Vuosikirjaan ryhtiä – Journalismikritiikin vuosikirjan sisältöä uudistetaan rajulla kädellä, kertovat kirjan toimituskunnan edustajat. Jo seuraavasta numerosta alkaen kirja koostuu yksinomaan Tarmo Malmbergin ja Veikko Pietilän kirjeenvaihdosta koskien Jürgen Habermasin kääntämistä. “Siitä ei kukaan ainakaan loukkaannu, sillä sitä eivät lue edes kristityt”, toteaa toimituskunnan edustaja Seppo (nimi muutettu).

20 pamputettiin Teheranissa – Uskonnollisia sääntöjä valvova poliisi on piessyt ainakin 20 naista Teheranissa. Uutistoimistojen tietojen mukaan naiset olivat rikkoneet sääntöjä, jotka koskevat pukeutumista julkisilla paikoilla. “Aivan varmasti nilkka vilahti, aivan jeesuksen varmasti vilahti. Minä näin ja Mahmud näki kanssa”, perusteli sharia-poliisin edustaja Hammurabi Tasa-Arvo.

Kuvauskiellot kovemmiksi – Hallitus on antamassa eduskunnalle esityksen kuvauskieltojen tiukentamiseksi. Tulevaisuudessa rajoitettaisiin mm. Nato-jäsenyyden ja EU-perustuslain kuvaaminen enintään neljän sanan lauseisiin ja Olli Kivisen kolumneihin, sananvapauden kuvaaminen Helsingin muslimiseurakunnalle ja Kaltion toimitukselle. Kaikki mielikuvat Ville Rannasta on kielletty.

(MISSÄ LIE) Kolmoismurhaaja Juha Valjakkalan kiinnijääminen on enää tuntien kysymys, sillä Haminan avovankilasta poistunut elinkautisvanki on etsintäkuulutettu myös Ruotsissa. Valjakkala, joka tunnetaan nykyisin Suomessa Nikita Joakim Fouganthinena ja Ruotsissa Olof Palmen murha-aseena, pyrki myös edellisen vankilapakonsa jälkeen länteen.

“Olemme keskittäneet etsintämme erääseen taalainmaalaiseen järveen, johon uskomme Valjakkalan piiloutuneen vuonna 1983″, toteaa rikoskomisario General Ettan.

Haminassa jatketaan paon yksityiskohtien selvittelyä. Lehden saamien tietojen mukaan Valjakkala olisi tatuoinut itseensä sekä huoneensa ikkunan että vankilaa ympäröivän 40-senttisen aidan pohjapiirrustukset.

(HAMINA) Asiantuntijoiden jo kauan odottama joukkopako Haminasta on alkanut. Aiemmin asukkaat ovat pysyneet sijoillaan lähinnä valheellisen propagandan ja koko muun kaakkoisen Suomen ankeuden ansiosta, mutta lopulta haminalaisten vapauttamiseen tarvittiin yksi poikkeuksellinen mies.

“Kyllähän se vähän pistää ajattelemaan, jos kusisimpia vankiloita kierrellyt kolmoismurhaajakaan ei kestä Haminaa muutamaa kuukautta enempää”, Haminan kaupunginjohtaja Algoth Niska myöntää.

Kaupunkiin sijoitettu reserviupseerikoulu on tähän mennessä taannut riittävän määrän aivottomasti tottelevia perseääliöitä, jottei kaupunki ole päässyt tyhjenemään. Nyt heistä pelätään merkittävää humanitaarista katastrofia, sillä kaikki koulutusupseerit ovat jo paenneet Pietarin ratsuväkikouluun ja upseerioppilaat ovat vailla ruokaa, valvontaa ja puhtaita vaatteita. Haminalaiset ovat kuitenkin tottuneet vaikeisiin oloihin.

“Ei tämä helppoa ole koskaan ollut, kun karhulalaisetkin vittuilevat”, huokaisee Niska.

Lähes kaikki suomalaiset pitävät pettämistä yhtä tuomittavana, tapahtuipa se pikkujouluissa tai jossain muualla. Tiedot perustuvat Lehden kyselytutkimukseen, jota varten haastateltiin lähes kaikkia suomalaisia. Monilla on myös kipeitä, omakohtaisia muistoja pikkujouluajalta.

Lennart, 32, ei vielä matkalla pikkujouluihin muutamia vuosia sitten aavistanut millaista häpeää joutuisi kotiin palatessaan kantamaan:

“Ei tullut pettäminen mieleenkään vielä kotoa lähtiessä. Siinä hyvästelin vaimon ja lapset, vedin palttoon niskaan. Annas olla sitten kun pururadalla alkoi siitä järven selän yli näkyä kirkonkylän valot niin päätin oikaista. Siitä ei sitten paluuta enää ollut.” Lennart kiroaa mielessään vieläkin päivää, jolloin jää petti pikkujouluiltana:

“Vituttaa kyllä aika isosti. En kehdannut edes mennä vaimon ja lasten eteen heti vaan porstuan nurkalla odottelin tuntikaupalla.”

Martta, 54, muistelee puolestaan viimevuotisia pikkujouluja kyynel silmässä. Hänellä ja hänen miehellään oli kummallakin pikkujoulut omalla tahollaan.

“[Aviomies] Teppo lähti työtehoseuran paikallisosaston juhliin. Aamulla ihmettelin, kun siltä oli kaikki rahat mennyt, tilikin tyhjänä ammotti, eikä se kuitenkaan yhtään viinalta haissut. Vasta viikkoa myöhemmin kuulin, että Kepu oli taas pettänyt. Kyllä siinä oli ihan käytetty olo”, Martta nyyhkii.

Martan omatkaan pikkujoulut eivät kuitenkaan olleet sujuneet aivan suunnitellusti. Itsehillintä oli pettänyt täysin.

“Perseet vedin välittömästi ja pöydällä tanssasin, huutelin solvauksia arameaksi ja sammuin sahtitynnyriin.”

Juuri kukaan muukaan ei antaisi pikkujouluissa pettämistä anteeksi. Toisaalta Lehden tutkimuksen mukaan ainakin Liisa, 34, antaisi pikkujouluissa. Liisa on kuitenkin susiruma ja kännissä pahapäinen.

“Ei elämästä selviä hengissä.”