Kaikkivaltias: “Sori, nyt kaikki. Sori hei oikeasti.”

Taivaan ja maan luoja, Jumala kaikkivaltias esitteli varhain tänä aamuna pitämässään tiedotustilaisuudessa pahoittelunsa Aasian luonnonkatastrofin johdosta. Serafien ympäröimä Taivaan Isä lausui muutamia yksinkertaisia lohdun sanoja surmansa saneiden omaisille ja tarjosi selitykseksi tapahtuneelle ammattitaidottomuutta.

“Ihan saatanan vaikea saada päteviä työntekijöitä nykyään”, valitteli Jahve. “Nimen omaan olin viime viikolla sanonut, että sitten ei missään tapauksessa nyt maanjäristystä Aasiaan, eikä missään tapauksessa ainakaan meren pohjaan siten, että seuraa valtava hyökyaalto.”

Virheen syyt tutkitaan

Vielä ei ole varmuutta siitä, mistä tuhoisa virhe sai alkunsa. Erityisen kiusallisen tilanteesta tekee taivaan kannalta se, että onnettomuudessa surmansa sai myös suuri joukko kristittyjä. Jumalaa on jo ehditty kritisoida julkisuudelta piilottelusta. Tapaninpäiväisen tsunamin jälkeen taivaasta oli ennen aamua kuultu vain summittaisia lausuntoja “suuresta suunnitelmasta” ja “tutkimattomista herran teistä”. Tiedotutilaisuudessa oli kuitenkin kellossa toinen ääni.

“Kyllä me myönnämme, että tässä on meidän puoleltamme virhe tapahtunut”, taivasten valtakunnan kuningas totesi vakavana ja lupasi pikaisia toimia: “Virheen syyt tullaan tutkimaan ja tutkimusten tulosten saavuttua ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.”

Tiedotustilaisuuden lopuksi Jumala muistutti kuitenkin vielä, että “erehtyminen on inhimillistä, anteeksiantaminen jumalaista.” Henkiolennoista korkein esitti myös pienen steppinumeron, jonglöörasi kahdeksalla tuolilla, sekä suoritti muutamia muita ihmetekoja ennen poistumistaan. Tiedotustilaisuuden jälkeen kaikki paikalla olleet tunsivat kuin ihmeen kautta murheidensa väistyvän ja levollisen rauhan laskeutuvan ylleen.

(HELSINKI) Turvatekniikan keskus Tukes muistuttaa taas vuoden vaihteessa rakettien vaaroista. Tänä uutena vuotena Tukesin erityismuistutus menee Yhdysvaltain, Euroopan ja Venäjän avaruusohjelmille, kertoo ylitarkastaja Juri Gagarin Tukesista. Raketit ja alkoholi eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen:

“Tammikuun 28 vuonna -86. Koko seitsenpäinen Challengerin miehistö ympäri päissään, NASA:n väki siivoojia myöten umpihumalassa. Lopputuloksen muistavat varmasti kaikki, sukkula tuhannen paskaksi ja kaikki kuoli” summaa Gagarin yhtä historian pahimmista alkoholin aiheuttamista rakettionnettomuuksista.

“Varoitushan tuli jo huhtikuun 11. vuonna -70. Apollo 13:n miehistö seittemän siiderin sotkussa ja koko Houstonin porukalla aivan kauheat perseet päällä. Ihme, ettei kukaan kuollut.”

Tälle uudelle vuodelle ei ole suunniteltu mittavia rakettien laukaisuja. Gagarin muistuttaa kuitenkin, ettei kansainvälinen Juutalais-kommunistinen salaliitto lepää koskaan, eikä yhteyksiä Al-Qaidaan voida toistaiseksi sulkea pois.

KOLUMNI KRIISISTÄ JA MEDIAKRITIIKISTÄ Koska uutisointimme Aasian suurmaanjäristyksestä on herättänyt paljon puhetta, ja koska jokaisen kynnelle kykenevän toimittajan on näköjään katastrofista jotakin viisasta sanottava, niin pakko on minunkin, vaikken tahtoisi.

Miksi en?

Ensinnäkin siksi, että se tapa, jolla media on tuotteistanut ihmisten aidon tuskan ja hädän vuorokauden ympäri jatkuvaksi uutismyllyksi on lähinnä iljettävä. Uutisvyöry on ajat sitten lakannut palvelemasta niitä, joita sen pitäisi tässä järkyttävässä tilanteessa palvella – katastrofissa läheisiään kadottaneita, jotka tuntevat aiheellisesti suurta ahdistusta. Päinvastoin, siitä on tullut yleisön kyltymätöntä uteliaisuutta ja tirkistelynhalua tyydyttävä paljastusautomaatti, joka mässäilee surulla, herkuttelee kuvilla lentokentälle palaavista järkyttyneistä ihmisistä ja haastattelee heitä mehevien lausuntojen ja aitojen kyynelten toivossa. Tätäkin enemmän uutiskone palvelee tekijöidensä egoja ja toimii medioiden keskinäisen kilpailun välineenä.

Surua ei soisi koskaan käytettävän myyntivalttina.

Toiseksi siksi, että näyttää siltä, kuin maailmasta olisi kadonnut usko siihen, että ihmiset osaavat tuntea empatiaa ja surua toisten hädästä ilman, että sitä pitää julistaa suureen ääneen joka torvesta ja sammuttaa valot koko maasta. Kaunein tapa muistaa niitä, jotka turmassa ovat menehtyneet, on hiljaisesti omassa rauhassa. Ei siihen vaadita kaikkien lähiviikkojen tapahtumien ja juhlallisuuksien peruuttamista, pompöösejä puheita tai koreita seremonioita. Siitä ei pidä tehdä isoa show’ta, jonka varjolla valtakunnan tai kuntatason poliitikot, puolijulkkikset, media ja muut kynnelle kykenevät keräävät halpaa julkisuutta ja nostavat omaa häntäänsä.

Surua ei soisi koskaan käytettävän irtopisteiden keruuvälineenä.

Kolmanneksi siksi, että kriisi paljasti – taas kerran – miten helpoin tie yrittää selittää jotakin, mitä ihmisjärki ei kykene selittämään, on etsiä syyllisiä. Tällä kertaa korokkeelle on nostettu ulkoministeriö, lentoyhtiöt ja matkatoimistot, koska jotakuta näköjään on pakko median toimintalogiikan mukaisesti syyttää, ja maanjäristystä ei voi haastatella eikä sille voi esittää teräviä jatkokysymyksiä. Syyllistäminen ei kuitenkaan tuo ketään menetettyä takaisin. Se vain ruokkii vihaa ja katkeruutta, jotka helposti syrjäyttävät uhreja kohtaan tunnetun empatian. Maanjäristys oli suunnaton inhimillinen katastrofi, mutta siitä ei pidä yrittää rakentaa kansallista traumaa. Muistot läheisistä riittävät.

Surua ei soisi koskaan käytettävän vihan nostattajana.

Mutta kaikesta tästä inhimillisestä kärsimyksestä saattaa versoa jotakin kaunista. Kenties tästä lähtien osaamme paremmin ymmärtää, minkälaisessa hädässä lukemattomat maailman ihmiset elävät päivästä toiseen, ehkä höllennämme hövelimmin lompakkojen naruja myös heidän hyväkseen tehtävissä keräyksissä. Kenties kehitysavun määrärahoja viimein nostetaan.

Sillä monille elämä on päivästä toiseen Aasian tapaninpäivän tapahtumien toisintoa, eikä niin tarvitse olla.

August Elokuu

Kirjoittajalla ei ole asiaan enempää sanottavaa.

(HELSINKI) Suomen ulkoministeriö kaikkine henkilökuntineen lupautuu ottamaan vastuun tapaninpäivän suurmaanjäristyksen heikosta jälkihoidosta ja sanoo olevansa valmis julkisesti ruoskittavaksi Senaatintorilla uudenvuodenaattona.

Ulkoministeriötä on viime päivinä arvosteltu ankarasti siitä, että se ei heti tapaninpäivänä kertonut ainakin sadantuhannen suomalaisen kuolleen Aasian suurmaanjäristyksessä, auttanut kaikkia suomalaisia välittömästi turvaan tulvien keskeltä, järjestänyt ruokahuoltoa alueen hädänalaisille, jakanut huopia ja lääkkeitä kotinsa menettäneille, pitänyt televisiossa ja internetissä vuorokauden ympäri tiedotustilaisuutta kriisin kehittymisestä, julkaissut kaikkien kadonneiden nimiä ja valokuvia joka kotiin jaettavassa kirjasessa sekä pystyttänyt muistomerkkiä turman uhreille keskelle Aleksanterinkatua.

“Tiedämme tehneemme isoja virheitä. Mutta joulupäivänä oltiin vähän porukalla ottamassa häppää, ja tapanina piti vielä korjailla, niin ei vain pystynyt. Kyllä nyt hävettää”, tunnustaa syyllisyydentuntonsa takia flagellantismiin sortunut UM:n työntekijä Risto Syntinen-Saatana-Kurja (ent. Virtanen) häpeäpaalusta.

Uudenvuodenaaton julkinen ruoskimishetki korvaa perinteisen ilotulituksen, joka peruutetaan valtioneuvoston vastikään antaman ohjeistuksen perusteella. Ohjeissa kielletään kaikki hauskanpito toistaiseksi.

(ESIMERKIKSI DARFUR) Muiden muassa Bamin kaupunki Iranissa, Darfurin alue Sudanissa, Tshetshenia, Irak, Afganistan ja koko Saharan eteläpuolinen Afrikka toivovat, että Aasian suurmaanjäristys auttaisi höllentämään suomalaisten lompakkoja myös heidän hätänsä suuntaan.

Alueet muistuttavat yhteisessä julkilausumassaa, että jatkuvat aseelliset konfliktit, nälänhätä, taudit, luonnonmullistukset, talousongelmat ja muut vitsaukset vaativat niiden rajojen sisäpuolella jatkuvasti tuhansia uhreja, joiden auttamiseen niillä itsellään ei ole tarpeeksi varoja. Kansainvälisen yhteisön lupaamat suuret avustussummat ovat toistaiseksi antaneet odotuttaa itseään.

Yhteisen kampanjan alku ei kuitenkaan vaikuttanut turhan lupaavalta. “Mikä Bam? Kuka Darfur? Oliko siellä Ellen Jokikunnas tai Sauli Niinistö? Taitavat olla jotain hasbeen-juttuja viime viikolta”, pohti suomalainen media ihmeissään.

Myös asiantuntijoilta kroonista hätää kärsivien alueiden vetoomus saa kritiikkiä osakseen.

“Kuulkaas nyt. Ei kukaan ole kiinnostunut jonkun värivirheellisen hädästä jossain paikassa, johon edes Tjäreborg ei lennätä. Hankkikaa sinne pari puolijulkkista ja upottakaa ne johonkin lampeen – tai kuka tahansa, kunhan se on valkoinen – niin rahaa alkaa virrata”, neuvoo avustuskoordinaattori, tohtori Livingstone.