Kuukausi: kesäkuu 2004

Kategoriat
Viikonvaihde

Ääniä kaltereiden takaa

(NAARAJÄRVI) Vankilan pääoven kalpeat kalterit jysähtävät armottomasti takanani astuessani Naarajärven varavankilan alueelle. Minua kylmää. Onneksi tiedän voivani astua vapaana naisena ulos heti kun haastattelu on päättynyt. Toisin kuin Aulis Haaraperä, mielipidevanki.
Vartija kopeloi minut läpikotaisin. ”Aseita? Puukkoja? Keittiötarvikkeita? Ompeluvälineitä?”, hän kysyy. Tunnen itseni likaiseksi. Hän tarkistaa myös laukkuni. ”Käytätte siis tamponeita?”, hän vaatii tietää. Säikähdän. Onko se rikos? Joudunko vankilaan? Lyhyttukkaisten lesbojen ja muiden likaisten otusten raiskattavaksi?

Sellissä vain mies ja mielipiteet

Käytävän päässä on haastateltavani selli. Auliksen selli. Koti jo viidennettä vuotta. Räsymatto, matkatelevisio ja kusilaari. ”Aulis, miksi?” Aulis huokaa vain niin kuin väärin kohdeltu mies voi. ”Koska minusta tuli mielipidevanki”, hän sanoo.
Selliin laskeutuu hiljaisuus. Annan miehen rauhoittua ennen uutta kysymystä. ”Mielipiteeni veivät minut. Ottivat vangiksi.”Olen liikutuksesta hiljainen.

Pitkä, vaikea lapsuus

Mitä siis tapahtui? Aulis kertoo lapsuutensa olleen raskaan ja kivisen. Ja erityisen pitkän. Hän kertoo asuneensa kotonaan vielä juuri ennen vankilaan joutumistaan. Hänen 70-vuotias äitinsä huolsi silloin 44-vuotiaan poikansa lakananvaihdot ja muut.
Haaraperää tutkineet psykiatrit epäilevätkin, että syy hänen traagiseen kohtaloonsa juontaakin lapsuuteen. Ja kun poliisi tammikuun 5.päivänä vuonna 1999 kysyi, murhasiko Aulis vanhan äitinsä, Aulis vastasi myöntävästi. ”Siinä näette. Olen mielipiteitteni vanki. Tunnustin, vaikka en olisi todellakaan halunnut! Perkele! Se saatanan vanha ja ruma luuska oli ansainnut kohtalonsa! Hän ei koskaan rakastanut poikaansa, vaan juoksenteli ympäri kyliä karvarullaansa kaupittelemassa”, Aulis kiivastuu. Vartija sellin kaltereiden takana astuu askeleen lähemmäksi.

Surulliset jäähyväiset

Keskustelun päätteeksi Aulis tahtoo sivellä käsivarttani. Vapisten ojennan hänelle käteni. Mitä muuta nainen voi?
Haaraperää sivelee kättäni kyynelsilmin. Rykäisen ja nousen lähteäkseni. Tarkistan vielä vierailupäivät. Aulis Haaraperä jää katsomaan jälkeeni. Kostea, vangittu katse polttaa lanteitani vielä Pieksämäelläkin.

Kategoriat
Ulkomaat

Kim Jong-Il: Maailmanherruus osa maan 5-vuotissuunnitelmaa

(TURKMENISTAN) Hullujen diktaattorien maailmankonferenssiin tällä viikolla matkustava Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-Il mainitsi ennen lähtöään pitämässään lehdistötilaisuudessa maansa tähtäävän maailmanherruuteen seuraavien viiden vuoden kuluessa.
”Tavoite on kirjattu valtion viisivuotissuunnitelmaan, joten sen toteutuminen on väistämätöntä” , Kim totesi ykskantaan.
Hän toivoi länsimaiden hallitusten ryhtyvän jo toimenpiteisiin vallansiirtoa varten. Lehden saamien tietojen mukaan muita suunnitelmassa mainittuja tavoitteita ovat maan kokonaisbkt:n nostaminen 8 000 dollariin, seitsemän saapasparin valmistaminen vientiin sekä 35 000 toisinajattelijan surmaaminen pakkotyöllä.
Kim matkustaa Turkmenistanissa pidettävään konferenssiin erikoisvalmisteisella panssarijunalla, joka kuljettaa hänet Turkmenistanin rajalle asti, mihin kiskot loppuvat. Loppumatkan, noin 400 kilometriä, Kim kulkee erikoisvalmisteisella panssaroidulla kantotuolilla, jota kantaa kuusi tehtävään valittua eunukkia.

Kategoriat
Kulttuuri

Onneton nörtti kuvittelee saavansa naisia huumorilehden toimittajana

Vastikään säännöllisluonteisen ilmestymisensä aloittaneen Lehti-lehden tekijöistä on paljastunut alhaisia vaikuttimia. Lehden tekemän selvityksen mukaan julkaisun toimituskuntaan kuuluu surullisia yksineläviä nörttejä, jotka yrittävät saada naisia esittäytymällä johtavan huumorilehden toimittajiksi.
”Ajattelin, että Lehden myötä naiset havaitsisivat oikean luonteeni ja unohtaisivat, että todellisuudessa olen tyhmä ja ruma”, mainitsi nimettömänä pysyttelevä toimittaja luottamuksellisessa haastattelussa. Kyseinen toimittaja kirjoittaa Lehteen salanimen ”toimitus” turvin.
Lehden johto on asian suhteen niukkasanainen. ”Luulimme kyllä, että ihmisten viihdyttäminen olisi riittävä motiivi”, kommentoitiin toimituksesta lyhyesti. Mahdollisista jatkotoimenpiteistä valheellisin perustein toimituskuntaan liittyneiden rankaisemiseksi päätettäneen myöhemmin.

Kategoriat
Ulkomaat

Hullujen diktaattorien maailmankonferenssi vauhtiin tällä viikolla

(TURKMENISTAN) Jokavuotinen hullujen diktaattorien maailmankonferenssi käynnistyy jälleen tämän viikon puolivälissä. kokouksen pitopaikkana toimii Turkmenistanin pääkaupunki Turkmenabad ja isäntänä maan itsevaltainen ”presidentti” Saparmurat Niyazov.
Niyazov tunnetaan mm. siitä, että hän on nimenyt uudelleen kaikki viikonpäivät ja osan kuukausista, mm. äitinsä mukaan. Hänen kirjoittamansa opus Rukhname on kohotettu kansalliseepoksen asemaan ja sen lukeminen on pakollista kaikille.
Konferenssiin odotetaan laajaa osanottoa eri puolilta maailmaa. Monet Turkmenistanin naapurivaltioiden hallitsijat ovat ilmoittaneet saapumisestaan, kuten myös Pohjois-Korean autokraatti Kim-Jong Il.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin ilmoittautuminen hylättiin, koska hän ei järjestäjien mukaan ole vielä ”tarpeeksi sekaisin”. ”Henkilökultti on vielä alkutekijöissään, pyhän kirjan kirjoittaminen on alkutekijöissään, sananvapaudesta on vielä pieniä viitteitä jäljellä ja kansanedustuslaitoksellakin on edes näennäistä valtaa”, perustelivat järjestäjien edustajat.
Konferenssien ohjelmassa on mm. työpajoja ja kahdenkeskisiä neuvotteluita, joiden uskotaan tähtäävän maiden keskinäisen kaupan vauhdittamiseen ja hullujen diktaattorien talousyhteisön (HDT) perustamiseen. Työpajoista mainittakoon esimerkiksi ”Minustako Jumalan pojaksi?”, ”Kannibalismi – ratkaisu liikakansoitukseen?”, ”Kirjallisuuspiiri: Pieni punainen kirja ja muita klassikoita”, ”Megalomania ei ole sairaus” sekä ”Mielipidevangit – välttämätön paha”.
”Konferenssin kuluessa on odotettavissa lukuisia päättömiä lehdistötiedottajia, anteeksi, -tiedotteita ja lopuksi julkilausuma, jossa vaaditaan maailmanvaltaa”, järjestäjät kertoivat.

Kategoriat
Yleisönosasto

On sitä ennenkin vituttanut

Luin Lehdestä (20.6.2004) artikkelin Alma Lagerlöfistä otsikolla Nuoret tytöt sanoivat ’vittu’ myös minun nuoruudessani.Vitusti voimaa ja vielä enemmän Jumalan siunausta A. Lagerlöfille. Hänen elämänsä ei varmasti ole ollut helppoa.
kesäisin terveisin
Aune Liimatta, Kintaus
JK. Minun nuoruudessani sanottiin ’närhenmunat’ tai ’voihan Venäjän keisari’.

Kategoriat
Viikonvaihde

"Nuoret tytöt sanoivat 'vittu' myös minun nuoruudessani"

LEHDEN SYNTYMÄPÄIVÄHAASTATTELU – 95-vuotias Alma Lagerlöf on yhä virkeä vanhus, vaikka ikää onkin jo kertynyt. Hän seuraa edelleen tarkasti maailman tapahtumia, ja iän suomalla kokemuksella kommentoi niitä terävästi. Nyt Lagerlöfiä kummastuttaa nuorten kielenkäytöstä käytävä julkinen debatti.
”En minä ymmärrä, miten on nostettu niin kamala kohu nuorten, ja etenkin tyttöjen, kiroilusta”, Lagerlöf kummastelee. ”Kyllä ainakin minun nuoruudessani tytöt sanoivat ’vittu’ siinä missä nykyäänkin,” hän jatkaa.

Ei helppoa elämää

Lagerlöf muistuttaa, ettei elo ennen vanhaan ollut mitään herkkua, joten voimasanoille oli käyttöä kun alkoi vituttaa. Lottana kainaloitaan myöten Kannaksen turpeessa kahlannut Lagerlöf muistaa, että ärräpäitä tuli sinkoilluksi kerran jos toisenkin.
”Kyllä se oli sellaista helvettiä, että jollain ’himputilla’ tai ’pahuksilla’ olisi loppu tullut välittömästi, mutta kun päräytti vitunsaatananperkeleet niin että metsä humajasi, niin johan alkoi taas mono luistaa,” hän muistelee.

Saatanan maitotonkka

Erityisen hyvin Lagerlöfille on sotavuosilta jäänyt mieleen eräs suvipäivä Ihantalan liepeillä sijainneessa Äinisjärven kylässä. Lotat olivat käyneet juuri noutamassa viiden kilometrin päästä ison tonkallisen maitoa voipuneen pataljoonan pojille, mutta juuri ennen soppatykille pääsyä Lagerlöfin puukenkä luiskahti ja tonkka kaatui kumoon.
”Sitä oltiin viisi kilometriä kannettu kädet verillä ja sitten se kaatui. Potkin sen saatanan tonkan littanaksi kun vitutti niin kovasti. Toiset haukkuivat minua vitun huoraksi, mutta sekin loppui, kun potkaisin.”

Jatkoa seuraa

Lagerlöf ei ole lopettanut kiroilua vielä vanhoilla päivilläänkään. Elämä diabeteksen, lonkkavian, kaihin, tinnituksen ja yleisen halveksunnan parissa olisi vienyt elämänhalun raavalta mieheltäkin, mutta jostakin hän vain ammentaa voimia jatkaa eteenpäin.
”Jonain päivinä vituttaa niin ettei veri kierrä, mutta kuten itse sanon, niin hyvin pärjätään kunhan ei päähän lyödä,” Lagerlöf jakaa elämänviisautta. Haastattelun lopuksi Lagerlöf saattaa Lehden toimittajan ovelle, ja kuinkas ollakaan, sormi jää saranan väliin. ”Voihan vittu saatana,” kajauttaa Lagerlöf hyvästiksi.

Kategoriat
Kotimaa

Lipposella huono päivä

Eduskunnan puhemies Paavo Lipposella on ollut erittäin huono päivä tänään.
”Voi vittu”, puhemies Lipponen kommentoi tilannetta eduskunnassa. ”Saatanan helvetin perkeleen vitun kyrpä, jumalauta helvetti!”, hän sanoi.
”Perseitten tuplaperse ja voi homojen verinen paska”, EU-komission puheenjohtajaehdokas Lipponen sanoi toimittajille. ”Paska paska paska paska paska paska paska paska paska”, Lipponen sadatteli persoonalliseen tapaansa.

Kategoriat
Ulkomaat

Reagan edelleen kuollut

(YHDYSVALLAT) Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan on edelleen kuollut, kertoivat Yhdysvaltain viranomaislähteet sunnuntaina. 93-vuotias Reagan kuoli kesäkuun alussa, eikä hänen tilassaan ole sen jälkeen tapahtunut muutosta.
”Presidentti on yhä kuollut”, kommentoi hänen tiedottajansa Frank Gartner.
Alzheimerin tautia sairastanut presidentti muistetaan Yhdysvalloissa presidenttinä, joka lopetti Kylmän sodan ja veti maan budjettialijäämän uusiin ennätyslukemiin. Häntä muistellaan lämmöllä myös useissa Latinalaisen Amerikan maissa.
”Kiitos Reaganin, jalkojani ei palella, sillä contrat leikkasivat ne irti”, kiittelee nicaragualainen Antonio Torega.
Gartnerin mukaan Reaganin tilasta tiedotetaan uudelleen, jos muutoksia tapahtuu.

Kategoriat
Ulkomaat

Lähteet: Bobrikov komission johtoon

Suomen entinen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov on vahvin ehdokas EU-komission johtopaikalle, kertoivat asioista perillä olevat neuvottelulähteet Lehdelle. Vuonna 1904 väkivaltaisen kuoleman kokenut Bobrikov on tiettävästi myös antanut suostumuksensa virkaan. EU-puheenjohtajamaa Irlannin uskotaan antavan virallisen tiedon valinnasta lähipäivien aikana.
”Bobrikovilla on kaikki ominaisuudet, joita komission johtajalta vaaditaan. Hän on kokenut johtaja, ja hän tietää, millaisin keinoin eripuraiset alueet saadaan lopettamaan turha pullikointi ylivoiman edessä”, lähteet kertoivat viitaten Bobrikovin tunnettuihin menestyksiin Suomen venäläistäjänä.
Kriitikoiden mukaan Bobrikovin venäläinen tausta ja huonot pr-ominaisuudet saattavat haitata hänen toimintaansa virassa. ”Lisäksi haluaisimme huomauttaa, että hän kuoli sata vuotta sitten”, nimetön suuren EU-maan edustaja sanoi. Hänen huhuttiin myös haisevan pahalta.
Bobrikovin kannattajien mielestä nämä miinukset ovat kuitenkin lieviä sen seikan rinnalla, että komissiolle saadaan kerrankin tarmokas johtaja, joka pystyy myös parantamaan unionin Venäjän-suhteita. Myös ehdolla ollut puhemies Paavo Lipponen ei kommentoinut Bobrikovin yllätysvalintaa.
Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin senaatinlinnan toisen kerroksen porrastasanteella 16. kesäkuuta vuonna 1904. Pääministeri Matti Vanhanen mainitsi äskettäin, ettei hyväksy Schaumanin tekoa.

Kategoriat
Kulttuuri

Tekotaiteelliset ravistelevat jälleen estetiikan maailmaa

Viime viikolla jo selviämässä ollut taidekriisi on syventynyt. Palkittu Onko tässä jälkiä -niminen tilataideteos on todettu jäljitelmäksi Ala-asikkalassa. Tapaus paljastui, kun ryhmä taideopiskelijoita vertaili edellisellä viikolla tekemiään luonnoksia taideteoksesta, ja he huomasivat siinä huomattavia muutoksia.
Paikalle hälytetty henkilökunta havaitsi myös muutoksen lyhyen tutkimuksen jälkeen. Nyt Ala-Asikkalan taidemuseossa pohditaan kuumeisesti, mitä yhdelle Suomen kuuluisimmasta taideteoksista on käynyt.
Alkuperäisen teoksen pelätään joutuneen kadoksiin. Tällä hetkellä syylliseksi epäillään äskettäin virkansa aloittanutta 59-vuotiasta laitossiivoojaa, jonka uskotaan tuhonneen taideteos osittain vahingossa.
Ala-Asikkalan Tekotaiteelliset ry onkin jälleen kriisin edessä. ”Minusta tässä on konstituentit runsaaseen kulttuuriseen menetykseen”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja, Enji Suikkaperälä. ”Tällainen negatiivinen publisiteetti luo identiteetillemme epäsuotuisan kalskahduksen.”
Suuren keskustelun yhdistyksen ja tekotaiteellisen taiteen puolella aloitti yhdistyksen rahastonhoitajan pöydälle sattumalta jättämä käytetty nenäliina, joka pitkien vaiheiden jälkeen palkittiin kulttuurimaailmassa arvossa pidetyllä Vuoden Luomistuska -tunnustuksella viime helmikuussa.
Tämän jälkeen Onko tässä jälkiä -teoksen puolesta ja vastaan on käyty lukuisia keskusteluja niin mediassa kuin kansojen syvissä riveissä. ”Me saatamme ainoastaan vartoa ja janota, että soluutio lopulta tulee tähänkin probleemaan”, Suikkaperälä huokaisee.
Ala-Asikkalan Tekotaiteelliset ry. perustettiin vuonna 1992 ylläpitämään perustelemattoman taiteen ja sattumanvaraisen töherryksen välistä rajaa.