Kategoriat
Arkisto Kotimaa Politiikka

Lehti 22. helmikuuta 1907: Vieläkin naisten ja työväen äänioikeus

Suureksi, jopa kaikkien aikojen suurimmaksi tämän kansan kohdalla mainittu, Päivä, lähestyy. Enää ei ole pitkä aika siihen, vaan on jo varsin lyhyt tämä jäljellä oleva aika tuohon kohuttuun Päivään. Raskaiden aikojen pimeässä ja vaarallisessa, hornahenkien ja pirujen kummittelemassa yössä tarponut kansamme on nähnyt tunnelinsa päässä kirkkaan valonpilkahduksen, niin sanotaan. Mutta onko näin? Uudesta ja tulevasta puhutaan painotuksin, jotka hakevat vertaistaan. Lienee kuitenkin syytä ottaa vielä kertaalleen, Korkein ties kuinka monetta kertaa, käsittelyyn tämä tuleva ja niin suureksi mainittu asia.
Suureksi mainittu asia on tämä kansan valta. Sitä ovat kiihoittajat ja rikuneeraajat sekä muut tiedetyt tahot vaatineet jo siitä marraskuun päivästä asti, kun vääryydellä langetettu manifesto otettiin pois ja Keisari taipui. Ja kauemminkin. Se toki oikein oli, ja totisesti oli suuri hetki tuo hetki. Mutta hukkaan, kiihoittajien ja anarkistien käsiin on päätymässä kaikki se hyvä, mikä tuossa hetkessä tälle kansalle oli.
Monelta kantila on puolustettu sitä seikkaa, että pitäisi naisenkin saada nyt valita edustajia valtiopäiville eduskuntaan. Suureksi on mainittu tämän asian tärkeys ja sitä kannatettu useailla tahoilla. Ståhlberg etujoukossa vaatimassa tätä asiaa. Mutta mitä seuraa tästä? Toki tiedetään naisen rooli tärkeäksi perheessä ja esimerkiksi karjan sekä lasten parissa, ja seurakunnan sekä monien raittiusseurain työssä sekä naisten yhdistyksissä on naisten rooli iso. Ikävä olisi tunnelma monessa kohdin, ja liesi kylmä sekä henkinen reippaus sekä lämpö poissa kodeista ilman äidin ja naisen työtä. Mutta liekö tämä vielä syy nostaa naista äänestämään? Tiedossa on, että moni maaseudun torpan kunniallinen nainen on jopa haluton sekä kummastuksissaan tästä uudesta ”oikeudesta”, joka hänelle suorastaan määrätty on. Unettomana odottaa moni tätä kummallista päivää ja velvollisuutta, ”viivan vetoa”, joka kohti tulee. Kuka tietää, mihin kohti kukin näissä kantimissa viivansa vetää? Mutta anarkisti, joka Suomen kansalle ei mitään hyvää taikka kunniaa halua, on tyytyväinen hiljaa tästä hämmästyksestä ja epä varmuudesta, joka olemassa on.
Myös on työväki naisen lailla sekaisin, kun sille on luvattu lihavaa vuotta lihavan vuoden perään. Vastuutta kiihoitetaan ja luvataan, välittämättä todellisesta. Toki sen rehtikin työmies uskoo, kun surutta toistetaan valhetta. Siitä tosi seikasta ei tunnuta välittävän, että vain työtä tekemällä voi tämä kansa selvitä, vaan lapsen lailla suhtaudutaan tähän eduskuntaseikkaan.
Sydän syrjällään on valistuneen kansanosan tätä aikaa seurattava, kun ”uurnat” nyt pian kaikelle väelle aukeavat.

11 vastausta aiheeseen “Lehti 22. helmikuuta 1907: Vieläkin naisten ja työväen äänioikeus”

Se on Engelsmanni joutunut saman laisen anarkistipropagandan vaikutuksen alle. Sanovat että siellä on alettu väittää notta naisella on sielu! Heikommalla astialla! Ja kirkon miesten suusta tämmöisiä on saatu kuulla. Nyt on Suomen kansan valistuneiden jäsenten aika puuttua kovalla kädellä tämän kaltaiseen riettaaseen, koko Korkeimman luonnollista järjestystä pilkkaavaan asiaintilan alennukseen ennen kuin meidät Sielunvihollinen saa.

Hyvä herasväki ja arwoisa toimitus wäki stop Lähestyn teitä kunnioituksen mielellä asiassani stop Onko minunkin fabriikin miehen ääneni annettawa stop Patruuna Forsius ei osannut tähän vastata joten kysyn tätä telegrammilla.

Haluamme kaikken
Eri puolilla Venäjäinmaata pienviljelijät ja fabriikkien työläiset mellakoivat lähes päivittäin. Vähintä mitä me yhdessä voimme tehdä heidän tukemisekseen on tuoda edes hieman sekasortoa myös Suomen maan raiteille.
Tapahtumassa ei tule olemaan puoluepoliittisia tunnuksia.

Lehden teksteissä piilottautuu useimmiten hieno ivallisuus, huomaamaton sille kenellä ei ole aistia siihen, mutta erittäin rattoisa kaikille, jotka ymmärtävät nauraa omillekin hulluuksilleen. Onhan yleisen mielipiteen ja kasvattajain tehtävä on matkaansaattaa parannusta tavoissa ja ennen kaikkea hankkia yleisölle parempia huvia.

Suomi harkitsee miinojen korvaamista ydinpommeilla – Suomi harkitsee jalkaväkimiinojen osittaista korvaamista ydinpommeilla, vaikka samaan aikaan USA harkitsee hyökkäystä Iraniin. Suomi on haluton liittymään kansainväliseen ydinsulkusopimukseen. Ulkoministeriön asevalmistusosaston päällikkö Ms. Strangelove kertoi Suomen suunnitelmista Yle uutisille.
”Suomi on valmis keskustelemaan erilaisista teknisistä rajoituksista ja asioista jotka vähentävät inhimillistä kärsimystä, mutta ydinpommien täyskieltoon Suomi ei halua mennä”, Strangelove sanoi.
Puolustusministeriön copywriterin mukaan ” termi ydinpommi on todella hankala, koska siitä tulee heti mieleen Hiroshima”. Suomen onkin tarkoitus korvata miinat useilla erivärisillä ja muotoisilla ydinpommeilla ja kutsua niitä ”fikseiksi” tai ”nipsuiksi”.

Ei ole tämä ensinkään harmitonta puuhastusta, kun jo seuraawaksi tulevat heikkomieliset, wesipäät ja sodomiitit oikeuksiaan uurnille vaatimaan. Kyllä on kaiken kaikkiaan huonommalle tolalle menossa tämä kerran kalliilla werellä maksettu isänmaamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *