Kategoriat
Muut

Lehden toimittajakoulu: Vaikeat asiat

HUUDA OMASTA, VAIKENE MUISTA.
Tervetuloa taas Lehden toimittajakoulun pariin! Sitten viime oppitunnin meiltä on tiedusteltu, millä pätevyydellä me opetamme uusia kansalaisjournalisteja, joita leikkisästi ”walttereiksi” kutsumme. Vastaamme, että Lehti-koulun opetushenkilökunta on valittu käyttämällä pienempienkin mediakonsernien suosimia rekrytointiyrityksiä. Niiden tiukan seulan ansiosta rannalle on pudotettu kaikki korkeakoulutetut vuoteenkastelijat. Minä esimerkiksi erotan rouskun rauskusta vähintään kaksi kertaa kolmesta, myös alle 50 metrin matkalta.
Tällä kolmannella oppitunnilla siirrymme perusasioista vaativampiin, syvällistä osaamista vaativiin tehtäviin: Mitä tehdä, kun juttu pitäisi tehdä ns. vaikeasta ja arasta asiasta, jonka voi olettaa herättävän laajaa keskustelua ja tunteenpurkauksiakin?

Artikkelitoimittaja, elävä legenda

Tietysti useimmiten tällaisten kysymysten käsittely uskotaan toimituksissa meritoitunempaa kaartia edustaville henkilöille, joita usein nimitetään artikkelitoimittajiksi. Heidän työhönsä, silloin kun he työpaikallaan sattuvat käymään, kuuluu useimmiten pääkirjoitusten ja korkeatasoisten kolumnien kirjoittaminen. Niissä he tavallisimmin muistelevat 1950-lukua ja miten kaikki oli silloin paremmin. Näin voidaan samalla varmistaa, etteivät he pääse aiheuttamaan suuria katastrofeja päivittäisessä uutistyössä. Artikkelitoimittajaksi pääsee, kun pysyttelee saman työnantajan palveluksessa kolmisenkymmentä vuotta, ei hajota kovin arvokkaita esineitä, on kirjoittanut 15 vuotta sitten yhden lievää huomiota herättäneen jutun ja on mies.
Saattaa kuitenkin käydä niin, että vaikean aiheen tullessa ajankohtaiseksi on menossa yksi niistä 20 työpäivästä kuussa, kun artikkelitoimittaja ei olekaan paikalla, ja sinä saat sen käsittelyysi. Älä huoli, sillä ammattitaitosi turvin selviät kunnialla. Todennäköisesti et onnistu keräämään valtakunnallista huomiota, paitsi jos nimesi on Ilkka Malmberg, mutta ainakin selviät seuraavan päivän uutispalaverista hengissä.

Vaikene muiden aiheista

Ajatusleikin helpottamiseksi keksitäänpä jokin juttuaihe, esimerkiksi ”seksuaalinen häirintä eduskunnassa”. Tietenkään siitä ei oikeasti mediassa kirjoitettaisi, mutta käytetään sitä nyt vain mielikuvitusesimerkkinä.
Ensiksi ota selvää, onko kyseessä oman tiedotusvälineesi skuuppi vai jatkatko jonkun toisen median esiin nostamaa aihetta. Jos aihe ei ole oma, älä tee juttua ollenkaan, mikäli suinkin mahdollista. Muuten päädyt vain kohottamaan toisen välineen prestiisiä tai mikä pahinta, synnyttämään aiheestasi julkista keskustelua. Tämä ei ole toivottavaa, sillä sinun välineesi ei saisi siitä kunniaa itselleen. Jos aihetta on kuitenkin pakko käsitellä, turvaudu johonkin seuraavista keinoista:

  1. Moiti tämän toisen median toimintaa. Huomauta, että aihetta oli käsitelty väärin, huonosti tai päin persettä. Mielikuvitusesimerkin tapauksessa voit myös sympatisoida toisen median syyttämiä ihmisiä. Luennoi suureen ääneen etiikasta ja journalistin ohjeista, löydät ne kätevästi netistä jos ne ovat päässeet unohtumaan. Jos netti ei toimi, soita Pekka Ervastille.
  2. Puhu itsestäsi. Näin saat käännettyä huomion pois toisesta mediasta ja parhaassa tapauksessa myös itse aiheesta. Mielikuvitusesimerkkimme tapauksessa voit ihan hyvin kertoa, miten sinä kyllä kestät ronskia huumoria ja vastaat härskeihin puheisiin samalla mitalla, ja kehua oman työpaikkasi ilmapiiriä. Älä välitä, vaikka juttusi yhteys alkuperäiseen aiheeseen on ajatuksenvarainen tai sitä ei ole ollenkaan, ei lukija tajua.
  3. Tee vertailuja. Useimmat uutisaiheet tuntuvat suurilta, paitsi jos niitä alkaa verrata muihin maailman ongelmiin. Näin voit osoittaa, että toisen median esiin nostama aihe onkin lopulta aika mitätön. Sillä mitä on seksuaalinen häirintä verrattuna vaikkapa Darfurin kriisiin? Lasten kuolemaan? Maailman nälkään? Muista jeesustella.

Muista myös, että jos arassa aiheessa jutun syyllisenä onkin sattumalta joku omista/politiikan toimituksen esimiehen/uutispäällikön/päätoimittajan/kustantajan hyvistä kavereista, on toimittava talvisodan hengen mukaisesti. Kaveria ei jätetä. Toimivaksi havaittu keino on ottaa käyttöön poliitikkojenkin usein hyödyntämä ns. Lahtinen ja konekivääri -argumentti: korosta, että näin vaikeassa tilanteessa ei pidä etsiä syyllisiä vaan pyrkiä korjaamaan vahingot. Älä välitä, vaikka tämäkin argumentti näyttää ensi silmäykseltä järjenvastaiselta, se uppoaa aina.

Oma aihe mansikka

Jos kyseessä on oman välineesi skuuppi, pidä niin paljon ääntä kuin mahdollista. Tässä tapauksessa ei ole käytännön väliä sillä, mitä kirjoitat, kunhan tekstiä on ainakin kahden aukeman verran, jotta kokonaisuudelle voidaan antaa oma kiva erikoisvinjettinsä. Korosta vähintään joka kappaleessa, että kyseessä on oman välineesi tieto, että asiaa kommentoidaan juuri sinulle ja että muilla ei tätä tietoa vielä ole. Soita vähintään kahdeksalle julkkikselle.
Jatka ylläolevaan tapaan vähintään kahden viikon ajan, jos mahdollista vielä pidempään. Ehdota itseäsi suuren journalistipalkinnon saajaksi. Odota nimitystä artikkelitoimittajaksi.
Ensi kerralla pohdimme skuupin olemusta. Kotitehtävänä on kirjoittaa sadan sanan aine ruotsiksi otsikolla ”Miksi uutisen lähde ei ole toimittaja vaikka sillä saisikin huomiota”. Toinen otsikkovaihtoehto on ”Mitt sommarlov”.
August Elokuu (amk)

8 vastausta aiheeseen “Lehden toimittajakoulu: Vaikeat asiat”

Jotenkin meitsistä tuntuu, että Lehti:n toimittajakoulussa opetetaan kaunajournalismia.
Olenko siis optimisti vai paranoidi?

Onko sallittua nostaa esille Darfurin kriisin sijasta tissit, varsinkin jos kirjoittaja on nainen?
Mielestäni ehdottomasti.

Mitä ihmettä? Miksei artikkelissa jossa käsitellään mielikuvituksellista seksuaalista häirintää mainita tissejä ja niiden katselua. Täysin häpeällistä kansalaistoiminnan tukahduttamista ja asian vierestä puhumista. Kai lehti nyt ottaa vastuunsa siitä miksi esimerkiksi tissien katselu on romahtanut viimeisien viikkojen aikana. Syy on yksinkertaisesti siinä ettei media puhu tisseistä ja niiden katselemisen hyvistä puolista.
Vika on Darfurissa jos tissejä ei katsella. Vähemmän Darfur uutisia ja enemmän tissejä.

Toimittaja vain todistelee, etta toimittajan ammatti on turha ammatti. Meilla kaikilla on informaatiota, ja voimme viestia sita, mutta toimittaja on ihminen, joka yrittaa varastaa muilta informaatiota ja kaupustella sita pilkkahintaan kaikenlaisille roskajulkaisuille, joita sitten myydaan tyhmille ihmisille, joiden elamassa ei tapahdu mitaan, ja jotka eivat tieda mistaan mitaan.
Esimerkiksi tassa kommentissani on enemman informaatiota kuin kokonaisessa toimittajien ”kirjoittamassa” lehdessa. Jos olisin niin surkea pummi, etta ammattinani olisi yrittaa varastaa informaatiota muilta ja kirjoitella siita huonoja artikkeleita, olisin varmaan alkoholisoitunut ja kyyninen ihminen. Mutta mina teen informaatiolla suoraan rahaa ja olen iloinen ja optimistinen luonne.
Oletteko koskaan ajatelleet, miten surkeaa bisnesta on yrittaa myyda huonosti kirjoitettuja ja informoituja tekstitiedostoja painettavaksi paperille, joka sitten myydaan tyhmille ihmisille? Ehka minun pitaisi tyhjentaa aivojeni valtavat terabittivarastot tekstinkasittelyohjelmaan ja myyda tuotos valtavana kirjana, siita tulisi bestseller! Itse asiassa taidankin kirjoittaa seuraavaksi kirjan, minulla on aivoissani valtava maara informaatiota, joka saa oikein sisaistettyna pahimmankin luuserin muuttumaan markkinoiden kuumimmaksi pelaajaksi!
Toimittajan AMK-tausta kylla paljastaa paljon. Mina en palkkaa ketaan, joka ei tule vahintaan kauppakorkeasta. Olen muuten maisteri.
Terveisin
Sporttimaisteri
(”Tiukkaa, kiinteaa, hikista lihaa!”)

Iltapäivälehdet itkevät onnesta, kun saavat tehdä tissistä asiaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *