Kategoria: Seksivau

Tässä n+1 -pituisessa juttusarjassa seurataan erään paikallisen perheen elämää kommunistisessa Neuvostoliitossa.
”Saisiko olla teetä?” kyselee Raskolnikovin perhe kilpaa. ”Muuta ei nyt ole, kun olemme tässä vähän sairastelleet.”
”Minä jonotin eilen ihan yksin kahdeksan tuntia sokeria”, perheen kuopus Vasili, 5, ilmoittaa ylpeänä. ”Mutta sitten kauppias kertoi myyneensä kaiken jo KGB:lle kun ne tarvitsi sitä absinttiin.”
”Sinusta tulee vielä hieno jonottaja isona”, isä Oleg kehuu poikaansa ja taputtaa poikaa päälaelle kylmän rohduttamalla kämmenellään kunnes joutuu keskittymään keuhkoyskäänsä.
Teekuppien kilistessä katselen hieman ympärilleni. Raskolnikovin perhe asuu pienessä kolmiossa Toverikadulla Petroskoissa. Asunnon kalustukseen kuuluu valtava samovaari, katosta riippuu itse leivottuja ruisleipiä, tapetit ovat laikulliset ja revenneet monesta kohden. Rappukäytävästä kantautuu miellyttävä suurkaupungin tuoksu, virtsanlemu.
”Hyvin viihdytään”, perheen äiti Valentina vakuuttelee pientä sirppi ja vasara – lippua heilutellen. ”Paljon mukavampaa on kuin Muurmanskissa, mistä pakenimme – tarkoitan tietenkin palasimme muutama kuukausi sitten. Eikä haittaa vaikka kolme lasta nukkuukin viiden neliön huoneessa, se on vain järjestelykysymys.”
”Mitenkäs siellä Muurmanskissa, oliko kylmä heko-heko heh?” kysäisen small talk tyyliin. Sovellan uusia haastattelumenetelmiä, joissa pyritään luomaan inhimillinen kontakti haastateltavan kanssa. ”Kuinkas te nyt sinne päädyitte asumaan?”
”Eihän me sinne vasiten, mutta kun tuo Fjodor-serkku luokiteltiin cccp-vammaiseksi, niin päättivät lähettää koko suvun parantumaan sinne meri-ilmastoon”, Valentina toteaa.
”Onpas teillä hieno maa”, ihailen ääneen. ”Ei meillä Suomessa tuolla tavalla hoideta sairaita, lyödään vain antibioottikuuri ja sanotaan että palaa sitten jos tuo ei auta.”
Valentina heiluttelee kiivaasti punaista lippuaan. ”Viimeinen kerta kun näin Fjodorin oli kun hän lähti sotilaiden kanssa metsätöihin. Huusi mennessään että hyvästi koko viikoksi. Sen jälkeen ei ole miehestä mitään kuulunut.”
Vasili alkaa äkkiä laulaa Suurta ja mahtavaa, sillä kadulla on havaittu puoluetoveri. Talo on yhtä hullunmyllyä kun koko perhe alkaa kiinnittää tekoneniä ja –viiksiä paikoilleen, etsiä punaisia vaatteita ylleen ja ripustaa Stalinin kuvia seinille.
Hauskaa ja vieraanvaraista väkeä nämä venäläiset.
To be continued…

(NEW YORK) Useille suurille musiikkiyrityksille on myönnetty virallinen lupa kloonata tähtiesiintyjiään. Lupa on kuitenkin lähinnä muodollisuus, käytännössä kloonausta on harjoitettu jo pidemmän aikaa. Ainakin EMI ja Virgin ovat kuitenkin ottaneet tiedon ilolla vastaan.
”Kyllä tämä avaa ihan uusia näköaloja. Kun kloonaus nyt voidaan tuoda päivänvaloon ja käynnistää täydellä teholla, saadaan MTV:lle vuodessa kaksikin tuhatta pop-artistia, joita ei erota toisistaan millään”, kuvailee EMI-Recordsin tuotekehityksen päällikkö Josef Mengele.
EMI:n tarkoituksena on kehittää klooneista myös entistä lyhytikäisempiä. Tämä on Mengelen mukaan juuri sitä kehitystä, jota fanit toivovat.
”Kyllä tavoitteena on, että artisti luodaan, se levyttää parikymmentä biisiä, tekee muutaman promovideon ja playback-keikan ja kuolee sitten nälkään. Halpaa ja tehokasta. Tuotantokaaren täydentää pari kokoelmaa postuumisti.”
Monet jo olemassa olevat kloonit, etunenässä Britney Spears ovat pyrkineet rajoittamaan kloonausta. Heidän mahdollisuutensa toimia ovat kuitenkin sangen vähäiset levy-yhtiöiden omistaessa kaikki oikeudet heidän tuotantoonsa, ulkonäköönsä ja mielipiteisiinsä.

(KEMIJÄRVI) Hippihenki ei vielä ole Suomestakaan kuollut. Kemijärveläinen Atro Sumiainen ilmoitti varhain tänä aamuna aikovansa tehdä saman, minkä John Lennon ja Yoko Ono tekivät vuosikymmeniä sitten: pysyä sängyssä.
Lennon ja Ono protestoivat omalla useita päiviä kestäneellä tempauksellaan mm. Vietnamin sotaa vastaan sekä promotoivat Lennonin uutta levyä. Sumiaisen motiiveista ei ole vielä selvyyttä.
”Nyt painu vittuun siitä”, selvitti Sumiainen ohimoitaan pidellen Lehden toimittajalle jatkaen hetken päästä ”Mullon ihan saatananmoinen krapula. Vaimo, tuo samariinia ja aspiriinia.”
Sumiainen ei ole vielä kertonut myöskään, kauanko hän aikoo sängyssä pysyä. Varmojen tietojen mukaan hän on kuitenkin ainakin ilmoittanut töihin loukanneensa selkänsä, eikä voi tänään tulla tehtaalle. Ainakin loppupäivän urhean toisinajattelijan kapina siis kestänee.

(TALLAHASSEE) Yhdysvaltain uudesta liberaalimmasta suhtautumisesta homoliittoja kohtaan innostuneet silmänkääntäjä Taika-Jim ja assistenttinsa Lothar aikovat virallistaa suhteensa. Asiasta kertoi Taika-Jimin tiedottaja Flash Gordon perjantaina.
”Alkaa olla korkea aika tulla kaapista ulos, ollaanhan tässä homonsteltu jo vuosikymmenet”, sanoivat myös Mandrakena tunnettu Taika-Jim ja Lothar tiedotteessaan.
Lemmenparin innoittamana monet muutkin tunnetut ”susiparit” aikovat kuunnella hääkellojen kumua piakkoin. Lehden tietojen mukaan vihille kävelevät ainakin Matti Mainio ja Jussi Juonio, Rip Kirby sekä miespalvelijansa Desmond ja Kippari ja Kalle.

Popmusiikin, eli kansanomaisemmin popin kuunteleminen autossa on tämän kesän suuri muoti-ilmiö nuorison keskuudessa. Kun koulun ovet sulkeutuvat, on nuorilla aikaa viihdyttää itseään ja ajella, tai kuten he itse sanovat kruisailla, ympäri kortteleita vanhempiensa bemareilla. Kevytmielisessä nuorisossa on aina ollut paljon vikaa, mutta musiikin kuuntelu autossa on lopulta saanut vanhemman väestön maljan vuotamaan ylitse. Suuret väkimassat ovatkin lähteneet kaduilla osoittamaan mieltään uutta melusaastetta vastaan.
”Eihän se sovi”, kommentoi Rauha Lehto varoen tarkkaan rasittamasta lähellä seisovien ihmisten tärykalvoja. ”Että tuolla lailla, ajellaan ja musiikkia soitetaan”, Lehto jatkaa yrittäen peitellä ulkoa opittuun moraalikäsitykseen perustuvaa närkästystään.
Poliisista kerrotaan, että esimerkiksi kolarit ovat huomattavasti yleisempiä niiden nuorten keskuudessa, jotka ajavat pienillä mutkaisilla teillä radio huutaen. Musiikki vie usein huomion ajotiestä ja näin ollen auto saattaa suistua tieltä tai törmätä vastaantulevaan liikenteeseen.
Ilmiö on riskeistä huolimatta levinnyt ympäri Suomea, ja se on saanut monet vanhemmat suunniltaan. Mitä tehdä, kun oma lapsi lankeaa huonoille teille soittamaan musiikkia niin kovaa kuin stereoista lähtee? Parannuskeinoa ei kuitenkaan ole luvassa, sillä tutkimukset osoittavat selkeäsi pop-musiikin rytmin aiheuttavan riippuvuutta. Rockista tutkimuksessa ei uskalleta puhuakaan.
Vanha ja viisas väki katsookin asiakseen laittaa pisteen nuorison itsetuhoiselle käytökselle.
”Minä sanon että pilalle ovat menneet. Niin nuoriso kuin musiikkikin. Huutia tietävät”, tuhahtaa Oiva Luhtander kärtyisän vanhan miehen tapaan. ”Jos nuoriso lähetettäisiin työleirille kesän ajaksi, niin oppisivat ihmisten tavoilla. Ei tarvitsisi kuunnella valituksia kouluruuastakaan sen jälkeen.”
”Lähemmäksi kun uskaltaisivat, niin kumauttaisin kävelykepillä oikein kunnolla”, Luhtander kimmastuu ryhmyistä tukeaan heilutellen.

(VAASA) Tänä aamuna moni unikeko koki yllätyksen herätessään. Tänään vietettävänä unikeon päivänähän on perheen aamu-unisimmalle perinteisesti tehty kepponen jos toinenkin. Päivää vietetään ahkerasti koko Suomessa, joten erilaisia temppuja on tänäänkin riittänyt.
Vaasalainen Jerrman Närpiö herätti lankonsa Juha Raatteen leppoisasti lyömällä tätä turpaan kello seitsemän aamulla. ”Saatana! Se ei enää tarvi nukkua mun katon alla, jumalauta! Ylös perkele, niinkun olisit jo, muutoon puukkoo painuu!”, veisteli Närpiö heti aamutuimaan nyrkinheilutuksen välissä saatuaan kuulla Raatteen viettäneen yötä myös toisen siskonsa Emman kanssa.
Multialainen Jouko Tokka sitä vastoin heräsi aamulla sidottuna ja suukapulassa. Tokan perhe oli myynyt hänet aamuyön tunteina orjaksi Bahrainiin matkalla olleeseen rahtilaivaan. Aamu-unisena tunnettu Tokka oli varmuuden vuoksi huumattu yön aikana. Tokan vaimo enempää kuin vaimon uusi mieskään eivät halunneet onnistunutta keppostaan juuri kommentoida. ”Tappaa ois pitäny, saatana”, totesi Vaimon Uusimies.
Ehkä jännittävimmän unikeon kohtalon koki kuitenkin Lopista kotoisin oleva Leo Palkki, joka elettyään hurskaan ja vaatimattoman elämän joutui kuitenkin heti aamusta helvettiin. Kirkon vapaaehtoistyöhön aktiivisesti osallistunut entinen kuoripoika Palkki kuoli nukkuessaan, eikä näin ollen ehtinyt katua aamuyön aikana näkemäänsä seksuaalisluonteista unta. ”Voi vittu että vituttaa”, kommentoi Palkki Lehdelle ikuisen tulen ja jään läpi.

(VIEREMÄ) Suomalaiset ja erityisesti vieremäläiset ovat perin kehnoja häviäjiä. Eilen illalla hävinnyt ja jo tänään aamupäivällä löytynyt Jarkki Pensistön Mirjami-vaimon sanoma miehelleen on selvä: ”Oo hiijessä.”
”Voe outo”, Pensistö itse kommentoi ja näyttää toimittajalle kieltä.

(LOS ANGELES) Hollywoodin unelmatehtaan alempien portaiden työntekijät ryntäävät nyt kilvan parturiin. Jonkin aikaa sitten filmikaupungin väestölle esitelty uusi hiusmallisto pitää nimittäin huhujen mukaan sisällään taloudellisen ja taiteellisen menestyksen salaisuuden.
Uusi director’s cut -nimellä kulkeva frisyyri saa kantajansa vaikuttamaan sorretulta taiteilijalta, joka viimein on saanut oman äänensä kuuluviin. Sitä suosivat nykyään niin vähemmän lahjakkaat ohjaajat, kuin vasta työtä etsivät aloittelijat. Monilla jo nimeä saavuttaneilla ohjaajilla on ehtinyt olla useitakin erilaisia ”cutteja”, ennätystä pitänee hallussaan Ridley Scott.
Ilmiön tiimoilta on kuitenkin kuultu jo soraääniäkin. Monet tahot Hollywoodin sisäpiireistä ovat väittäneet, että useat director’s cutit on itse asiassa suunniteltu parturikampaamoiden tuottajaportaassa puhtaasti rahastusmielessä. Toistaiseksi kuitenkin ”cuttien” kauppa käy hyvin.

(LUVIA) Luvia on valittu vuoden Luonnollisimmaksi kunnaksi eli Tampereeksi. Raadin ihastutti kunnan kotisivuillaan esittelemä omaperäinen mainoslause Luonnollinen Luvia.
Toiseksi vuoden Tampere -kilpailussa ylsi niukasti Luopioinen, joka lupaa laadukasta elämää, jossa palvelut pelaavat. Taistossa kolmanneksi keulinut Toholampi pitää itseään luonnollisena kotilaaksona.
Kaikki kunnat eivät ole yhtä kekseliäitä mainoslauseissaan. Korppoon kunnan kotisivuilla kerrotaan, että kunnan visiona on olla saaristoelinkeinojen ja uutta luovan työn kehittämisen kärjessä sekä alueellisesti että yleismaailmallisesti.
”Kaikenlaista paskaa. Eihän tuota uskonut Auliskaan, joka on kuitenkin raadin puheenjohtaja, maisteri ja ADHD”, raadin sihteeri Irmeli Juha tuhahtaa.
”Ja mitä siihen Toholammin kotilaaksolätinään tulee, niin jos minä olisin saanut päättää, niin sitä ei olisi palkittu. Kotilaakso viittaa liikaa muumeihin ja niitä persereiättömiä albiinopökkelöitä on yliarvostettu jo ihan liian kauan”, Juha napauttaa.