Kategoria: Kulttuuri

Kulttuuriartikkelit

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Lue, miten hauskasti lapset tulkitsevat KAJ’n ja Erikan euroviisuja – ”Cold hands, fingers like razors, break my neck, put out my light!”

man and woman sitting on chairs
Satakuntalaisessa Iso-Hylätyn koulussa oppilaat harjoittelevat messuamaan kolmiäänisesti ”TOGETHER PROCLAIMING WAR – WORLDS ENDING FOREVERMORE”. Photo by Kenny Eliason on Unsplash

(VIEREMÄ) Odotetut euroviisukarnevaalit ovat vihdoin alkamassa, ja suomalaisten tunnelmat ovat korkealla – olemmehan tällä kertaa mukana peräti kahden artistin voimalla, kun vöyriläinen huumoriyhtye KAJ edustaa Ruotsia ja tamperelainen huumorilaulaja Erika Vikman Suomea.

Perinteisesti viisurallatukset ovat olleet erityisesti perheen pienimpien mieleen, mutta miten käy tällä kertaa, kun toinen esiintyjistä laulaa murteellisella ruotsilla ja toisen kappaleen iskulause on niin ikään kieleltään vieras ja seksiin sekä orgasmiin viittavilta merkityksiltään tietysti uppo-outo niin pikkulapsille kuin enemmistölle kulttuuriväestä?

Lehden lifestyletoimittaja Pirjo Labia kierteli alkuviikolla alueen kouluja kyselemässä lapsilta, miten viisuhitit heidän suussaan vääntyvät, kunnes rehtori soitti poliisit. Kas näin hassunkurisesti pikku Lasse Svartahrid, 9, rallatti KAJ’n saunakuplettia:

”En ukjent stemme kalte, fra tårnet hvor ingen bodde, fra bortenfor skogen – hvor intet levde!” heläytti Lasse riemuissaan, ja sekös hymyilytti niin meitä kuin välitunti-ehdonalaisvalvojaakin.

Erika Vikmanin kappale on puhuttanut niin aiheensa kuin show’nsa vuoksi ja saanut monet pohtimaan, ovatko ylenpalttinen seksuaalisuus ja helvetin huono musiikki ylipäätään hyväksi lasten kehitykselle. Sakinhivutuksesta tavoitettu Hannele Quorthon, 7, kuitenkin kertoi että viisu on ollut c-luokan suosikki koko kevään:

”Drunt am oidn Båch, geh’ i am Mondliacht nåch, immer diafa nei in Woid, d’Nacht is finsta und so greislig koid!” kajautti hän kirkkaalla äänellä aikuisten suureksi iloksi.

Hankalien kielten vuoksi viisuversioita on liki yhtä monta kuin tulkitsijaakin, siksipä joidenkin lasten suussa ruotsi ja saksa voivat vääntyä heille tutummaksi englanniksi. Tällöin Ich komme -hokemasta voi tulla foneettisesti hyvin samankaltainen Only death is real.

Lasten mielikuvituksen lentoa on osassa kouluista aktiivisesti kannustettu, ja niinpä esimerkiksi Ylä-Tarkkiksen peruskoulussa oppilaat laulavat kevätjuhlassa tuttujen veisujen ohella oman Bara Bada Bastun – omilla lapsellisilla sanoituksillaan tietysti:

”Ut fra tåken, ut fra mørke, ut fra fjellets store skygge. Drømmens slott…” kaikuu harmoonin säestyksellä juhlasalin seinistä. On kevät.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Lehti panostaa kuunteluun – lisää sisältöä heille, jotka eivät osaa lukea tai pidä sisällöistä

handwritten text
Siinä missä aiemmat sukupolvet joutuivat työläästi kirjoittamaan ja ajattelemaan ajatuksensa itse, vapauttaa Lehden tuleva tekoälyavusteinen sovellus lukijat ja tekijät kummastakin arkea kuormittavasta askareesta. Photo by Micah Boswell on Unsplash

(AHOLAITA) Suomalaisen mediakentän lippulaiva Lehti lisää tuntuvasti äänisisältöjensä määrää. Uudistuksella halutaan vastata journalismin muuttuviin kulutustottumuksiin, kun juttuja halutaan yhä enemmän kuunnella, koska niitä osataan yhä vähemmän lukea. Lehden audioyksikön päällikkö Jeppe-Koira kertoo, että muutos toteutetaan monessa vaiheessa, jotta saataisiin kerättyä tarkkaa dataa tilaajien mieltymyksistä, ja koska johtoryhmä ryyppäsi enimmän osan käteiskassaa toissaviikonloppuna Loimaalla.

”Ensimmäisessä vaiheessa, joka on jo lanseerattu kaikessa hiljaisuudessa, lukijoille tarjotaan mahdollisuus lukea itse haluamansa jutut suoraan ruudulta ääneen ja nauttia näin täysin vapaavalintaisesti ainutlaatuisista sisällöistämme uniikilla portaattomalla lukunopeuden ja äänenvoimakkuuden säädöllä”, iloitsee Jeppe ja kehottaa kaikkia lukijoitamme kokeilemaan elämystä vaikka saman tien.

Palvelu toimii kaikilla selaimilla ja päätelaitteilla. Käyttöliittymää muokataan samalla käyttäjäystävällisemmäksi niin, että juttuihin lisätään tavuviivat.

Jatkossa audiosisältöjen palvelua on määrä kehittää entisestään. Jeppe arvioi, että konsernin omaa innovointia edustava Pylly-koneääni saadaan pilottikäyttöön kesän aikana, ja jo ennen vuodenvaihdetta tavoitteena on tekoälyn lisääminen kiinteäksi osaksi kaikkea tekemistä.

”Visiona on, että pian tekoäly kirjoittaa kaikki jutut ja lukee ne ääneen, minkä jälkeen tilaajan omalle matkapuhelimelle ladattavan Lehti-sovelluksen nauhoitustoiminto kuuntelee ne ja lähettää lukijapalautteen kommenttipalstalle. Näin sekä sisältöjen kuluttaminen että tuottaminen voidaan hoitaa tehokkaasti ilman hidastavia tekijöitä samalla maksimaalinen sitoutuminen tuottaen”, Jeppe kuvailee.

Alan sisäisessä keskustelussa on kritisoitu sitä, että uusi teknologia saattaa vähentää journalistisen työn määrää toimituksissa ja johtaa taas irtisanomiskierroksiin. Jepen mukaan tarkoituksena on päinvastoin siirtää vaivalloisia ja vähemmän olennaisia rutiinitöitä kuten sisältöjen luomista ja ideointia koneille ja antaa ihmisille aikaa keskittyä ydintehtäviin, kuten keskijohdon kokouksiin.

”Joku tietysti voisi pitää ylipäätään tällaista kehitystä epätoivottavana. Mutta kun lukijat eivät enää osaa lukea ja toimittajat eivät kirjoittaa, on synergiaedut helppo havaita”, Jeppe sanoo.

Jepen mukaan jo muutamassa vuodessa vähemmän tärkeät oheistehtävät voidaan toinen toisensa jälkeen automatisoida niin täydellisesti, että jäljelle jää vain kotimaisen journalismin kaikkein timanttisin ydin, eli katteeton itsekorostus.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Jokakeväiseen Suvivirsi-väittelyyn lopullinen ratkaisu: lapset voivat laulaa Jumalan sijasta ”ruutana”, ”saatana” tai ”Kouvola”

Eläimiä ei vahingoitettu Suvivirren laulukokeiden aikana. Photo by Jason Rosewell on Unsplash

(BANGLADESH) Useita vuosia suomalaisissa kouluissa sekä enimmäkseen mielenhäiriöisten kansoittamissa somekeskusteluissa vellonut väittely perinteisen Suvivirren asemasta on tullut päätökseensä.

Opetushallituksen, Museoviraston, Sibelius-akatemian ja yhden Twitterissä asuvan Jonin muodostaman lautakunnan ratkaisun mukaan kappaleen esittäminen koulujen päätösjuhlissa voi jatkua, mutta jokaiselle koululaiselle annetaan valinnanvaraa sen suhteen, mitä laulaa.

”Pidimme tärkeänä, että hankalaksi koetun ”Jumala”-sanan sijasta jokainen voisi itse päättää, mitä tahoa haluaa lukuvuoden päätteeksi laulullaan kiittää. Olennaista kuitenkin oli, että korvaava sana sopisi sekä Suvivirren alkuperäiseen sanomaan että laulun rytmitykseen ja tavutukseen”, kertoo musiikintutkija Ansio Sidón.

Pitkällisen kulttuurihistoriallisen tutkimustyön ja akustiikan laboratoriossa tehtyjen pilottilaulukokeiden jälkeen lautakunta päätyi rajaamaan vaihtoehdot kolmeen: ruutana, saatana ja Kouvola. Sidónin mukaan sanat kuvastavat syvällisesti niitä eri tunteita, joita Suvivirren esittäminen herättää niin oppilaissa, koulujen henkilökunnassa kuin vanhemmissakin. Eri uskontokuntiin kuuluvat sekä myös uskoa tunnustamattomat voivat löytää niistä arvomaailmaansa sopivan.

”Työ oli pitkäkestoinen ja vaikea, sillä onhan Suvivirsi syvintä suomalaista aineetonta kulttuuriperintöä yhdessä Tuntemattoman sotilaan suoran itsenäisyyspäivälähetyksen, tappouhkausten lähettelyn ja sydän-verisuonisairauksien kanssa”, hän sanoo.

Päätös on herättänyt kuitenkin arvostelua varsinkin niissä sanomalehtikirjoittajissa, joiden ura on viime vuodet perustunut mielenhäiriöisten kansoittaminen somekeskustelujen synnyttämiseen. Lisäksi lautakunnan ratkaisuun eriävän mielipiteen jättäneen yhden Jonin mukaan mitään ei saa enää sanoa, joten hän ei sanonut eriävässä mielipiteessään mitään.

Uusi moniäänisempi Suvivirsi kaikuu ympäri suomalaisia kouluja taas tulevana viikonloppuna kuin laiho laaksossa.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Esitys: Sananvapauden standardoitu mittayksikkö olisi 1 mervola

Photo by charlesdeluvio on Unsplash

(AHOLAITA ILMAN HOUSUJA) Kasvava huoli demokratian ja lehdistönvapauden alamäestä on johtamassa vankkoihin vastatoimiin. Suomalaiset journalistit ja viestinnän tutkijat ovat laatimassa kansainväliselle ISO-standardointijärjestölle esitystä erityiseksi sananvapauden leveyttä ja sen muutoksia määritteleväksi viralliseksi mittayksiköksi. Sen avulla voitaisiin tarkastella, milloin sananvapaus on merkittävästi kaventunut ja vertailla tilannetta eri lämpö- ja paineolosuhteissa.

”Olemme huolestuneina panneet merkille, miten sananvapaus on viime aikoina uhannut kaventua esimerkiksi viranomaispäätösten, poliitikkojen toimien ja helvetin ankeasti tehdyn journalismin seurauksena. Mutta miten paljon, sitä ei ole voitu luotettavasti tätä ennen mitata”, kertoo valmistelutyöryhmän edustaja Pedro Hyvetti.

Työryhmään kuuluvat tutkijoiden ohella Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitus sekä Ylilauta.

Yksi mervola jakautuu sentti- ja millimervoloihin

Viralliseksi sananvapauden leveyden mittayksiköksi on yliopistojen yhteisen Viestinnän Tutkimuksen huippuyksikön (ViTu) selvitysten perusteella valittu 1 mervola (merv). Se tarkoittaa sananvapauden normaalileveyttä suomalaisessa maakuntalehdessä, kun yhtälöstä on ensin sievennetty tavanomaiset ja sananvapauden leveydelle ongelmattomat yhteydet osuuskauppatoimijoihin, paikallispoliitikkoihin ja kulmahuoneen sisäilman aiheuttamiin hallusinaatioihin.

Hyvetti antaa esimerkiin mittayksikön hyödyistä:

”Nyt jos huomataan, että jokin lehti ei saa enää sanoa että ’vitun horot’ – ja korostan että näin ei väitetty vaan vain kysyttiin voisiko näin olla – voidaan helposti mitata, että sananvapaus on sen seurauksena kaventunut noin 0,2 mervolaa eli kaksi senttimervolaa. Täten huomataan, että pian on edessä se hetki, ettei paikallisen autokaupan mainos enää mahdu täysikokoisena liitesivulle”, hän varoittaa.

Monien journalististen ilmiöiden mittaamiseen on aiemmin käytetty niin sanottuja vanhan kansan yksiköitä, kuten paskoja juttuja mittaava 1 haapala sekä hataran lähteytyksen peukalosääntö 1 nurmi. Vaikka niillä on pitkät perinteet, niiltä puuttuu kansainvälinen vertailtavuus ja aukikirjoitettu tieteellinen perusta, huomauttaa viestinnän dosentti Mauno Päivystys.

Merimiesnaurua langettavan päätöksen sijasta

Uuden standardin valmistelutyön yhteydessä on käynyt ilmi, että myös Julkisen sanan neuvosto JSN tarvitsisi tarkempia työkaluja toimintansa tueksi. JSN on itsesääntelyelin, joka valvoo, että tiedotusvälineet noudattavat Journalistin ohjeita, jotka on laadittu käräjäoikeuden välttämiseksi. Nykyisin neuvosto voi vain antaa langettavia tai vapauttavia päätöksiä kanteluista, jotka on tehty häkellyttävän lääväisistä jutuista.

”Vuosien saatossa on havaittu, että tällainen binäärinen asteikko ei ota huomioon sitä ainutlaatuista jatkumoa, jolle neuvoston käsittelyyn tulevien juttujen lääväisyys asettuu. Langettava päätös on aivan liian järeä rangaistus, jos virheen syynä on ollut vain saapasmainen tollous, eivätkä journalistin ohjeet toisaalta kiellä tekemästä töitä erityisen huonosti”, kertoo Päivystys.

Kevään aikana aloitetaankin kokeilu, jossa JSN voi langettavan päätöksen sijasta julistaa nauravansa paskaista merimiesnaurua käsittelyssä olleelle jutulle. Maininta merimiesnaurusta ja sen ääninauhoite on liitettävä kyseisen jutun verkkoversion yhteyteen.

Kategoriat
Kulttuuri Ulkomaat

Ukrainalais-venäläisen hittikappaleen kaksi puolta: ”Liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä räjähtää”

Photo by Giancarlo Revolledo on Unsplash

(OSUVANMERI) Sattuipa kerran niin, että ukrainalainen muusikko Volodymyr tapasi yllättäen venäläistrubaduuri Vladimirin jossain siellä, missä Dnepr ja Dnipro yhtyvät. Kaksikko oli palkattu vahingossa samaan oluttupaan samalle illalle soittamaan ja viihdyttämään.

Volodymyr ja Vladimir yrittivät vastahakoisesti luoda molemmille sopivaa soittolistaa, mutta yhteistä säveltä ei niin sanotusti löytynyt.

”Minä tykkään silloista. Suosikkikappaleeni on söpöäkin söpömpi Kawaii-joen silta”, totesi Vladimir.

Volodymyrille laulu ei kelvannut, mutta hän ehdotti tilalle englantilaiseen lastenloruun perustuvaa London Bridge Is Falling Downia. Vladimir tyrmäsi sen anglosaksisena natsismina, fasismina ja rasittavana renkutuksena.

Volodymyr myönsi laulun ongelmat, muttei halunnut antaa niiden jyrätä hyviä puolia.

”Siinä on liian pitkä bridge, mutta onneksi Kertšissä sitten räjähtää.”

Kategoriat
Kulttuuri

Paikallinen mies, joka sanoo somessa aina menevänsä katsomaan kriitikoiden lyttäämät elokuvat, ei aio mennä katsomaan Anna Erikssonin elokuvaa

Photo by Karen Zhao on Unsplash

(GISOMYNIA) Tamperelainen Jukka Skeba-Limburg on pitkään hiljaa ja istuu tuolissaan. Hetken kuluttua hän avaa kännykän ja sieltä tutun HS-sovelluksen, mutta sulkee sen pian ja huokaisee.

Skeba-Limburg tunnetaan lähipiirissään periaatteen miehenä, tai kuten tärkeimmät ystävät lämpimästi sanovat, ankeana paskapäänä. Tähän asti hän on rakentanut maailmankuvansa perinteisten kivijalkojen varaan, joita ovat taskulämmin rasismi, arvaamaton väkivaltaisuus sekä pakottava tarve kirjoittaa jokaisen kielteissävytteisen elokuva-arvostelun kommenttiketjuun, että jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan.

”Se alkoi, kuten kansanperinteet yleensäkin, pelkkänä jäsentymättömänä katkeruutena ympäröivää maailmaa kohtaan, mutta sittemmin siitä kehittyi aivan aito pakkomielle”, Skeba-Limburg muistelee kaihoisasti.

Nyt hänen maailmassaan on kuitenkin korjaamaton särö, nimittäin iskelmälaulajana ja oman elämänsä performanssina aiemmin tunnetun Anna Erikssonin uusi taide-elokuva W. Se on synkkä psykologinen draama madame Euroopasta ja tämän kiinalaisesta palvelijasta, tai jotain. Elokuvaa on pidetty dystooppisena nykyallegoriana Kenneth Grahamen eeppisestä runoelmasta Kaislikossa suhisee, sekä huonona.

Skeba-Limburg oli jo luonnostellut valmiiksi nokkelan sivalluksen elokuvaa arvostelleille elitistisille kriitikoille: ”jaaha koska kritiikko tämän haukkuu niin pitääpä todellakin mennä katsomaan”, mutta katsottuaan W:n trailerin hän ei pystynytkään lähettämään viestiään.

”En kyllä taidakaan mennä katsomaan”, hän saa viimein sanotuksi.

Skeba-Limburg avaa sovelluksen vielä kerran, mutta sulkee sen alistuneesti. Sen sijaan hän aukaisee television ja asettaa lohdutukseksi dvd-soittimeen yhden voittoisimmista hetkistään, Luokkakokous 3 -elokuvan. jonka todellakin kävi katsomassa.

”Hirveää paskaa tämäkin kyllä.”

Kategoriat
Kulttuuri

Rakastettu Raskasta sotaa -kiertue tuo tutut suosikkimarssit uusina heviversioina kotikirkkoihin

Photo by Sam Moghadam Khamseh on Unsplash

(VÖYRI, KAUHAVA JA MUUT) Ennätysvilkkaan festivaalikesän jälkeen moni voisi luulla juhlakansan menohalujen tulleen tyydytetyiksi – mutta mitä vielä. Promoottorit ja keikkajärjestäjät uskovat, että loppuvuodesta on tulossa jopa kesääkin parempi. Perinteisten joulukonserttien joukossa loistaa heidän arvioidensa mukaan yksi tähti muita kirkkaampana: ympäri maata esiintyvä Raskasta sotaa -kiertue, joka yhdistää suomalaisille rakkaimmat asiat: näennäisen hevimusiikin, autoritariankaipuun ja muukalaisvihan.

Konsepti on tuttu esimerkiksi aikaisemmasta Raskasta joulua -kiertueesta, joka ammensi suosionsa rasittavista jollotuksista, levy-yhtiön ylijäämäartisteista sekä maaseudun väestökadosta. Tällä kertaa ohjelmisto koostuu tutuista sotilasmarsseista ja sota-ajan lauluista, joista on tehty uudet, suomalaiseen nykymakuun sopivat versiot. Näennäisen hevikäsittelyn saavat muun muassa sellaiset ikivihreät kuin Vöyrin marssi, Vilppulan urhojen muistolle ja Äänisen aallot.

Promoottori Martti Kuoleman mukaan kappalevalinnassa ja sovituksissa on kuultu tarkoin suomalaisen raskaan musiikin ystävien mieltymyksiä. ”Suomihan on tunnetusti hevikansaa, mutta monelle metallifanillekin jokin Tuure Kilpeläisen tai Suvi Teräsniskan kaltainen armoton hc-tykitys on jo hieman liikaa, joten kultaista keskitietä on etsitty”, hän kertoo.

Kiertue esiintyy marras-joulukuun aikana ympäri maakuntakeskuksia ja pienempiä kuntia. Konserttien väliajalla luvassa on tunnelmaan sopivaa ohjelmaa, kuten Martti J. Karin kenttäsaarnoja ja Mika Aaltolan spoken word -lavarunoutta. Puffetista voi ostaa makkaraa ja Antti Kurvisen signeeraamia turkislakkeja.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Valoisa Pisa-tulos: Jopa 4 prosenttia Orwelliin viittaavista on jo lukenut Orwellia

Photo by Markus Spiske on Unsplash

(MUTSIN LUONA) Huoli suomalaisten vähenevästä lukuinnosta saattaakin olla perusteeton, iloitsevat tutkijat. Uusien Pisa-mittaustulosten mukaan tiettyjen klassikkoteosten lukeminen on lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi viime vuosien aikana.

”On havaittu, että kaikista ihmisistä, jotka viittaavat verkkokeskusteluissa brittikirjailija George Orwellin teoksiin, nyt jo jopa neljä prosenttia on lukenut hänen kirjoistaan ainakin jonkin takakansitekstin tai tuntee lähipiiristään jonkun, joka on lukenut”, kertoo opetushallituksen vastaava kamreeri Hans Lankar. Aiemmin luku pyöri pitkään noin kolmen prosentin vaiheilla. Tulos on yleistettävissä koko väestöön.

Orwelliin viittaaminen on tavallista verkkokeskusteluissa ja sellaisten uutisten kommenttiketjuissa, joissa käsitellään esimerkiksi ihan mitä tahansa.

Sen sijaan huolestuttavampi tulos on Franz Kafkan kohdalla, myöntää Lankar. Alustavissa tuloksissa vaikutti siltä, että jopa viisi prosenttia Kafkaan viittaavista olisi myös lukenut hänen kirjojaan, mutta tarkemmassa analyysissa kävi ilmi, että Kafka oli sekoitettu Merja Jaloon.

”Yritimme myös mitata Friedrich Nietzschen tilannetta, mutta emme osanneet itsekään kirjoittaa hänen nimeään”, Lankar kertoo.

Pisa on OECD-maiden yhteinen tutkimus, joka mittaa nuorten tulevaisuuden avaintaitoja. Sen tehtävä on tuottaa kauhistelevia klikkiotsikoita ja ylemmyydentuntoa yli 40-vuotiaille.

Kategoriat
Kulttuuri

Suomalaismies ahdistui, kun hänellä ei ollut jakaa omakohtaista kokemusta Loirista

Photo by Matthew Osborn on Unsplash

(PÖYTYÄ) Lapualainen Aleksi Tyyninen (nimi muutettu ensin toiseksi ja sitten takaisin) koki kauhunhetkiä huomatessaan, ettei hänellä ollut sosiaalisessa mediassa jaettavaksi ainuttakaan henkilökohtaista kohtaamista Vesa-Matti Loirin kanssa. Vastikään menehtyneestä viihdetaiteilijasta kertoi keskiviikon aikana omia kokemuksiaan eri kanavissa arviolta noin seitsemän miljoonaa suomalaista.

Tyynisen tilanteen karmaisevuutta lisää se, että hän ei kyennyt synnyttämään hyväksyttävää tunnereaktiota kuolinuutiseen.

”Kuuntelin Nocturnen, Lapin kesän ja Afrikka pötpyrin ties kuinka monta kertaa ja aivan tosissani päkistin! Luin ääneen Jari Tervoa ja yritin niin kovin tikistää. Katsoin Vain elämää ja eläydyin suomalaisartistien rikkaaseen tunnemaailmaan. Ei irronnut, ei tipan tippaa. En uskaltanut koko loppupäivänä mennä ulos asunnostani tai kirjautua Facebookiin”, hän kertoo ääni täristen.

Tyyninen aikoo yrittää vielä pelastaa maineensa ja sosiaalisen pääomansa rippeet ostamalla kaikki sanomalehtien Loiri-liitteet sekä tulevat erikoisnumerot ja jakamalla Hermann Hesse -sitaatteja ystävilleen.

Kategoriat
Kotimaa Kulttuuri

Toimittaja sai potkut liian selkeiden otsikoiden takia – nyt tämä olennainen hahmo kertoo mitä sitten tapahtui kohuilmiölle: ”Jäätävä kuitti”

(JSN) Suomalaisia toimittajapiirejä on alkukesällä kohahduttanut tapaus, jossa pääkaupunkiseudulla työskennellyt verkkotoimittaja on tiettävästi joutunut jättämään työnsä kirjoitettuaan liian selkeitä otsikoita. Työntekijän häikäilemätön toiminta aiheutti journalismin etiikan kannalta kestämättömän tilanteen, jossa lukijat olivat vaarassa ymmärtää otsikon perusteella, mistä jutussa on kysymys ja mikä on sen näkökulma aiheeseen.

Erityisen raskauttavaksi journalistin ohjeiden kannalta tapauksen tekee se, että samalla syntyi riski, että haastateltavilla oli mahdollisuus tietää, missä yhteydessä heidän sanomisiaan käytetään ja miten ne esitetään yleisölle.

”Tämä erikoinen havainto johti suureen käännekohtaan elämässä – mutta sitten tapahtui jotain yllättävää, joka muutti kaiken: nyt hän paljastaa syyt kohtalokkaalle tapahtumaketjulle”, kertoo tapauksen taustoista toimittajan henkilöesihenkilö Jussi Historiallinen.

Historiallisen mukaan asiaa pohdittiin toimituksessa pitkään, mutta journalistisen integriteetin säilyttäminen ei jättänyt muuta vaihtoehtoa.

”Nyt tuli vakava varoitus: nämä sinullekin tutun kielen ilmaisut voivat aiheuttaa kummallisen ilmiön”, hän jatkaa.

Anteeksi, Jussi Historiallinen, mutta olisko mitenkään mahdollista, että kertoisitte jotain konkreettista tapauksesta?

”Grafiikat näyttävät sinunkin arkeasi koskettavan muutoksen: tämä karu kirjainkooste aloitti myllerryksen – sitten työntekijä katosi yllättäen jokapäiväiseltä sijaintipaikaltaan ja syy voi olla monelle yllätys”, Historiallinen myöntää.

Nyt vittu, ettekö te osaa enää edes puhua?

”Jäätävä kuitti keskeytti haastattelun tällä rajulla hidasta vastakkaisella tavalla – Esihenkilö: ’Jäätävä kuitti'”, hän päättää puhelun.