiöitä ja panna lihoiksi kannattamattomia liiketoimintayksiköitään. Läskin mukaan yhtymää ei kuitenkaan olla solakoittamassa myyntikuntoon.
”Fat chance”, vitsaili Läski.
Kategoriat
Lindén: Sananvapaus ei ole lapsipornoasia
(SANKIVAARA) Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on kummissaan lapsipornosuodatuseston toteuttamisesta käydystä keskustelusta.
”Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että sananvapauden rajoittamisesta keskustellaan ikään kuin lapsipornon varjolla. Kyseessä on Suomen perustuslain 12 § pykälä, johon suhtautumisessa pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin rikosoikeudellisen laillisuuperiaatteen tai kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suhteen”, Lindén sanoi.
Lindénin mielestä salaisten suodatuslistojen käyttöä voidaan ja pitää verrata painotuotteen jakeluun.
”Jos ajatellaan, että Suomessa ei ole käytössä painotuotteiden ennakkosensuuria, niin ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”
Viestintäministerin mukaan on ”mahdoton ajatus”, että suodatusta ei toteutettaisi julkisin perustein ja että siitä ei saisi käydä julkista keskustelua.
”Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että sananvapauden rajoittamisesta keskustellaan ikään kuin lapsipornon varjolla. Kyseessä on Suomen perustuslain 12 § pykälä, johon suhtautumisessa pitää olla yhtä tiukat pelisäännöt kuin rikosoikeudellisen laillisuuperiaatteen tai kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suhteen”, Lindén sanoi.
Lindénin mielestä salaisten suodatuslistojen käyttöä voidaan ja pitää verrata painotuotteen jakeluun.
”Jos ajatellaan, että Suomessa ei ole käytössä painotuotteiden ennakkosensuuria, niin ihan samalla tavalla pitää toimia sähköisessä ympäristössä.”
Viestintäministerin mukaan on ”mahdoton ajatus”, että suodatusta ei toteutettaisi julkisin perustein ja että siitä ei saisi käydä julkista keskustelua.
MONIA SANOJA KOPIOITU HÄIKÄILEMÄTTÄ – KATSO KUVAT!
(DUBBIDUU) Suomen kirjailijapiireissä kuohuu. Lehden saamien tietojen mukaan lähes kaikkia nykykirjallisuuden suuria nimiä epäillään laajamittaisesta plagioinnista. Syytöksiltä ei pelastu käytännössä kukaan, ei edes haudan takaa.
”Päätalo, Paasilinna, Hietamies, Utrio, Remes…lista on loputon. Aivan järkyttävää”, analysoi kansalaisjournalisti Tavis Amanda skandaalista, joka on herättänyt jopa maailmanlaajuista huomiota.
Suomalaiskirjailijoiden teosten lähempi tarkastelu paljastaa aukottomasti, että tekijät ovat lainanneet vanhoilta mestareilta aina Agricolaa myöten käytännössä kaikki käyttämänsä sanat. Lauseetkin ovat ajoittain lähes identtisiä, joskin sanajärjestystä on saatettu muuttaa. Aina sisältökään ei ole tismalleen sama, mutta kirjainten yhtäläisyyttä ei voi kiistää. Muutamat kirjailijat ovat ehkä saattaneet julkaista myös kyrillisellä aakkostolla, mutta ainakin aihevalinnat liippaavat häkellyttävästi samaan suuntaan.
”Tuossa on a, katso nyt”, opastaa Amanda osoittaen satunnaista sivua Iijoki-sarjan avausteoksesta, ja on aivan oikeassa. Lehti julkaiseekin nyt ensimmäisenä tiedotusvälineenä Suomessa kohukuvan tästä kirjaimesta:
A
Ja kuten nähdään, on kirjaimen yhtäläisyys esimerkiksi Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljestä esiintyvään a:han kiistaton:
A
Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan plagiointi on vielä härskimpää tieteellisissä teksteissä, joissa usein mainitaan aivan avoimesti ja häpeilemättä heti kunkin katkelman perässä, kenen alkuteoksesta se on varastettu.
(DUBBIDUU) Suomen kirjailijapiireissä kuohuu. Lehden saamien tietojen mukaan lähes kaikkia nykykirjallisuuden suuria nimiä epäillään laajamittaisesta plagioinnista. Syytöksiltä ei pelastu käytännössä kukaan, ei edes haudan takaa.
”Päätalo, Paasilinna, Hietamies, Utrio, Remes…lista on loputon. Aivan järkyttävää”, analysoi kansalaisjournalisti Tavis Amanda skandaalista, joka on herättänyt jopa maailmanlaajuista huomiota.
Suomalaiskirjailijoiden teosten lähempi tarkastelu paljastaa aukottomasti, että tekijät ovat lainanneet vanhoilta mestareilta aina Agricolaa myöten käytännössä kaikki käyttämänsä sanat. Lauseetkin ovat ajoittain lähes identtisiä, joskin sanajärjestystä on saatettu muuttaa. Aina sisältökään ei ole tismalleen sama, mutta kirjainten yhtäläisyyttä ei voi kiistää. Muutamat kirjailijat ovat ehkä saattaneet julkaista myös kyrillisellä aakkostolla, mutta ainakin aihevalinnat liippaavat häkellyttävästi samaan suuntaan.
”Tuossa on a, katso nyt”, opastaa Amanda osoittaen satunnaista sivua Iijoki-sarjan avausteoksesta, ja on aivan oikeassa. Lehti julkaiseekin nyt ensimmäisenä tiedotusvälineenä Suomessa kohukuvan tästä kirjaimesta:
A
Ja kuten nähdään, on kirjaimen yhtäläisyys esimerkiksi Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljestä esiintyvään a:han kiistaton:
A
Vielä vahvistamattomien tietojen mukaan plagiointi on vielä härskimpää tieteellisissä teksteissä, joissa usein mainitaan aivan avoimesti ja häpeilemättä heti kunkin katkelman perässä, kenen alkuteoksesta se on varastettu.
(CUBA LIBRE) Kuuban johtajapeli revähti täysin avoimeksi tiistaina Fidel Castron ilmoitettua luopuvansa presidentin tehtävästä. Asiantuntijoiden mukaan kandidaatteja pallille on useita, mutta ennakkosuosikkina pidetään Fidel Castroa.
”Fidel Castro edustaisi jatkuvuutta mutta toisi silti mukanaan tarvittavia uudistuksia, jotka pitävät voimistuvan opposition tyytyväisenä”, arvioi Kuuba-asiantuntija Fidel Castro.
Muita julkisuudessa esiintyneitä nimiä presidentin tehtävään ovat olleet lähinnä vanhan kaartin puoluejyriin lukeutuva Fidel Castro, puolueen nuorisoliikkeen nouseviin kykyihin kuuluva Fidel Castro sekä eräänlaisena mustana hevosena ulkopuolelta peliin nostettu Fidel Castro.
Väistyvän presidentin ei uskota kokonaan luopuvan politiikasta, vaan asiantuntijat arvelevat hänen jäävän kulisseihin tavallaan harmaaksi Fidel Castroksi.
Muinainen hullu jumalolento Suuri Cthulhu ei ole toistaiseksi ilmoittanut halukkuudestaan tuhota Kuubaa ja koko Pohjois-Amerikkaa ja orjuuttaa niiden väestöä.
”Fidel Castro edustaisi jatkuvuutta mutta toisi silti mukanaan tarvittavia uudistuksia, jotka pitävät voimistuvan opposition tyytyväisenä”, arvioi Kuuba-asiantuntija Fidel Castro.
Muita julkisuudessa esiintyneitä nimiä presidentin tehtävään ovat olleet lähinnä vanhan kaartin puoluejyriin lukeutuva Fidel Castro, puolueen nuorisoliikkeen nouseviin kykyihin kuuluva Fidel Castro sekä eräänlaisena mustana hevosena ulkopuolelta peliin nostettu Fidel Castro.
Väistyvän presidentin ei uskota kokonaan luopuvan politiikasta, vaan asiantuntijat arvelevat hänen jäävän kulisseihin tavallaan harmaaksi Fidel Castroksi.
Muinainen hullu jumalolento Suuri Cthulhu ei ole toistaiseksi ilmoittanut halukkuudestaan tuhota Kuubaa ja koko Pohjois-Amerikkaa ja orjuuttaa niiden väestöä.
Kategoriat
Lehden toimittajakoulu: Vaikeat asiat
HUUDA OMASTA, VAIKENE MUISTA.
Tervetuloa taas Lehden toimittajakoulun pariin! Sitten viime oppitunnin meiltä on tiedusteltu, millä pätevyydellä me opetamme uusia kansalaisjournalisteja, joita leikkisästi ”walttereiksi” kutsumme. Vastaamme, että Lehti-koulun opetushenkilökunta on valittu käyttämällä pienempienkin mediakonsernien suosimia rekrytointiyrityksiä. Niiden tiukan seulan ansiosta rannalle on pudotettu kaikki korkeakoulutetut vuoteenkastelijat. Minä esimerkiksi erotan rouskun rauskusta vähintään kaksi kertaa kolmesta, myös alle 50 metrin matkalta.
Tällä kolmannella oppitunnilla siirrymme perusasioista vaativampiin, syvällistä osaamista vaativiin tehtäviin: Mitä tehdä, kun juttu pitäisi tehdä ns. vaikeasta ja arasta asiasta, jonka voi olettaa herättävän laajaa keskustelua ja tunteenpurkauksiakin?
Tervetuloa taas Lehden toimittajakoulun pariin! Sitten viime oppitunnin meiltä on tiedusteltu, millä pätevyydellä me opetamme uusia kansalaisjournalisteja, joita leikkisästi ”walttereiksi” kutsumme. Vastaamme, että Lehti-koulun opetushenkilökunta on valittu käyttämällä pienempienkin mediakonsernien suosimia rekrytointiyrityksiä. Niiden tiukan seulan ansiosta rannalle on pudotettu kaikki korkeakoulutetut vuoteenkastelijat. Minä esimerkiksi erotan rouskun rauskusta vähintään kaksi kertaa kolmesta, myös alle 50 metrin matkalta.
Tällä kolmannella oppitunnilla siirrymme perusasioista vaativampiin, syvällistä osaamista vaativiin tehtäviin: Mitä tehdä, kun juttu pitäisi tehdä ns. vaikeasta ja arasta asiasta, jonka voi olettaa herättävän laajaa keskustelua ja tunteenpurkauksiakin?
Artikkelitoimittaja, elävä legenda
Tietysti useimmiten tällaisten kysymysten käsittely uskotaan toimituksissa meritoitunempaa kaartia edustaville henkilöille, joita usein nimitetään artikkelitoimittajiksi. Heidän työhönsä, silloin kun he työpaikallaan sattuvat käymään, kuuluu useimmiten pääkirjoitusten ja korkeatasoisten kolumnien kirjoittaminen. Niissä he tavallisimmin muistelevat 1950-lukua ja miten kaikki oli silloin paremmin. Näin voidaan samalla varmistaa, etteivät he pääse aiheuttamaan suuria katastrofeja päivittäisessä uutistyössä. Artikkelitoimittajaksi pääsee, kun pysyttelee saman työnantajan palveluksessa kolmisenkymmentä vuotta, ei hajota kovin arvokkaita esineitä, on kirjoittanut 15 vuotta sitten yhden lievää huomiota herättäneen jutun ja on mies.
Saattaa kuitenkin käydä niin, että vaikean aiheen tullessa ajankohtaiseksi on menossa yksi niistä 20 työpäivästä kuussa, kun artikkelitoimittaja ei olekaan paikalla, ja sinä saat sen käsittelyysi. Älä huoli, sillä ammattitaitosi turvin selviät kunnialla. Todennäköisesti et onnistu keräämään valtakunnallista huomiota, paitsi jos nimesi on Ilkka Malmberg, mutta ainakin selviät seuraavan päivän uutispalaverista hengissä.
Vaikene muiden aiheista
Ajatusleikin helpottamiseksi keksitäänpä jokin juttuaihe, esimerkiksi ”seksuaalinen häirintä eduskunnassa”. Tietenkään siitä ei oikeasti mediassa kirjoitettaisi, mutta käytetään sitä nyt vain mielikuvitusesimerkkinä.
Ensiksi ota selvää, onko kyseessä oman tiedotusvälineesi skuuppi vai jatkatko jonkun toisen median esiin nostamaa aihetta. Jos aihe ei ole oma, älä tee juttua ollenkaan, mikäli suinkin mahdollista. Muuten päädyt vain kohottamaan toisen välineen prestiisiä tai mikä pahinta, synnyttämään aiheestasi julkista keskustelua. Tämä ei ole toivottavaa, sillä sinun välineesi ei saisi siitä kunniaa itselleen. Jos aihetta on kuitenkin pakko käsitellä, turvaudu johonkin seuraavista keinoista:
- Moiti tämän toisen median toimintaa. Huomauta, että aihetta oli käsitelty väärin, huonosti tai päin persettä. Mielikuvitusesimerkin tapauksessa voit myös sympatisoida toisen median syyttämiä ihmisiä. Luennoi suureen ääneen etiikasta ja journalistin ohjeista, löydät ne kätevästi netistä jos ne ovat päässeet unohtumaan. Jos netti ei toimi, soita Pekka Ervastille.
- Puhu itsestäsi. Näin saat käännettyä huomion pois toisesta mediasta ja parhaassa tapauksessa myös itse aiheesta. Mielikuvitusesimerkkimme tapauksessa voit ihan hyvin kertoa, miten sinä kyllä kestät ronskia huumoria ja vastaat härskeihin puheisiin samalla mitalla, ja kehua oman työpaikkasi ilmapiiriä. Älä välitä, vaikka juttusi yhteys alkuperäiseen aiheeseen on ajatuksenvarainen tai sitä ei ole ollenkaan, ei lukija tajua.
- Tee vertailuja. Useimmat uutisaiheet tuntuvat suurilta, paitsi jos niitä alkaa verrata muihin maailman ongelmiin. Näin voit osoittaa, että toisen median esiin nostama aihe onkin lopulta aika mitätön. Sillä mitä on seksuaalinen häirintä verrattuna vaikkapa Darfurin kriisiin? Lasten kuolemaan? Maailman nälkään? Muista jeesustella.
Muista myös, että jos arassa aiheessa jutun syyllisenä onkin sattumalta joku omista/politiikan toimituksen esimiehen/uutispäällikön/päätoimittajan/kustantajan hyvistä kavereista, on toimittava talvisodan hengen mukaisesti. Kaveria ei jätetä. Toimivaksi havaittu keino on ottaa käyttöön poliitikkojenkin usein hyödyntämä ns. Lahtinen ja konekivääri -argumentti: korosta, että näin vaikeassa tilanteessa ei pidä etsiä syyllisiä vaan pyrkiä korjaamaan vahingot. Älä välitä, vaikka tämäkin argumentti näyttää ensi silmäykseltä järjenvastaiselta, se uppoaa aina.
Oma aihe mansikka
Jos kyseessä on oman välineesi skuuppi, pidä niin paljon ääntä kuin mahdollista. Tässä tapauksessa ei ole käytännön väliä sillä, mitä kirjoitat, kunhan tekstiä on ainakin kahden aukeman verran, jotta kokonaisuudelle voidaan antaa oma kiva erikoisvinjettinsä. Korosta vähintään joka kappaleessa, että kyseessä on oman välineesi tieto, että asiaa kommentoidaan juuri sinulle ja että muilla ei tätä tietoa vielä ole. Soita vähintään kahdeksalle julkkikselle.
Jatka ylläolevaan tapaan vähintään kahden viikon ajan, jos mahdollista vielä pidempään. Ehdota itseäsi suuren journalistipalkinnon saajaksi. Odota nimitystä artikkelitoimittajaksi.
Ensi kerralla pohdimme skuupin olemusta. Kotitehtävänä on kirjoittaa sadan sanan aine ruotsiksi otsikolla ”Miksi uutisen lähde ei ole toimittaja vaikka sillä saisikin huomiota”. Toinen otsikkovaihtoehto on ”Mitt sommarlov”.
August Elokuu (amk)