Kategoria: Talous

(OK CORRAL) Suomen suurimmat työnantajaliitot väläyttävät poikkeuksellisia keinoja Suomen kilpailukyvyn, työllisyyden ja oman tulotasonsa säilyttämiseksi heikkenevien talousnäkymien aikana. Liittojen mukaan nykyinen toimintatapa työmarkkinoilla on liian jäykkä, ja sen takia maamme on vaarassa olla Kreikan/Venezuelan/Italian/Japanin/Kaamasen (yliviivaa tarpeeton) tiellä.

”Asiantuntijamme ovat havainneet, että pahimmillaan työtaisteluiksi yltyvien työmarkkinaerimielisyyksien takana ovat usein kiistat eri alojen palkankorotuksista. Tällöin kätevä tapa ratkaista ongelma on yksinkertaisesti luopua sekä palkankorotuksista että niistä neuvottelemisesta, jolloin riitojakaan ei voi syntyä! Samalla yritysten kilpailukyky ja meikäläisen ynnä kaverien bonarit saavat tuntuvan piristysruiskeen”, perustelee Tukien varassa menestyvien yritysten liiton puheenjohtaja Aimo Pätäkkä.

Pätäkkä korostaa, että nykyjärjestelmän vuoksi on valitettavasti ajauduttu jo vuosikymmeniä sitten Suomen kilpailukyvyn kannalta vahingolliseen myötäsykliseen malliin, jossa työntekijöille annetaan palkankorotuksia nousukauden, laskukauden, talouden ylikuumenemisen, talouden jäähtymisen, kuplan, taantuman, laman sekä vakaiden näkymien oloissa. Tähän hänellä ei hänen mukaansa olisi varaa.

”Esimerkiksi koronatuilla sen sijaan saatiin paljon hyvää aikaan, kun Suomen kivijalkana toimivien heikon kannattavuuden ja uudistumiskyvyn yritysten mahdollisuudet pysyä tulppana markkinoilla onnistuttiin turvaamaan. Nyt emme saa tuhota tätä saavutusta. On kysyttävä kuten itse Kekkonen: Onko maallamme malttia antaa minun vaurastua?”

Lehti kysyi kommenttia Pätäkän ehdotukseen myös työntekijäliitoista, mutta he esittivät toivomuksen, ettemme enää soittelisi öisin kännissä ja laulaisi puhelinvastaajaan Janne Tulkkia.

(INKOO) Gallupsuosiossa paistatteleva kokoomus vaatii hallitukselta ripeitä toimia hyvätuloisten ostovoiman turvaamiseksi korkealta inflaatiolta. Ratkaisuksi puolue ehdottaa ansiotuloveron alennusta, niin kuin jokaikiseen muuhunkin asiaan maailmassa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen huomauttaa, että poikkeuksellisissa olosuhteissa korostuu taitavan talouspolitiikan rooli. Sen keskiössä tulee olla erityisesti huolenpito valtiontalouden kestävyydestä, mikä edellyttää ahkeraa veropohjan murentamista. Mykkäsen mukaan nyt ei olekaan ideologisen politiikanteon aika.

”Ehdotuksemme pohjaavat vankkaan tutkimustietoon. Niin sanottu policy-based evidence on aina ollut kokoomuksen talouspolitiikan kulmakivi”, hän korostaa.

Puolue huomauttaa, että ansiotuloveron alentaminen on ollut historian saatossa tärkeä osa Suomen menestystarinaa.

”Jokainen suomalainen muistaa Väinö Linnan romaanin kuuluisat sanat: En mää täsä syyllissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja ansiotuloveron kevennyst mää kaipasi ”, Mykkänen muistuttaa.

(TÖÖLÖNLAHDENKATU) Globaalien tuotantoketjujen häiriöt ja raaka-aineiden saatavuusongelmat eivät uhkaa Suomen huoltovarmuuden keskeisiä tukipilareita, kertoo tuore viranomaisselvitys. Sen mukaan maamme on monien tärkeiden tuotannontekijöiden osalta omavarainen jopa siinä määrin, että niitä voisi riittää vientiin kriisiaikanakin. Tällaisia strategisia tuotantopanoksia ovat muun muassa halpa moralismi, kuumat otot ja sisällötön käsienheiluttelu.

”Esimerkiksi kuumien ottojen osalta tehdyssä benchmarkkauksessa havaittiin, että kotimainen some-keskustelu tuottaa niitä päivittäin jopa useiden viikkojen tarpeiksi eteenpäin, etenkin jos sattuu pidempi viikonloppu. Toisaalta ottojen säilyvyys ei ole kovin pitkä, mikä perustelee vahvan kapasiteetin ylläpitoa”, kertoo yksi raportin kirjoittajista, eversti evp. Martti Kiikari.

Raportti kiittelee, että kuumien ottojen tuotannon turvaamisesta vallitsee laaja poliittinen konsensus, ja sen eteen tehdään töitä kaikissa eduskuntaryhmissä.

Myös halvan moralismin osalta on viime kuukausina nähty ilahduttavaa tuotannon elpymistä, raportti huomauttaa. Pientä huolta kuitenkin aiheuttaa se, että sen tärkeimmät tuotantolaitokset ovat suurelta osin keskittyneet Helsingin Elielinaukion ja Töölönlahden ympäristöön. Osa tuotannosta on kuitenkin hajautettu maakuntiin, mikä parantaa tilannetta.

Samanlaista diversifikaatiota on ollut nähtävissä käsienheiluttelun kehityksessä, joka nojasi pitkään lähes yksinomaan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston ponnisteluihin. Tällainen monokulttuuri nähtiin isona riskinä muun muassa OECD:n kansainvälisissä maavertailuissa.

”Mutta tänä päivänä voimme jo sanoa, että sisällötön käsienheiluttelu on kansallinen voimavara, ja erottamaton osa yhteiskunnallista päätöksentekoa sen kaikilla tasoilla. Tästä kuuluu kiitos varsinkin viestintätoimistojen ja konsulttiyhtiöiden väsymättömälle työlle. ’Kansallinen resilienssi’ ilman käsienheiluttelua olisi vain tyhjä fraasi”, Kiikari kiittelee.