No niin, tervetuloa tänne
Lehden kisastudioon. Illan ottelussa ovat vastakkain marsalkka
Mannerheim ja kirgiisialainen kamaripalvelija. Kommentaattori
Gustav ’Gugi’ Hägglund, mitkä ovat tuntemuksesi illan kaksinkappailun suhteen?
”Toivon ehdottomasti, että nyt nähtävä ottelu ei toisinna vuoden 2004 skandaalia.”
Hienoa. Ja nyt seuraamaan itse peliä.
Siinä näemmekin jo itse Mannerheimin, joka on hyvässä vireessä kuten aina. Näyttää nuorekkaalta ja vahvalta, ja on varmasti varautunut aivan 110-prosenttisesti tähän kohtaamiseen. Hänellä on käytössään niin sanottu kentaurikonfiguraatio, joka takaa suuren liikkuvuuden ja hvän kestävyyden pitkilläkin matkoilla.
Mutta nyt näyttäisi siltä, että Mannerheim ei ole aivan täydessä pelikunnossa, vaan hänen kätensä on loukkaantunut!
”Näin on, näin on, mutta marsalkka on tunnetusti vahva tahtopelaaja, jota pikkuloukkaantumiset eivät hidasta.”
Ja nyt siellä kirgiisian poika käy jo ensimmäiseen hyökkäykseen! Rytmikkäästi ja vakaasti hän käy lantio edellä kohti marsalkan takamusta. Ohjaaja ei nyt ole ajan tasalla, sillä läpäisevän kärjen sijaan meille näytetään yleisön tunnelmia. Ei näin, ei näin.
”Uskon, että Mannerheim käyttää väsytystaktiikkaa ja päästää ensin hyökkääjän lähelle. Tämä taktiikkahan on tuttu jo Sun Tsun ajoilta.”
Aivan. Rännit vain paukkuvat, kun marsalkka antaa perhossiipisen kaukoidästä saapuneen vahvistuksen rykiä päälle.
Ensimmäinen erätauko alkaa rauhallisissa tunnelmissa. Mitkä ovat tunnelmat pelistä tähän mennessä, Gugi?
”Sanoisin, että marsalkan aloitus oli kyllä heikompi kuin aavistelin. Kenties hän on vielä väsynyt edellisestä Aasian-kiertueesta? Joka tapauksessa uskon, että pelin edetessä marsalkka tulee ottamaan vahvemmin tilanteet hallintaansa.”
Siellä näyttääkin nyt tapahtuvan… kyllä, niin se on: marsalkka Mannerheim on juuri pudottanut ainakin kolme vastapuolen pelaajaa siisteillä laukauksilla.
”Tämä tuo mieleeni kesän 1993, jolloin Ruben Stillerin johtama divarijoukkue kävi hyökkäykseen Tapio Siikalan silloin kipparoimaa keskustaa vastaan. Jälki oli rumaa, todella rumaa.”
Niin, kuten hyvin muistamme, tuon ottelun aikana Stiller keräsi ennätysmäärän jäähyminuutteja ja päätyikin loppujen lopuksi vaihtamaan lajia. Mutta siirretäänpä huomio taas kentälle.
Näyttäisi siltä, että vastapuoli kerää siellä voimiaan Mannerheimin tiukan paukutuksen jäljiltä. Tämähän on marsalkan kannalta ehdottomasti hyvä merkki, vai mitä?
”Kuten olen alusta asti sanonut, ei missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö marsalkka hallitsisi sekä puolustus- että hyökkäysalueiden peliä. Pikemminkin äsken nähdyt horjahdukset olivat lämmittelyä tai sanoisinko että vauhdin hakemista.”
Jotain skismaa siellä, yhteenottoa vastapuolen joukoissa. Aivan kuin siellä olisi todella hakusessa nyt tilanne, miehiä ravaa kentälle ja pois aivan vailla tolkkua – ja nyt sentteri kopauttaa laituria päähän! Käsittämätöntä, käsittämätöntä toimintaa ammattilaisilta.
Ja nyt soi tuomarin pilli, ottelu on päättynyt!
Siirrän lähetyksen takaisin Pasilaan.
