VIHAINEN KOLUMNI – Suomen hallitus teki äskettäin uuden ennätyksen ja sorvasi budjetin kasaan hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Mikä tarkoitti sitä, että kukaan ministereistä ei halunnut tai osannut pitää puoliaan riihessä. Tuloksena tästä mahtavasta suorituksesta oli se, että kauniista puheista ja vaalilupauksista huolimatta maan jälkeenjäänein sosiaaliturvan muoto, opintotuki, unohtui taas kerran. Korotuksien sijaan tuen määrärahat itse asiassa vähenivät niukasti. Kiitti vaan ihan vitusti, hallituksen mulkut. Ymmärrän kyllä, että opetus- ja kulttuuriministerien virat on jo vuosikaudet kansoitettu puolueiden pahimmalla ylijäämäsaastalla, jolle on pitänyt keksiä jokin loppusijoituspaikka kynnysmattona. Ei niistä ole edes siltarumpuja paukuttamaan.
Te kenties kuvittelette, että hallituskaudesta toiseen voitte luvata mitä vain ja jättää lupauksenne lunastamatta. Kyllä opiskelijat kuitenkin lopulta taipuvat ja äänestävät teitä taas seuraavissa vaaleissa. Ei pidä paikkaansa. Minä olen saanut tarpeekseni tällaisesta perseeseenpanopolitiikasta, ja äänestän seuraavaksi aivan ketä tahansa muuta, mutten ainakaan yhtään nykyistä hallitusryhmää. En tosin usko että ne opposition vässykätkään sen parempaan kykenevät, mutta ainakin hallituspuolueet huomaavat, että tehdyistä päätöksistä on reaalisia seurauksia. Ja jospa edes joku nykyhallituksen jäsenistä putoaisi pois ministerinpalkoilta, kenties jopa eduskunnasta. Tiedän, yhdestä äänestä ei ole paljoakaan iloa, mutta jos esimerkkiä noudattaa vaikkapa 20 000 opiskelijaa, se alkaa jo näkyä. Mukaan saa liittyä, tilaa riittää.
Tätä samaa saatanan kaksinaamaisuutta te politiikan perseääliöt harrastatte puhuessanne nuorison aktivismista. Eräs Kelan ilmeisesti puoluemandaatilla valittu johtaja kehtasi juuri uutisissa väittää, että opintotuen jälkijättöisyys on opiskelijoiden oman passiivisuuden syytä. Tämä on jo niin naurettavaa ja perusteetonta vittuilua ettei siihen voisi vastata kuin ampuma-aseella, minkä sivistyneenä kansalaisena jätän tekemättä. Totta kai, kannatettavaksi aktivismiksi katsotaan vain se, mikä tapahtuu pääpuolueiden omissa nuorisojärjestöissä, joissa indoktrinoidut pikkugöbbelssit voivat kauniisti tukahduttaa viimeisenkin orastavan innon ja muuntaa ihmiset konemaisiksi apparatshikeiksi nuolemaan puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän saappaita. Nuorison omaehtoinen aktivismi taas katsotaan ihan helvetin vaaralliseksi ja tuomittavaksi, minkä kaikki haudoistaan heränneet idiootit todistivat lehtien sivuilla viime vappuna.
Mikä vitun yhteiskunta on sellainen, jossa suurimmaksi rikolliseksi ja vaaratekijäksi katsotaan omasta ja kaltaistensa hyvinvoinnista kiinnostunut henkilö, joka haluaa tehdä asialle jotakin? Se on ihan saatanan sairas kolmen suuren piirileikkiyhteiskunta, jossa ainoa ero poliittisen vakaumuksen välillä on siinä, sammuuko pöytään Juttutuvassa vai jossain muualla.
Saatana miten tyhmää sakkia minä olen äänestänyt! Mutta en äänestä enää. Ja syytä on muistaa, että kun jonkun yli tarpeeksi monta kertaa kävelee, se jossain vaiheessa tulee järkiinsä ja herää. Silloin ei tapahdu kauniita asioita, mutta se on teille aivan oikein. Jos olette omalta osaltanne irtisanoneet yhteiskuntasopimuksen, miksi muidenkaan pitäisi sitä kiltisti noudattaa?
August Elokuu
Kirjoittaja äänesti demareita ja katuu sitä nyt.
