(HELSINKI) Kolmen suurimman puolueen välillä löytynyt mielipide-ero johti mittaviin poliisitoimiin Helsingissä torstai-iltana.

Helsingin yliopiston opiniologian laitoksen mittarit havaitsivat iltapäivällä, että SDP:n, Keskustan ja Kokoomuksen linjaukset ovat muutamin kohdin eronneet toisistaan. Vaikka ero oli hyvin vähäinen, kaikki puolueet päättivät varmuuden vuoksi evakuoida puoluetoimistonsa.

Helsingin poliisi sekä sisäministeriön erikoisjoukot ryhtyivät yhteistoimiin mielipide-eron eristämiseksi ja neutraloimiseksi pian kello kuuden jälkeen. Operaatio saatiin onnelliseen päätökseen puoli kahdeltatoista, jolloin poliisikomentaja Simo Sisu kertoi, että mielipide-ero oli onnistuttu hävittämään.

“Tilanne on normalisoitunut: kansalaiset voivat äänestää vapaissa vaaleissa haluamiaan suurten puolueiden edustajia ilman pienintäkään vaaraa siitä, että vaalitulos vaikuttaisi Suomen politiikkaan yhtään mitenkään”, kommentoi valtio-opin emeritusprofessori Platon Lehdelle.

ETYJ:n vaalitarkkailuvirastosta annettiin pian tämän jälkeen lausunto, jossa kevyen liikuttuneein sanankääntein ilmaistiin tyytyväisyys siihen, että Suomessa on demokratia ja valta kansalla.

Suureksi, jopa kaikkien aikojen suurimmaksi tämän kansan kohdalla mainittu, Päivä, lähestyy. Enää ei ole pitkä aika siihen, vaan on jo varsin lyhyt tämä jäljellä oleva aika tuohon kohuttuun Päivään. Raskaiden aikojen pimeässä ja vaarallisessa, hornahenkien ja pirujen kummittelemassa yössä tarponut kansamme on nähnyt tunnelinsa päässä kirkkaan valonpilkahduksen, niin sanotaan. Mutta onko näin? Uudesta ja tulevasta puhutaan painotuksin, jotka hakevat vertaistaan. Lienee kuitenkin syytä ottaa vielä kertaalleen, Korkein ties kuinka monetta kertaa, käsittelyyn tämä tuleva ja niin suureksi mainittu asia.

Suureksi mainittu asia on tämä kansan valta. Sitä ovat kiihoittajat ja rikuneeraajat sekä muut tiedetyt tahot vaatineet jo siitä marraskuun päivästä asti, kun vääryydellä langetettu manifesto otettiin pois ja Keisari taipui. Ja kauemminkin. Se toki oikein oli, ja totisesti oli suuri hetki tuo hetki. Mutta hukkaan, kiihoittajien ja anarkistien käsiin on päätymässä kaikki se hyvä, mikä tuossa hetkessä tälle kansalle oli.

Monelta kantila on puolustettu sitä seikkaa, että pitäisi naisenkin saada nyt valita edustajia valtiopäiville eduskuntaan. Suureksi on mainittu tämän asian tärkeys ja sitä kannatettu useailla tahoilla. Ståhlberg etujoukossa vaatimassa tätä asiaa. Mutta mitä seuraa tästä? Toki tiedetään naisen rooli tärkeäksi perheessä ja esimerkiksi karjan sekä lasten parissa, ja seurakunnan sekä monien raittiusseurain työssä sekä naisten yhdistyksissä on naisten rooli iso. Ikävä olisi tunnelma monessa kohdin, ja liesi kylmä sekä henkinen reippaus sekä lämpö poissa kodeista ilman äidin ja naisen työtä. Mutta liekö tämä vielä syy nostaa naista äänestämään? Tiedossa on, että moni maaseudun torpan kunniallinen nainen on jopa haluton sekä kummastuksissaan tästä uudesta “oikeudesta”, joka hänelle suorastaan määrätty on. Unettomana odottaa moni tätä kummallista päivää ja velvollisuutta, “viivan vetoa”, joka kohti tulee. Kuka tietää, mihin kohti kukin näissä kantimissa viivansa vetää? Mutta anarkisti, joka Suomen kansalle ei mitään hyvää taikka kunniaa halua, on tyytyväinen hiljaa tästä hämmästyksestä ja epä varmuudesta, joka olemassa on.

Myös on työväki naisen lailla sekaisin, kun sille on luvattu lihavaa vuotta lihavan vuoden perään. Vastuutta kiihoitetaan ja luvataan, välittämättä todellisesta. Toki sen rehtikin työmies uskoo, kun surutta toistetaan valhetta. Siitä tosi seikasta ei tunnuta välittävän, että vain työtä tekemällä voi tämä kansa selvitä, vaan lapsen lailla suhtaudutaan tähän eduskuntaseikkaan.

Sydän syrjällään on valistuneen kansanosan tätä aikaa seurattava, kun “uurnat” nyt pian kaikelle väelle aukeavat.

(PURMOJÄRVI) Tuoreen mielipidemittauksen mukaan yhteiskunnan jatkuvat tehokkuusvaatimukset hämmentävät suomalaisia nuoria. Jopa neljä viidesosaa nuorista on sitä mieltä, että liialliset tulospaineet luovat jo varhaisessa vaiheessa stressiä kouluissa ja työpaikoilla. Nuorten mielestä tehokkuusvaatimukset aiheuttavat helposti myös lamauttavia epäonnistumisen tunteita epävarmoille teineille.

Esimerkiksi kone- ja metallialalla jo nuorille vasta-alkajille asetetaan usein täysin kohtuuttomia tehokkuuspaineita. Tämän tietää myös 15-vuotias Hannu.

“Esimerkiksi 50cc pytyllä kulkevan perus-Sutkin tehokkuus ei pelkällä imu- ja pakoaukon viilaamisella kasva juuri yhtään, vaan käytännössä rajat tulevat todella nopeasti vastaan. Tämän päivän vaatimukset edellyttävät, että jokaisella olisi alla vähintään kuuskymppinen läppis, mielellään hoonattu kasikymppi. Muutama vuosi sitten tällaista ei osattu edes kuvitella”, Hannu ihmettelee.

Hannun mielestä sokea vaatimus jatkuvasta tehonlisästä on nurinkurinen. Hyviin tuloksiin voidaan päästä myös muilla keinoilla – tarvitaan vain pieni annos luovuutta.

“Esimerkiksi kantta laskemalla saadaan aikaan pientä tai korkeintaan kohtuullista tehonlisää. Se yhdistettynä oikeanlaiseen ratastukseen voi kuitenkin johtaa erittäin hyvään tulokseen”, hän vertaa.

“Mooas vaan
ihan vitusti”

Ahdistavista vaatimuksista huolimatta Hannu sanoo viihtyvänsä alalla ja hakevansa kehitystä pienin harppauksin. Hannu on suunnannut katseensa jo ensi kesään, jolloin hän aikoo hakea uutta tehonlisää naapuriltaan Jarkolta. Jarkolla olisi myynnissä hyvä, vasta porattu kuuskymppinen pytty, korkeapainekansi ja sen lisäksi vähän käytetty kasitoistainen Mikunin kaasari.

“Kakskakkonen mulla olisikin jo, mutta se on siihen liian suuri. Kesällä vois kanssa testata Annelin teharia [Gianneli-tehoputki], kun on lomaa eikä isä kuule”, Hannu suunnittelee.

Tulevaisuudesta puhuttaessa Hannu näkee pahimpana uhkana sen, tehokkuuden lisäksi myös työaikavaatimukset kiristyvät edelleen.

“Yks Pekka pisti kerran kiireessä eteen liian ison rattaan vaikka oli vakiopytty. Samassa rytäkässä tehomäntä tuli asennettua väärinpäin. Sit kun lähdettiin kylille, niin se kone vaan mooas ihan vitusti, ei vääntänyt mihinkään. Evijärveläiset sitten hakkas sen Pekan. Kaikki vaan kiireen syytä”, Hannu harmittelee.

Nuorten asenteita mittaavaan kyselyyn vastasi yli 2000 13-18-vuotiasta suomalaista.

(HELSINKI) Helsingin Sanomien vaalikone on noussut eduskuntavaalien suurimmaksi suosikiksi. Lehden ovensuukyselyn mukaan Sanomien vaalikone on ohittanut MTV3:n Suomen Gallupilla teettämän mielipidemittauksen jopa kahdella prosenttiyksiköllä. Samaan aikaan myös Yleisradion vaalitentti on saavuttanut MTV3:n gallupia.

Vastikään julkaistun Susan Kurosen kohukirjan “Pääministerin virhemarginaali” on puolestaan arvailtu painavan jatkossa kolmesta neljäänsataa grammaa. Erilaisten mielipidemittausten määrissä on kuitenkin aiempina vuosina nähty suuria heittelyjä vielä aivan vaalien alla.

(SAARINIEMENKATU) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on ilmoittanut olevansa tulevissa eduskuntavaaleissa ainoa puolue, joka on heikkojen ihmisten, kaikkien sukupolvien, vammaisten, työllistymisen, ympäristön, joukkoliikenteen, palkansaajien, kestävän kehityksen, tasa-arvon, sivistyksen, reiluuden, turvallisuuden, terveen elämän ja yhteisvastuun puolella.

Suomen Keskusta vastasi heti kannattavansa ainoana puolueena vapautta, yhteisvastuuta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, talouskasvua, koulutusta, verotuksen keventämistä, työllistymistä, kestävää kehitystä ja perusturvan parantamista.

Kansallinen Kokoomus puolestaan on ainoa puolue, joka ajaa eläkeläisten, yrittäjien, palkansaajien, vanhempien, maajussien, maahanmuuttajien, veronmaksajien, pätkätyöläisten, yliopistojen, opiskelijoiden, naisten, miesten ja työttömien asiaa.

“Vai unohtuiko jotain?” tiedustelivat puheenjohtajat Eero Heinäluoma, Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen.

Pienemmiltä puolueilta ei kysytty mitään, koska vittuakos nekin teeskentelee voivansa vaikuttaa?