Kategoriat
Seksivau

Celsius -50

Tässä n+1 -pituisessa juttusarjassa seurataan erään paikallisen perheen elämää kommunistisessa Neuvostoliitossa.
”Saisiko olla teetä?” kyselee Raskolnikovin perhe kilpaa. ”Muuta ei nyt ole, kun olemme tässä vähän sairastelleet.”
”Minä jonotin eilen ihan yksin kahdeksan tuntia sokeria”, perheen kuopus Vasili, 5, ilmoittaa ylpeänä. ”Mutta sitten kauppias kertoi myyneensä kaiken jo KGB:lle kun ne tarvitsi sitä absinttiin.”
”Sinusta tulee vielä hieno jonottaja isona”, isä Oleg kehuu poikaansa ja taputtaa poikaa päälaelle kylmän rohduttamalla kämmenellään kunnes joutuu keskittymään keuhkoyskäänsä.
Teekuppien kilistessä katselen hieman ympärilleni. Raskolnikovin perhe asuu pienessä kolmiossa Toverikadulla Petroskoissa. Asunnon kalustukseen kuuluu valtava samovaari, katosta riippuu itse leivottuja ruisleipiä, tapetit ovat laikulliset ja revenneet monesta kohden. Rappukäytävästä kantautuu miellyttävä suurkaupungin tuoksu, virtsanlemu.
”Hyvin viihdytään”, perheen äiti Valentina vakuuttelee pientä sirppi ja vasara – lippua heilutellen. ”Paljon mukavampaa on kuin Muurmanskissa, mistä pakenimme – tarkoitan tietenkin palasimme muutama kuukausi sitten. Eikä haittaa vaikka kolme lasta nukkuukin viiden neliön huoneessa, se on vain järjestelykysymys.”
”Mitenkäs siellä Muurmanskissa, oliko kylmä heko-heko heh?” kysäisen small talk tyyliin. Sovellan uusia haastattelumenetelmiä, joissa pyritään luomaan inhimillinen kontakti haastateltavan kanssa. ”Kuinkas te nyt sinne päädyitte asumaan?”
”Eihän me sinne vasiten, mutta kun tuo Fjodor-serkku luokiteltiin cccp-vammaiseksi, niin päättivät lähettää koko suvun parantumaan sinne meri-ilmastoon”, Valentina toteaa.
”Onpas teillä hieno maa”, ihailen ääneen. ”Ei meillä Suomessa tuolla tavalla hoideta sairaita, lyödään vain antibioottikuuri ja sanotaan että palaa sitten jos tuo ei auta.”
Valentina heiluttelee kiivaasti punaista lippuaan. ”Viimeinen kerta kun näin Fjodorin oli kun hän lähti sotilaiden kanssa metsätöihin. Huusi mennessään että hyvästi koko viikoksi. Sen jälkeen ei ole miehestä mitään kuulunut.”
Vasili alkaa äkkiä laulaa Suurta ja mahtavaa, sillä kadulla on havaittu puoluetoveri. Talo on yhtä hullunmyllyä kun koko perhe alkaa kiinnittää tekoneniä ja –viiksiä paikoilleen, etsiä punaisia vaatteita ylleen ja ripustaa Stalinin kuvia seinille.
Hauskaa ja vieraanvaraista väkeä nämä venäläiset.
To be continued…