(MIKKELI) Maakunnan mies, iältään keski-ikä plus, kalapuikkoviiksi-sektori. ”Marsalkan sauva” ja ”miekantuppipäiväkäsky”.
Nämä sanat nousevat esiin, kun marsalkka Mannerheimin esikunnan nuoret luutnantit kuvailevat huonosti käyttäytyvää esimiestään. Seksuaalisesti ahdistaviksi koetut katseet ja törkypuheet ovat arkipäivää – samoin kopelointi. Kahden kesken marsalkan kanssa karttahuoneeseen joutumista pelätään.
Tilanteen korjaamiseen ei ole todellisia keinoja, sillä leimautumisen pelko estää avoimen keskustelun. Uhreiksi joutuneet nuoret miehet eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään.
”Vittu, siinä ei odotettaisi edes kenttäoikeuden päätöstä. Se on nappi otsaan heti, jos nimeni paljastuu”, kuvailee eräs Lehden kyselyyn vastanneista nuorista esikuntaupseereista vaikeaa asemaansa.
Syytetyn penkillä ei kuitenkaan ole sotamarsalkka yksin. Häiriköinnin jatkumisen on mahdollistanut osaltaan Mannerheimin asema asevoimien komentajana sekä tämän 1940-luvun asenneilmapiirin heteronormatiivinen vanhakantaisuus ja sen synnyttämä vaikenemisen kulttuuri.
Tekijä: Iisakki Astalo
(MUURAME) Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja Matti Vanhanen on tavattu vitsituulella. Puheenjohtaja Vanhanen oli kertonut keskustan nuorisojärjestön talviriehassa vitsin Pikku-Kallesta maito-ostoksilla.
”Joo. Kauppias oli siltä kuulemma kysynyt, että punaista vai sinistä ja Kalle kysynyt, että onko se valkoinen loppu. On se vittu ihme apina se Vanhanen”, kuvaili vitsin kuullut järjestötyöntekijä.
”Joo. Kauppias oli siltä kuulemma kysynyt, että punaista vai sinistä ja Kalle kysynyt, että onko se valkoinen loppu. On se vittu ihme apina se Vanhanen”, kuvaili vitsin kuullut järjestötyöntekijä.
Kategoriat
Asiantuntija: Ei krapulassa töihin
(RAJAMÄKI) Krapulaisella ei ole asiaa työpaikalle, linjaa asiantuntija. Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin nollatoleranssi alkoholin suhteen on herättänyt laajasti keskustelua. Monilla työpaikoilla krapulassa ei ole töihin tultu enää aikoihin.
”Olikohan joskus ennen juhannusta kun viimeksi olen ollut maanantaina töissä”, sanoo Lehden haastattelema asiantuntija jauhemaalinvalmistaja Rokki-Jaska Teknos-Winterin tehtailta.
Teknoksen tehtailla käytäntö on ajan oloon hioutunut toimivaksi. Alkukankeuksista on päästy yli ja nyt nollatoleranssiin ovat työntekijätkin tyytyväisiä vaikka vaaditun puhelinsoiton teettämän lisävaivan pelättiinkin nostattavan vastarintaa.
”Yleensä tapana on, että jos on aamulla pelkoa promilleista veressä tai kaljaa vielä jääkaapissa, niin se on vaan soitto pomolle, että nyt on ripuli, ei pääse tuleen”, selittää Rokki-Jaska hyvin toimivaa käytäntöä työpaikallaan.
”Olikohan joskus ennen juhannusta kun viimeksi olen ollut maanantaina töissä”, sanoo Lehden haastattelema asiantuntija jauhemaalinvalmistaja Rokki-Jaska Teknos-Winterin tehtailta.
Teknoksen tehtailla käytäntö on ajan oloon hioutunut toimivaksi. Alkukankeuksista on päästy yli ja nyt nollatoleranssiin ovat työntekijätkin tyytyväisiä vaikka vaaditun puhelinsoiton teettämän lisävaivan pelättiinkin nostattavan vastarintaa.
”Yleensä tapana on, että jos on aamulla pelkoa promilleista veressä tai kaljaa vielä jääkaapissa, niin se on vaan soitto pomolle, että nyt on ripuli, ei pääse tuleen”, selittää Rokki-Jaska hyvin toimivaa käytäntöä työpaikallaan.
(ADNAUSEAUM) Helsingin Sanomien nuori toimittaja Olli Kivinen patistaa Suomea liittymään Ranskan ja Britannian kaavailemaan sotilasliittoon sen laajentuessa Benelux-maihin kahden viikon kuluttua keskiviikkona.
”[Puolustusministeri] Yrjö Kallisen olisi syytä lähteä matkustamaan Brysseliin neuvottelemaan Suomen liittymisestä läntiseen puolustusorganisaatio WUDO:on. Rauhanaatteen sokaisema Kallisemme on tunnetusti viehtynyt zenbuddhismiin, jonka keskeisiä rituaaleja on mielen tyhjentäminen. Siinä Kallinen on tainnut onnistua, sillä hän ei ole edes puhunut Suomen jäsenyydestä, vaikka vainolainen jo hioo sapeliaan rajan takana”, kirjoittaa Kivinen (HS 3.3.1948).
Kirjoituksen mukaan Yhdysvaltojen mahdollinen mukaantulo lujittaa entisestään puolustusliiton roolia kulmakivenä, jolle Europpan turvallisuus tulee rakentumaan.
”Muuten, olen sitä mieltä, että sotilasliittoon on mentävä, sillä ryssä on ryssä”, huomautti toimittaja kirjoituksessaan.
Kolumnisti myös ilmoitti, että hän tulee kirjoittamaan asiasta väsymättä siihen saakka, että päättäjät ja kansa ymmärtävät oman parhaansa.
”Toistan tätä vaikka ensi vuoteen saakka, mikäli tarve vaatii”, totesi kirjoittaja uhmakkaasti kirjoituksensa lopuksi.
”[Puolustusministeri] Yrjö Kallisen olisi syytä lähteä matkustamaan Brysseliin neuvottelemaan Suomen liittymisestä läntiseen puolustusorganisaatio WUDO:on. Rauhanaatteen sokaisema Kallisemme on tunnetusti viehtynyt zenbuddhismiin, jonka keskeisiä rituaaleja on mielen tyhjentäminen. Siinä Kallinen on tainnut onnistua, sillä hän ei ole edes puhunut Suomen jäsenyydestä, vaikka vainolainen jo hioo sapeliaan rajan takana”, kirjoittaa Kivinen (HS 3.3.1948).
Kirjoituksen mukaan Yhdysvaltojen mahdollinen mukaantulo lujittaa entisestään puolustusliiton roolia kulmakivenä, jolle Europpan turvallisuus tulee rakentumaan.
”Muuten, olen sitä mieltä, että sotilasliittoon on mentävä, sillä ryssä on ryssä”, huomautti toimittaja kirjoituksessaan.
Kolumnisti myös ilmoitti, että hän tulee kirjoittamaan asiasta väsymättä siihen saakka, että päättäjät ja kansa ymmärtävät oman parhaansa.
”Toistan tätä vaikka ensi vuoteen saakka, mikäli tarve vaatii”, totesi kirjoittaja uhmakkaasti kirjoituksensa lopuksi.
(AL-AKSA) Itäisen maanpuolustusalueen maavoimien alaisuuteen on suunnitteilla marttyyrien prikaati. Pääesikunta kaavailee itäisen Suomen synkkenevien itsemurhatilastojen kääntämistä alueellisen maanpuolustusjärjestelmän vahvuudeksi.
”Mikäli edes puolet itäsuomalaisista itsemurhaajista saadaan rekrytoitua itsemurhapommittajiksi, otamme Viipurin viikossa”, kaavailee puolustusministeri Jyri Häkämies.
Elämästään luopumaan valmiit nuoret miehet ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä arvossaan. Ilmavoimien määrärahojen kasvaessa, osa itsemurhaajista koulutettaneen Tikkakoskella kamikaze-lentäjiksi.
”Mikäli edes puolet itäsuomalaisista itsemurhaajista saadaan rekrytoitua itsemurhapommittajiksi, otamme Viipurin viikossa”, kaavailee puolustusministeri Jyri Häkämies.
Elämästään luopumaan valmiit nuoret miehet ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä arvossaan. Ilmavoimien määrärahojen kasvaessa, osa itsemurhaajista koulutettaneen Tikkakoskella kamikaze-lentäjiksi.
(HERROJEN KANSSA PELLON LAIDASSA) Teiniseksin kuluttajahinnat ovat nousseet tuntuvasti inflaatiotasoa jyrkemmin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, vahvistaa Kuluttajaliiton tuore tutkimus. Kansalle kehitys on ollut tuttua jo pitkään tutkimuksista huolimattakin.
”Vielä 1950-luvulla, kun olin työelämässä, niin silloin riitti, että katsoi tanssipaikalta jonkun rippikoulun käyneen, antoi hiukan viinaa ja vei rantaan ja kävi hommiin. Ei ne perään huudelleet”, muistelee eläkkeellä oleva työnjohtaja Ilmari Arwidsen.
Erilaiset lainmuutokset sekä muutokset tapakulttuurissa ovat Arwidsenin mukaan syynä siihen, että teiniseksissä vallitsevat nykyään käytännössä myyjän markkinat.
”Eihän nuo nuoret likat ennen vastaan kehdaneet panna, jos vähänkään hienompi herra oli, puhumatta nyt siitä, että olisivat mitään merkkivaatteita pyytäneet. Nykyään jos maksamatta teiniä yrittää, niin samantien on kaikki sosiaalitantat ja poliisit ryysyissä kiinni”, kuvailee alaikäisille ”ainakin puolentusinaa” lehtolasta siittänyt Arwidsen.
”Se oli, pojat, semmosta aikaa, että perkele juu, uurgh”, myhäilee Arwidsen muistojaan.
”Vielä 1950-luvulla, kun olin työelämässä, niin silloin riitti, että katsoi tanssipaikalta jonkun rippikoulun käyneen, antoi hiukan viinaa ja vei rantaan ja kävi hommiin. Ei ne perään huudelleet”, muistelee eläkkeellä oleva työnjohtaja Ilmari Arwidsen.
Erilaiset lainmuutokset sekä muutokset tapakulttuurissa ovat Arwidsenin mukaan syynä siihen, että teiniseksissä vallitsevat nykyään käytännössä myyjän markkinat.
”Eihän nuo nuoret likat ennen vastaan kehdaneet panna, jos vähänkään hienompi herra oli, puhumatta nyt siitä, että olisivat mitään merkkivaatteita pyytäneet. Nykyään jos maksamatta teiniä yrittää, niin samantien on kaikki sosiaalitantat ja poliisit ryysyissä kiinni”, kuvailee alaikäisille ”ainakin puolentusinaa” lehtolasta siittänyt Arwidsen.
”Se oli, pojat, semmosta aikaa, että perkele juu, uurgh”, myhäilee Arwidsen muistojaan.
Marokkolainen uuden sadon hashis ei ole saanut jalansijaa vähittäiskaupassa
(JYVÄSKYLÄ) Halvasta hinnasta huolimatta suomalaiskuluttajat eivät ole innokkaita ostamaan pohjoisafrikkalaista hashista. Kotimaisen sadon kysyntä sen sijaan ylittää reilusti tuottajien kapasiteetin. Marokkolaisen hashiksen myyntiä haittaavat ennen kuluttajien kaikkea epäilyt tuotteen laadusta.
”Sen vähän mitä meidänkin perheessä pilveä poltetaan voi kyllä aivan hyvin ostaa kotimaasta. On se parempaa ja tuntuu hyvältä kun tietää, millaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Kotimaisesta kukasta kuitenkin näkee, mitä polttaa toisin kuin jostain peruslätkästä”, sanoo nuorikkonsa kanssa ostoksille tullut Seppo Passaajo.
Monet kauppiaat ovatkin jo menettäneet suuria summia sekä niveliä virheellisten laskelmien vuoksi.
”Täytyy myöntää, että kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Onneksi päätimme kokeilla markkinatilannetta aluksi pienellä koe-erällä. Imagokysymyksillä on tällä alalla niin suuri vaikutus, että mikäli olisimme tuijottaneet pelkkiä numeroita ja ottaneet heti ison erän, voisi nyt olla aika tukalat paikat, huh huh”, taivastelee kauppias Piri-Jore.
Vähittäiskaupan tuloksia on viimeisellä kahdella vuosineljänneksellä syönyt selkeästi myös etenkin opiskelijoiden suosimien luomupiirien yleistyminen. Yhä useammat ihmiset ostavat hamppunsa suoraan tuottajalta vaikka parin kuukauden tarpeiksi kerralla. Kun yhteen tilaukseen saadaan kerättyä tarpeeksi paljon tarpeeksi isoja tilauksia, voidaan hinnasta tinkiä leikkaamalla yksi välikäsi pois.
”Kavereiden kanssa joskus juteltiin, että kun tätä kuitenkin tulee ostettua vuositasolla melkoiset määrät, olisi viisaampaa ostaa suoraan kasvattajalta, jolloin tuotteen laadusta voidaan varmistua paremmin ja rahaa säästyy paljon verrattuna siihen, että ostaisi aina pari grammaa viikonloppuisin jostain baarin pihasta”, sanoo taidekasvatuksen opiskelija Irja Gallén-Rautawuori, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Lähihamppu-piirin pääarkkitehti.
(JYVÄSKYLÄ) Halvasta hinnasta huolimatta suomalaiskuluttajat eivät ole innokkaita ostamaan pohjoisafrikkalaista hashista. Kotimaisen sadon kysyntä sen sijaan ylittää reilusti tuottajien kapasiteetin. Marokkolaisen hashiksen myyntiä haittaavat ennen kuluttajien kaikkea epäilyt tuotteen laadusta.
”Sen vähän mitä meidänkin perheessä pilveä poltetaan voi kyllä aivan hyvin ostaa kotimaasta. On se parempaa ja tuntuu hyvältä kun tietää, millaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Kotimaisesta kukasta kuitenkin näkee, mitä polttaa toisin kuin jostain peruslätkästä”, sanoo nuorikkonsa kanssa ostoksille tullut Seppo Passaajo.
Monet kauppiaat ovatkin jo menettäneet suuria summia sekä niveliä virheellisten laskelmien vuoksi.
”Täytyy myöntää, että kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Onneksi päätimme kokeilla markkinatilannetta aluksi pienellä koe-erällä. Imagokysymyksillä on tällä alalla niin suuri vaikutus, että mikäli olisimme tuijottaneet pelkkiä numeroita ja ottaneet heti ison erän, voisi nyt olla aika tukalat paikat, huh huh”, taivastelee kauppias Piri-Jore.
Vähittäiskaupan tuloksia on viimeisellä kahdella vuosineljänneksellä syönyt selkeästi myös etenkin opiskelijoiden suosimien luomupiirien yleistyminen. Yhä useammat ihmiset ostavat hamppunsa suoraan tuottajalta vaikka parin kuukauden tarpeiksi kerralla. Kun yhteen tilaukseen saadaan kerättyä tarpeeksi paljon tarpeeksi isoja tilauksia, voidaan hinnasta tinkiä leikkaamalla yksi välikäsi pois.
”Kavereiden kanssa joskus juteltiin, että kun tätä kuitenkin tulee ostettua vuositasolla melkoiset määrät, olisi viisaampaa ostaa suoraan kasvattajalta, jolloin tuotteen laadusta voidaan varmistua paremmin ja rahaa säästyy paljon verrattuna siihen, että ostaisi aina pari grammaa viikonloppuisin jostain baarin pihasta”, sanoo taidekasvatuksen opiskelija Irja Gallén-Rautawuori, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Lähihamppu-piirin pääarkkitehti.
(MENSA) Yhdysvaltain presidentin syntyperää koskevan kohun käynnistänyt paljastus on ehdolla vuoden journalistipalkinnon saajaksi. Helsingin Sanomat julkaisi kesällä tiedon, jonka mukaan presidentti John F. Kennedy on valehdellut syntyperänsä.
Presidentti väitti julkisesti Schönebergin raatihuoneen edustalla Länsi-Berliinissä Saksan Liittotasavallassa olevansa berliiniläinen. Terävä-älyiset toimittajat huomasivat kuitenkin tämän olevan ristiriidassa aiempien tietojen kanssa. Helsingin Sanomien mukaan presidentti on syntynyt Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Tieto ällistytti toimittajat, jotka ovatkin monin paikoin vahvistaneet, ettei presidentti Kennedy itse asiassa ole berliiniläinen. Huoltoasemilla gallupeihin haastateltu Kansa on sittemin tuominnut puheet ”järjettöminä” tuhannessasadassakahdessakymmenessäkahdeksassa jatkojutussa.
Presidentti Kennedy selitti sanomisiaan jälkeenpäin ”heitoksi, jonka tarkoituksena oli ilmaista Yhdysvaltojen tuki Länsi-Berliinille vaikeassa suurvaltapoliittisessa tilanteessa”.
Presidentti väitti julkisesti Schönebergin raatihuoneen edustalla Länsi-Berliinissä Saksan Liittotasavallassa olevansa berliiniläinen. Terävä-älyiset toimittajat huomasivat kuitenkin tämän olevan ristiriidassa aiempien tietojen kanssa. Helsingin Sanomien mukaan presidentti on syntynyt Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Tieto ällistytti toimittajat, jotka ovatkin monin paikoin vahvistaneet, ettei presidentti Kennedy itse asiassa ole berliiniläinen. Huoltoasemilla gallupeihin haastateltu Kansa on sittemin tuominnut puheet ”järjettöminä” tuhannessasadassakahdessakymmenessäkahdeksassa jatkojutussa.
Presidentti Kennedy selitti sanomisiaan jälkeenpäin ”heitoksi, jonka tarkoituksena oli ilmaista Yhdysvaltojen tuki Länsi-Berliinille vaikeassa suurvaltapoliittisessa tilanteessa”.
Lehden Päivän kysymys:
Tekikö presidentti Kennedy väärin valehdellessaan syntymäpaikkansa?
Voit vastata postikortilla Lehden toimitukseen ensi viikon torstaihin saakka.
(KEHÄ III) Etelä-Suomen riistanhoitopiiri on myöntänyt kahdeksan autoilijankaatolupaa. Luvat myönnettiin ensimmäistä kertaa kannanhoidollisin perustein. Aiemmin Etelä-Suomessa on myönnetty lupia ainoastaan häiriökäyttäytymisen perusteella esimerkiksi ostoskeskuksien lähellä parveilevien autoilijoiden poistamiseksi.
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
Uudet kaatoluvat antavat viitteitä siitä, että valtiovarainministeriössä katsotaan autoilijakannan vakiintuneen maamme eteläosissa jo suojelutarpeen kannalta tyydyttävälle tasolle.
Autoilijoiden määrän voimakas kasvu on etenkin kantakaupungissa nostattanut voimakkaan kansanliikkeen, joka vaatii kannan tuntuvaa harventamista. Ministeriön linjanmuutosta tervehditäänkin oikensuuntaisena, mutta ”selkeästi riittämättömänä”:
”Tilanne on nykyisellään niin kestämätön, että ainoa riittävä ratkaisu olisi ollut muutaman kuukauden mittainen vapaa jahtikausi”, sanoo vantaalainen Juuso Säyne.
Säyne oli aitiopaikalla, kun keskustelu autoilijakannan rajoittamisesta leimahti täyteen liekkiinsä viime kesänä. Vaatimukset voimistuivat kun Säyne löysi rivitalonsa etupihalta kuolleen lapsen. Kalmon rintakehän poikki kulkevan kuvion ja muiden paikalta löytyneiden jälkien pohjalta voitiin varmistaa, että lapsi oli joutunut autoilijan uhriksi.
Autoilijanpyyntilupien myöntämistä vastustavan Autoliiton erikoistutkija Petteri Isomaha kuitenkin muistuttaa, että tapauksia, joissa autoilija on käynyt sivullisen päälle on kannan koko huomioiden erittäin vähän.
”Valtaosa näistäkin tapauksista olisi ollut vältettvissä, mikäli autoilijoille turvattaisiin riittävän hyvät kulkureitit heidän luontaiset tarpeensa huomioiden”, huomauttaa Isomaha.
Hänen mukaansa kannan suojeluntarve tulee vain kasvamaan sitä mukaa kun yleinen kehitys heikentää autoilijoiden elinedellytyksiä. Esimerkiksi autoilijalle elintärkeän polttoaineen hinta on noussut tuntuvaa vauhtia viime vuosina.
”Nyt eletään tietynlaista ylimenokautta, mutta meidän on pakko varautua tulevaan. Ei ole kenenkään etu, että suomalaiseen maisemaan jo miltei vuosisadan ajan kuuluneiden autoilijoiden annetaan ihmisen toimien takia pyyhkiytyä pois”, toppuuttelee Isomaha.
Hän perää suomalaiseen keskusteluun järkiperäisempää lähestymistapaa. Jokainen autoilijavahinko on hänen mukaansa tietenkin harmiteltava joskus jopa traaginen, mutta asiaa pitäisi tarkastella hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuisi:
”Jokainenhan meistä haluaisi, että lapset ovat turvassa, mutta valitettavasti täydellistä järjestelmää on mahdotonta rakentaa. Ensisijaisen tärkeää on panostaa valistukseen, jotta lapset osaavat välttää vaaratilanteita esimerkiksi koulutiellä. Vaaroja on kuitenkin aina. Verenhimonsa sokaisemat autonvihaajat eivät olisi tyytyväisiä vielä sittenkään, kun olisivat saaneet ampua viimeisenkin autoilijan. Seuraavaksi ne varmaan haluaisivat ampua sitten eläimet metsistä.”
(HELSINKI) Maailmanpankin edustajat ilmaisivat tyytymättömyyttään Suomen hallituksen tuoreeseen lisätalousarvioon. Maanantaina Kiasman edustalla järjestettyyn mielenilmaukseen osallistui arviolta seitsemän mielenosoittajaa.
Mielenosoittajein mukaan etenkin kokoomuspuolue nostatti aiemmilla puheillaan liian suuria odotuksia summasta, jolla valtion velkaa aiotaan kuluvalla budjettikaudella lyhentää.
Julkisuudessa on puhuttu miltei kolmen miljardin euron lyhennyksistä ensi vuonna. Tuntuvasti pienemmän summan lisätalousarvioon nuijinut valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ei kuitenkaan myönnä puhuneensa tarkoista summista.
”2,7 miljardia euroa on puhdasta fiktiota. Se on lehdistön keksintö, mutta opposition lokaamiskampanjalla on nyt luotu mielikuvaa, että kokoomus olisi juuri tämän summan luvannut.”
Katainen tähdentää käyttäneensä ainoastaan ilmauksia ”KVVB”, ”kattoo nyt” ja ”merkittävä summa”. Hallitus on budjettiesityksessään varautunut lyhentämään valtion velkaa 30 eurolla. Velan lyhentäminen säästää valtion rahaa korkomenoissa.
Valtiovarainministeriössä tutkitaan myös mahdollisuuksia maksattaa valtion velasta lyhennyksen jälkeen jäljelle jäävät 60 miljardia euroa kunnilla.
Mielenosoittajein mukaan etenkin kokoomuspuolue nostatti aiemmilla puheillaan liian suuria odotuksia summasta, jolla valtion velkaa aiotaan kuluvalla budjettikaudella lyhentää.
Julkisuudessa on puhuttu miltei kolmen miljardin euron lyhennyksistä ensi vuonna. Tuntuvasti pienemmän summan lisätalousarvioon nuijinut valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ei kuitenkaan myönnä puhuneensa tarkoista summista.
”2,7 miljardia euroa on puhdasta fiktiota. Se on lehdistön keksintö, mutta opposition lokaamiskampanjalla on nyt luotu mielikuvaa, että kokoomus olisi juuri tämän summan luvannut.”
Katainen tähdentää käyttäneensä ainoastaan ilmauksia ”KVVB”, ”kattoo nyt” ja ”merkittävä summa”. Hallitus on budjettiesityksessään varautunut lyhentämään valtion velkaa 30 eurolla. Velan lyhentäminen säästää valtion rahaa korkomenoissa.
Valtiovarainministeriössä tutkitaan myös mahdollisuuksia maksattaa valtion velasta lyhennyksen jälkeen jäljelle jäävät 60 miljardia euroa kunnilla.