Simon Cope(JERUSALAMI) Kuningas Salomo tunnettiin viisaudestaan ympäri Suomenmaan pohjoisesta etelään. Eräänä päivänä kuninkaan eteen astui kaksi porttoa, jotka olivat keskustan peruspaloitteluministeri Juha Rehula ja kokoomuksen pää irti -neuvottelija Paula Risikko.
”Herrani, kuule minua! Minä ja tuo nainen olemme samassa hallituksessa. Hän oli läsnä, kun minä synnytin maakuntamallin. Ja kun oli kulunut kaksi päivää siitä kun minä synnytin, silloin myös tuo nainen sai valmiiksi valinnanvapautta korostavan sote-esityksen. Me olimme kahden, valtioneuvoston kansliassa ei ollut ketään muuta, koska perussuomalaiset olivat kivittämässä huorintekijöitä”, Rehula totesi Salomolle ja jatkoi:
”Tuon naisen sote kuoli yöllä, hän oli ahneuksissaan tukahduttanut sen. Silloin hän nousi keskellä yötä ja otti soteratkaisuni minun vierestäni. Minä nukuin, ja niin hän pani soten viereensä makaamaan ja asetti kuolleen ratkaisunsa minun viereeni. Minä tutkin silloin soten tarkoin, eikä se ollut minun synnyttämäni!”
Rehulan puhetta tuohtuneena seurannut Risikko kiivastui.
”Tuo ei ole totta! Minun soteni elää ainakin Iltalehdelle kuntavaalimenestyksen toivossa vuodetun version mukana, sinun ratkaisusi kuoli!”
Salomo kuunteli kaksikon väittelyä aikansa ja puuttui sitten keskusteluun.
”Tämä nainen väittää, että elävä poika on hänen ja kuollut tuon toisen. Tämä toinen taas sanoo, ettei se ole totta, kuollut poika on toisen ja elävä hänen. Hakekaa minulle miekka ja lapsi sekä maakunnallinen ja yksityinen palveluntarjoaja”, kuningas komensi.
Lakeijat toivat paikalle pellavapäisen pikkupojan, poikaa pidemmän sapelin, keskustan puoluekirjan omistavan hallinnollisen ylilääkärin sekä Mehiläisen aluejohtajan. Sitten Salomo antoi tuomionsa.
”Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli maakunnalliselle ja toinen yksityiselle palveluntarjoajalle.”
Risikko ja Rehula katsoivat toisiaan hetken, kääntyivät kohti kuningasta ja lausuivat yhteen ääneen.
”Ihana saada vihdoinkin kaikille sopiva soteratkaisu!”
