Lehti

Varovaisuus ei silti ole pahasta, sanovat asiantuntijat
(TYRVÄÄ) Riista-asiantuntijat ja tutkijat tyynnyttelevät Suomea ravistelevaa alligaattorihysteriaa. Asiantuntijoiden mukaan alligaattoriin tai krokotiiliin törmääminen lauhkean vyöhykkeen metsäluonnossa on jokseenkin epätodennäköistä. Myöskään yhtään varmaa havaintoa alligaattoreista ei tähän mennessä ole tehty.
Metsänhoitaja Pertti Erä kehottaa kuitenkin ihmisiä terveeseen varovaisuuteen.
”Totta on, että alligaattorin kohtaaminen vaikkapa marjastamassa ei ole kovin todennäköistä, mutta toisaalta, pitääkö meidän vain odottaa, että jotakin peruuttamatonta tapahtuu?” kysyy Erä.
Erä muistuttaa, että jos alligaattoriin sattuu törmäämään, ei missään nimessä pidä lähteä juoksemaan pakoon tai kiivetä puuhun, sillä alligaattori on vikkelä liikkeissään ja etevä kiipeilijä. Se saattaa joskus yllättää saaliinsa hyppäämällä sen niskaan kiven päältä tai oksalta.
”Paras keino on heittäytyä maahan ja leikkiä kuollutta. Yleensä alligaattori tällöin menettää kiinnostuksensa. Hyvä on muistaa sekin, että yleensä alligaattori pelkää enemmän ihmistä kuin ihminen alligaattoria”, Erä muistuttaa.
Jos lähettyvillä on vettä, on toinen keino sukeltaa pikaisesti pohjaan ja tekeytyä toisen alligaattorin ruokavarastoksi. Tällöin toinen matelija ei uskalla lähestyä.

Ei havaintoja

Suomessa ei ole vielä koskaan havaittu ainuttakaan alligaattoria, krokotiilia tai kaimaania luonnonvaraisena, kertovat tutkimukset. Sosiologian dosentti Rauno Ala-höllä teki parisen vuotta sitten tutkimuksen, jossa hän selvitti alligaattorinmetsästyksen taloudellisia vaikutuksia Pohjois-Pohjanmaan mäkitupalaisten elämään 1700-luvulla.
Ala-höllän mukaan mitään vaikutuksia ei ollut.
”Ei minkäänlaisia. Tuskin olivat koskaan alligaattoreista kuulleetkaan”, tiivistää Ala-höllä pienessä nousuhumalassa.
Pertti Erän mukaan on silti mahdollista, että esimerkiksi Niilin suistokrokotiileja voisi ajautua Itämerelle Golfvirran mukana. Sitä kautta ne saattaisivat nopeasti pesiytyä Suomen luontoon.
”Luontaisia vihollisiahan niillä ei täällä ole”, Erä toteaa.
Suomeen onkin varmuuden varalta myönnetty seitsemän alligaattorin kaatolupaa.

(ORIVESI) Oriveteläisen eläkeläispariskunnan, Amalia ja Untamo Ruosmeren tytär Anna-Aina Ruosmeri esitteli perheelleen viikonloppuna uuden poikaystävänsä Raimo Hååbackan, joka tyttären vanhempien mukaan on ”ihan paska jätkä”.
Hååbacka osallistui perheen sunnuntailounaalle ja viipyi Ruosmerellä parin tunnin ajan. Untamo Ruosmeren sappi kiehahti ensimmäisen kerran jo esittäytymisvaiheessa.
”Sellainen hinttarin käsi”, Ruosmeri tuumaa ykskantaan tyttärensä sulhon kädenpuristuksesta. ”Hikinen, heikko, niljakas hintin käsi.”
Perheen äiti Amalia ei voinut sietää Hååbackan ulkonäköä. ”Nuori ihminen ja niin huono ryhti”, vaikeroi äiti murheissaan.
Eniten vanhempia kuitenkin harmittivat Hååbackan puheet, jotka olivat ”aivan perseestä”.
”Ketään, ei ketään ei voi kiinnostaa sellaiset paskajutut. Yhtä jankkaamista, kertakaikkiaan rasittavaa. En jaksanut kuunnella yhtään”, Amalia Ruosmeri puuskahtaa.
Untamo Ruosmerikään ei löytänyt vävykokelaan kanssa yhteistä puhuttavaa. Isäntä koetti keskustella Hååbackan kanssa jalkapallon EM-kisoista, mutta juttu tyrehtyi alkuunsa Hååbackan ilmoitettua, ettei seuraa urheilua lainkaan. Myös nuoren miehen opiskelija-aktiivi tausta arvelutti tyttären kotoväkeä.
”Viimeinen pisara oli se vasemmistolaisuus. Opiskelijan minä vielä sulatan, mutta sosialistit ei mun ruokapöydässä istu”, vanha isäntä murahtaa.
”Tyhmä ja ruma”, emäntä kommentoi.
”Paska jätkä. Homo, saatana!” isäntä lisää.

(OTAVA) Synnytysten ja naistentautien erikoislääkärit vaativat, ettei äitejä tulisi enää päästää synnytyssaleihin, eikä muutenkaan mukaan raskausajan tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.
”Tutkimushuone ja synnytyssali ovat sellaisia paikkoja, joissa ammatti-ihmiset tekevät työtään. Pidän todella kummallisena, että sinne pitäisi vaativan operaation aikana päästää väkeä, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa”, jyrisee tohtori Heila Juselius Oulun ammattikorkeakoulullisesta sairaalasta.
Ennen vanhaan äideillä ei ollutkaan mitään asiaa synnytykseen, mutta parin vuosikymmenen aikana määräyksiä sairaaloissa on höllennetty, ja synnytys koetaan nykyisin koko perheen asiaksi. Juselius pitää kehitystä valitettavana, ja toivoo, että kussakin perheessä osattaisiin ajatella asiaa järkevästi ja jättää äiti suosiolla ulkopuolelle.
”En ymmärrä, miten tällainen yhteinen kokemus voisi mitenkään olla hyväksi kenellekään. Siitä seuraa vain, että lapsista tulee kaikenmaailman esiintyviä taitelijoita tai muita riemuidiootteja”, Juselius sanoo.
”Onnellinen lapsuus on seurausta kivusta ja kyyneleistä ja hylätyksi tulemisen tunteista”, hän huomauttaa.

(JYVÄSKYLÄ) Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan peniksen koko vaikuttaa ratkaisevasti miehen elämään. Tutkijoiden mukaan sellaiset miehet joilla on iso penis, elävät pidempään, terveempinä, varakkaampina ja onnelisempina kuin ne, joiden penis on normaalikokoa. Vastaavasti pienellä peniksellä varustetut miehet saavat taistella koko elämänsä välttyäkseen ”täydelliseltä henkiseltä ja sosioekonomiselta romahdukselta”.
Tutkimusryhmän johtaja, professori Joonatan Putkiranta kertoo, ettei tulos yllättänyt ketään.
”Kyllähän tämä on tiedetty maailman sivu, mutta nyt asiasta saatiin ensimmäisen kerran tieteellistä näyttöä.”
Tutkimus jakaa miehet peniksen koon perusteella kolmeen luokkaan: uroksiin, kakkosuroksiin ja kuhnureihin. Putkirannan mukaan uros-luokkaan kuuluvat miehet pitävät lähes täydellisesti hallussaan suomalaisen yhteiskunnan korkeimpia virkoja.
”He kouluttautuvat, menestyvät kontakteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa läpi elämänsä ja käyvät reserviupseerikoulun. Menet minkä tahansa ison liikeyrityksen johtoportaan saunailtaan, kyllä siellä aika komeilla varustuksilla ollaan matkassa”, Putkirantaa selvittää.
Kakkosuroksilla tilanne on avoin. ”Normaalikokoinen penis ei välttämättä rajaa yksilöltä mahdollisuuksia, kyllä keskivertoveitikalla varustettu voi elämässään menestyä. Hankalampaa se kuitenkin on kuin kunnon heijarin kanssa”, Putkiranta kertoo.
Kuhnuri-luokan uroksien elämä on tutkijoiden mukaan pilalla viimeistään murrosikäisenä.
”Yhtä selviytymistaistelua se on. Kesä- ja rippileireillä saunassa omaa varustusta vertaillaan muihin, siellä ne ensimmäiset traumat hankitaan. Sama helvetti jatkuu läpi elämän, itsetunto tuhoutuu vähitellen kokonaan.”
Tutkijoiden mukaan poikavauvojen tulevaisuus voidaan selvittää jo muutaman päivän iässä yksinkertaisella hormoni- ja proteiinitasojen mittauksella.
”Suosittelemme kuhnuri-luokan uroksille kastraatiota heti vauvana, mutta viimeistään kuitenkin viistoistakesäisenä. Se on kaikkien etu, myös kuhnureiden”, Putkiranta sanoo.