(TAVARAHISSI) Suomen ja maailman johtava internet-uutispalvelu Lehti on myöntänyt vuoden ensimmäisen journalistipalkintonsa. ”Ja sitäpaitsi se kerjäs sitä” -tunnustus annetaan Iltalehden Leeni Hoimelalle asiantuntevista ja rakentavista lausunnoistaan.
Lehden palkintoraadin mukaan ”on virkistävää nähdä, miten nainenkin voi osallistua naisten esineellistämiseen ja muuntamiseen miehisen himon objektiksi täysin rinnoin ilman mitään rasittavaa sukupuolista pakkosolidaarisuutta”. Ratkaisevana tekijänä pidettiin Hoimelan vankkaa ja perusteltua mielipidettä, jonka hän esitti Iltalehden Eri mieltä! -palstalla perjantaina 9.2.
”Ja ennen kuin feministisiipi repii loputkin nappinsa auki, käsi sydämelle naiset: jos kaula-aukko on navassa eikä se ole tilanteen mukaista (lue:ammatti ei ole strippari) on ihan turha väittää, etteivätkö tissit olisi tarkoitettu myös muiden ihailtaviksi. Jos eivät olisi, push upit olisi voinut jättää kotiin ja napittaa paidan ylös asti.”
Raati katsoo, että Hoimela ihailtavasti tuo esiin sen yhteiskunnallisen tosiseikan, ettei nainen saakaan pukeutua muuten kuin muodottomiin nilkkamittaisiin kolttuihin, sillä muutenhan hän olisi huora, jota voi käyttää hyväkseen jos mielii. Raati huomauttaa, että oli korkea aika nostaa kissa pöydälle ja tunnustaa avoimesti, että nainen ei voi eikä saa pukeutua kuin miestä varten ja tätä miellyttääkseen.
”Kiitämme erityisesti sitä, että toimittaja onnistuu nokkelalla ja tekstuaalista taituruutta osoittavalla tavalla implikoimaan, että feministit ovat turhanpäiväisiä tyhjänniuhottajia, joille pitää lähinnä hihitellä.”
”Ja sitäpaitsi se kerjäs sitä” -palkinnoksi raatilaiset lupaavat tuijottaa tissejä aina kun mahdollisuus tulee.
Kirjottajiensa korkeaa journalistista osaamista esittelevä Eri mieltä! -palsta on ehdolla myös ”paskin ja tyhmin kulttuurikritiikki koskaan ikinä missään” -sarjassa loppusyksystä esitetyn Tuntematon Sotilas -kommentin ansiosta. Raadin mukaan lausunto oli ”ihan vitun tyhmä ja kuvottava”.
Kategoria: Muut
Kategoriat
Lehden toimittajakoulu: Yle-kolumni, osa 2/2
MIKSEI YLE VOISI TEHDÄ JOTAIN MUUTA, VAIKKA LUMIENKELEITÄ
Tervehdys taas kaikki innokkaat toimittajiksi haluavat lukijamme, ja tervetuloa Lehden toimittajakouluun! Viime viikolla aloitimme sanomalehden perusjuttuihin kuuluvan Yle-kolumnin tarkastelun, tänään jatkamme kyseisen projektin maaliinsa. Ennen sitä kuitenkin lyhyt tutustuminen toimittajan palkkaukseen, joka on kiinnostanut monia osallistujiamme.
Toimittajan palkkauskysymykset ovat ay-kentässä siitä poikkeuksellisessa asemassa, että palkkaus ei oikeastaan ole sidoksissa toimittajan koulutukseen, työtehtävään tai työn jälkeen, vaan ainoastaan ikään. Jos olet vanha toimittaja, saat varsin mukiinmenevää ja palkansaajien keskiansiot ylittävää palkkaa riippumatta siitä, onko sinulla yo-hattua, keskenjäänyttä valtio-opin luentosarjaa, mitä teet vai teetkö oikeastaan mitään – jälkimmäinen vaihtoehto on käytössä varsinkin useissa isommissa lehtitaloissa. Jos olet alalle tulossa oleva toimittaja, saat akateemiselle työlle lähinnä naurettavaa lähtöpalkkaa, joka ei kasva.
Työmotivaation lisäämiseksi nimittäin työehtosopimuksesta on karsittu ikälisät pois. Näin on samalla taattu toimittajakunnan keskipalkan tasainen lasku tulevina vuosina, kun iäkkäämmät toimittajat jäävät eläkkeelle. Tällä varmistetaan se, ettei toimittajakunta pääse vieraantumaan Citymarketin kassoilla jonottavista lukijoistaan. Sitoutumista on kasvatettu myös niin, ettei toimittajilla enää ole tekijänoikeuksia tuottamaansa materiaaliin, sillä ne on joitakin vuosia sitten diilattu työnantajalle. Taloudellinen hyöty tästä järjestelystä on kanavoitu vanhoille toimittajille.
Kuten huomaatte, olette astumassa palkitsevalle työuralle, jolla on valoisa tulevaisuus!
Kolumni, loppuosa
Edellisellä oppitunnilla saatoimme alkuun Yle-kolumnin, jollaiset kuuluvat jokaisen sanomalehden vakioaineistoon. Pääsimme vaativan otsikoinnin ja taituruutta edellyttävän aasinsillan kautta kohti tämän päivän aihetta, eli teeman syventämistä ja loppuhuipennusta. Myös nämä vaativat korkeatasoista taustatyötä ja ajattelua, joka usein vie kirjoittajalta jopa yli viisitoista minuuttia.
Teemaa – siis että Yle on aivan perseestä – voi syventää esimerkiksi liittämällä kolumnin aiheen johonkin muuhun tärkeään yhteiskunnalliseen kysymykseen. Näitä ovat esimerkiksi missien seksitanssi, seksuaalisten ahdistelijoiden tosi tosi vaikea elämä yhyy, rumien lesbofeministien salaliitot ja Britney Spears. Jälkimmäistä suositellaan varsinkin viihdetoimittajille, jos sana kulttuuri on liian vaikea kirjoitettavaksi oikein.
Toinen, myös suosittu tapa, on palata jokaisen toimittajan erikoisosaamisalueeseen, eli omaan itseen. Voit vaikkapa kertoa perheesi lomamatkasta etelään, jossa ei näy Yleä, vierailustasi uuteen muotiravintolaan, jossa ei soitettu Ylen kanavia tai jos satut olemaan reservin majuri, voit käyttää yli puolet tekstisi mitasta peittelemättömään ja ylitsevuotavaan itsekehuun. Tässä tapauksessa voit myös mainita sotaveteraanit, vaikka heillä ei kolumnisi varsinaisen aiheen kanssa olisikaan mitään tekemistä.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kantaaottava ja yhteiskunnallisesti rakentava journalismi vaatii aina arvoisensa lopetuksen. Sen pitäisi samanaikaisesti nivoa yhteen kolumnisi aikana esitetyt ajatukset, kohottaa ne vielä kerran yhtä tasoa ylemmäs ja kaikkein parhaimpien Yle-kolumnien tapauksessa tuoda vielä jokin uusi terävä näkökulma aiheeseen. Älä kuitenkaan lankea idealistiseen loukkuun ja pyri herättämään lukijoissa omaehtoista ajattelutoimintaa. Se on haitallista journalismin uskottavuudelle ja ilmoitusmyynnille.
Usein käytetty ja yksinkertaisuudessaan erinomaisen toimiva keino lopetuksessa on ns. reviiriargumentti. Sillä on tarkoitus osoittaa, että Yle toimii erityisen väärin yrittäessään kehittää toimintaansa tai sisältöjään millä tahansa sellaisella journalismin alueella, jolla oma lehtesi tai sen kanssa samaan konserniin kuuluva jokin muu väline on joskus toiminut, toimii tällä hetkellä, tai ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa toimii. Mutta muista, mitä ensimmäisellä tunnilla jo kerrottiin: älä turhaan tuhlaa arvokasta palstatilaa tällaisten kytkösten setvimiseen, sillä se vain hämmentää lukijaa eikä edistä kolumnisi tavoitteita. Riittää että patistelet Yleä pysymään poissa toisten – olivatpa nämä olemassaolevia tai kuviteltuja – reviiriltä ja keskittymään omaan ydiosaamiseensa, eli yt-neuvotteluiden järjestämiseen, järjenköyhien tilaaja-tuottajamallien luomiseen, väliportaan henkilöstöjohtamiseen ja oman tuotannon alasajoon.
Ja näin syntyy käden käänteessä mainio ja suussasulava Yle-kolumni! Lehden toimittajakoulu jatkuu jälleen ensi viikolla pureutuen mm. erilaisten puulajien tunnistamiseen varsin pitkän matkan päästä. Kotitehtävänä on selvittää, mikä on Näsinneulan korkeus ja mitkä ovat Lehden nimiön CMYK-arvot. Muistathan olla käyttämättä apunasi internetiä, sillä se ei toimi Pirkanmaalla.
August Elokuu
Tervehdys taas kaikki innokkaat toimittajiksi haluavat lukijamme, ja tervetuloa Lehden toimittajakouluun! Viime viikolla aloitimme sanomalehden perusjuttuihin kuuluvan Yle-kolumnin tarkastelun, tänään jatkamme kyseisen projektin maaliinsa. Ennen sitä kuitenkin lyhyt tutustuminen toimittajan palkkaukseen, joka on kiinnostanut monia osallistujiamme.
Toimittajan palkkauskysymykset ovat ay-kentässä siitä poikkeuksellisessa asemassa, että palkkaus ei oikeastaan ole sidoksissa toimittajan koulutukseen, työtehtävään tai työn jälkeen, vaan ainoastaan ikään. Jos olet vanha toimittaja, saat varsin mukiinmenevää ja palkansaajien keskiansiot ylittävää palkkaa riippumatta siitä, onko sinulla yo-hattua, keskenjäänyttä valtio-opin luentosarjaa, mitä teet vai teetkö oikeastaan mitään – jälkimmäinen vaihtoehto on käytössä varsinkin useissa isommissa lehtitaloissa. Jos olet alalle tulossa oleva toimittaja, saat akateemiselle työlle lähinnä naurettavaa lähtöpalkkaa, joka ei kasva.
Työmotivaation lisäämiseksi nimittäin työehtosopimuksesta on karsittu ikälisät pois. Näin on samalla taattu toimittajakunnan keskipalkan tasainen lasku tulevina vuosina, kun iäkkäämmät toimittajat jäävät eläkkeelle. Tällä varmistetaan se, ettei toimittajakunta pääse vieraantumaan Citymarketin kassoilla jonottavista lukijoistaan. Sitoutumista on kasvatettu myös niin, ettei toimittajilla enää ole tekijänoikeuksia tuottamaansa materiaaliin, sillä ne on joitakin vuosia sitten diilattu työnantajalle. Taloudellinen hyöty tästä järjestelystä on kanavoitu vanhoille toimittajille.
Kuten huomaatte, olette astumassa palkitsevalle työuralle, jolla on valoisa tulevaisuus!
Kolumni, loppuosa
Edellisellä oppitunnilla saatoimme alkuun Yle-kolumnin, jollaiset kuuluvat jokaisen sanomalehden vakioaineistoon. Pääsimme vaativan otsikoinnin ja taituruutta edellyttävän aasinsillan kautta kohti tämän päivän aihetta, eli teeman syventämistä ja loppuhuipennusta. Myös nämä vaativat korkeatasoista taustatyötä ja ajattelua, joka usein vie kirjoittajalta jopa yli viisitoista minuuttia.
Teemaa – siis että Yle on aivan perseestä – voi syventää esimerkiksi liittämällä kolumnin aiheen johonkin muuhun tärkeään yhteiskunnalliseen kysymykseen. Näitä ovat esimerkiksi missien seksitanssi, seksuaalisten ahdistelijoiden tosi tosi vaikea elämä yhyy, rumien lesbofeministien salaliitot ja Britney Spears. Jälkimmäistä suositellaan varsinkin viihdetoimittajille, jos sana kulttuuri on liian vaikea kirjoitettavaksi oikein.
Toinen, myös suosittu tapa, on palata jokaisen toimittajan erikoisosaamisalueeseen, eli omaan itseen. Voit vaikkapa kertoa perheesi lomamatkasta etelään, jossa ei näy Yleä, vierailustasi uuteen muotiravintolaan, jossa ei soitettu Ylen kanavia tai jos satut olemaan reservin majuri, voit käyttää yli puolet tekstisi mitasta peittelemättömään ja ylitsevuotavaan itsekehuun. Tässä tapauksessa voit myös mainita sotaveteraanit, vaikka heillä ei kolumnisi varsinaisen aiheen kanssa olisikaan mitään tekemistä.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kantaaottava ja yhteiskunnallisesti rakentava journalismi vaatii aina arvoisensa lopetuksen. Sen pitäisi samanaikaisesti nivoa yhteen kolumnisi aikana esitetyt ajatukset, kohottaa ne vielä kerran yhtä tasoa ylemmäs ja kaikkein parhaimpien Yle-kolumnien tapauksessa tuoda vielä jokin uusi terävä näkökulma aiheeseen. Älä kuitenkaan lankea idealistiseen loukkuun ja pyri herättämään lukijoissa omaehtoista ajattelutoimintaa. Se on haitallista journalismin uskottavuudelle ja ilmoitusmyynnille.
Usein käytetty ja yksinkertaisuudessaan erinomaisen toimiva keino lopetuksessa on ns. reviiriargumentti. Sillä on tarkoitus osoittaa, että Yle toimii erityisen väärin yrittäessään kehittää toimintaansa tai sisältöjään millä tahansa sellaisella journalismin alueella, jolla oma lehtesi tai sen kanssa samaan konserniin kuuluva jokin muu väline on joskus toiminut, toimii tällä hetkellä, tai ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa toimii. Mutta muista, mitä ensimmäisellä tunnilla jo kerrottiin: älä turhaan tuhlaa arvokasta palstatilaa tällaisten kytkösten setvimiseen, sillä se vain hämmentää lukijaa eikä edistä kolumnisi tavoitteita. Riittää että patistelet Yleä pysymään poissa toisten – olivatpa nämä olemassaolevia tai kuviteltuja – reviiriltä ja keskittymään omaan ydiosaamiseensa, eli yt-neuvotteluiden järjestämiseen, järjenköyhien tilaaja-tuottajamallien luomiseen, väliportaan henkilöstöjohtamiseen ja oman tuotannon alasajoon.
Ja näin syntyy käden käänteessä mainio ja suussasulava Yle-kolumni! Lehden toimittajakoulu jatkuu jälleen ensi viikolla pureutuen mm. erilaisten puulajien tunnistamiseen varsin pitkän matkan päästä. Kotitehtävänä on selvittää, mikä on Näsinneulan korkeus ja mitkä ovat Lehden nimiön CMYK-arvot. Muistathan olla käyttämättä apunasi internetiä, sillä se ei toimi Pirkanmaalla.
August Elokuu
JA MUISTA ETTÄ YKSITYINEN ON AINA PAREMPI KUIN JULKINEN
Tervetuloa Lehden verkkovälitteiselle journalismin tehokurssille! Ensimmäisenä mediana Suomessa Lehti aloittaa maksuttoman, vuorovaikutteisen ja 100% kansalaisjournalistisen kirjoittamiskoulun, jonka tavoitteena on kouluttaa maahamme yhä taitavampia, rohkeampia ja kansalaisjournalistisempia toimittajia. Lupaamme, että kurssin käytyäsi kirjoitat rehevän alueuutisen, nokkelan kolumnin ja purevan pääkirjoituksen siinä missä eläköitynyt iltapäivälehden päätoimittajakin – mutta ilman kirjoitusvirheitä!
Kurssi on osallistujilleen täysin maksuton, joskin vapaaehtoisia lahjoituksia otetaan vastaan. Ne voi jättää pääkaupunkiseudun kaduilla kerjäävien moldovalaisten pahvimukeihin mielellään 50 senttiä isompina erinä tai vaihtoehtoisesti lähettää valtioneuvoston kansliaan viitetiedolla ”Haistakaa tekin pitkä paska” varustettuna. Kaikki kurssin läpäisseet saavat hienon diploomin, jonka voi tulostaa Stora Enson paperille ja hakata valtionkirkon oveen naula päässä. Kurssinjälkeen osaat käyttää sofistikoidusti sanaa ”diskurssi” myös kolmen promillen kännissä!
Lehti varaa itselleen oikeuden palkata parhaat koulun läpikäyneet opiskelijat vakituisilla sopimuksilla omiin erityistoimituksiinsa, joissa he automaattisesti syrjäyttävät niissä vuosikausia määräaikaisina tai ttt-sopimuksilla raataneet hölmöt. Palkkaa maksetaan TES:n alarajan mukaan eikä vittu senttiäkään yli, ettäs tiedätte. Vieroksumme kympin tyttöjä, jotka eivät osaa kuin nuhertaa runoja ja itkeä masturboidessaan, arvostamme kutosen sankaripoikia, joiden häirikkömäisen ulkokuoren alta paljastuu useimmiten saamaton idiootti alkkis. Mutta sillä on sentään munat.Liioittele, kärjistä, ole lennokas! Esim. Yle haisee!
Sanaleikit ovat aina hauskoja! Esim. YLEisesti huono, YLEttömästi melua tyhjästä
Intertekstuaalisuus on nokkelaa! Esim. YLEisesti haisee kuin lokki Joonatanin jätös
Etuliite ”digi” toimii joka kerta yhtä tuoreesti! Esim. Digiylen digi-talk
Tervetuloa Lehden verkkovälitteiselle journalismin tehokurssille! Ensimmäisenä mediana Suomessa Lehti aloittaa maksuttoman, vuorovaikutteisen ja 100% kansalaisjournalistisen kirjoittamiskoulun, jonka tavoitteena on kouluttaa maahamme yhä taitavampia, rohkeampia ja kansalaisjournalistisempia toimittajia. Lupaamme, että kurssin käytyäsi kirjoitat rehevän alueuutisen, nokkelan kolumnin ja purevan pääkirjoituksen siinä missä eläköitynyt iltapäivälehden päätoimittajakin – mutta ilman kirjoitusvirheitä!
Kurssi on osallistujilleen täysin maksuton, joskin vapaaehtoisia lahjoituksia otetaan vastaan. Ne voi jättää pääkaupunkiseudun kaduilla kerjäävien moldovalaisten pahvimukeihin mielellään 50 senttiä isompina erinä tai vaihtoehtoisesti lähettää valtioneuvoston kansliaan viitetiedolla ”Haistakaa tekin pitkä paska” varustettuna. Kaikki kurssin läpäisseet saavat hienon diploomin, jonka voi tulostaa Stora Enson paperille ja hakata valtionkirkon oveen naula päässä. Kurssinjälkeen osaat käyttää sofistikoidusti sanaa ”diskurssi” myös kolmen promillen kännissä!
Lehti varaa itselleen oikeuden palkata parhaat koulun läpikäyneet opiskelijat vakituisilla sopimuksilla omiin erityistoimituksiinsa, joissa he automaattisesti syrjäyttävät niissä vuosikausia määräaikaisina tai ttt-sopimuksilla raataneet hölmöt. Palkkaa maksetaan TES:n alarajan mukaan eikä vittu senttiäkään yli, ettäs tiedätte. Vieroksumme kympin tyttöjä, jotka eivät osaa kuin nuhertaa runoja ja itkeä masturboidessaan, arvostamme kutosen sankaripoikia, joiden häirikkömäisen ulkokuoren alta paljastuu useimmiten saamaton idiootti alkkis. Mutta sillä on sentään munat.
Oppitunti 1
Toimittajakoulutuksessa suositaan yleensä kahta erilaista lähestymistapaa. Ensimmäinen korostaa perusuutisen ja peruskirjoitustaidon merkitystä, toisessa taas pyritään erottamaan toisistaan mahdollisimman tarkoin sienet ja kalat. Me Lehdessä emme usko tämänkaltaisiin koulukuntiin, vaan suosimme vanhaa kunnon työ opettaa -metodia, jolla jo aikanaan sanomalehdissä koulutettiin liki kirjoitustaidottomista ylioppilaista liki kirjoitustaidottomia taloustoimittajia. Niinpä menemme heti asiaan. Tällä ensimmäisellä oppitunnilla tutustumme yhteen sanomalehtijournalismin perusjuttutyyppiin, eli Yle-kolumniin. Niitä on helppo löytää: jokaisen suomalaisen lehden aineistosta on tätä nykyä noin kolmannes Yle-kolumneja.
Yle-kolumni on tiiviisti sanottuna toimittajan omiin kokemuksiin ja ajatuksiin perustuva vapaamuotoinen lyhyehkö artikkeli, jossa osoitetaan, että julkisen palvelun Yleisradio on täysin perseestä, sen ohjelmat aivan päin vittua ja johtaminen ihan yhtä helvettiä. Omat kokemukset ja ajatukset voi myös lainata muista Yle-kolumneista, jos sellaisia ei kirjoitushetkellä satu itsellä olemaan. Mutta älä huoli, ideakadosta kärsivät useimmat muutkin toimittajat ja kaikki päätoimittajat. Pidä kuitenkin koko ajan mielessä tavoitteesi: julkinen palvelu on huono, kaupallinen ja yksityinen aina hyvä. Älä kuitenkaan sorru siihen aloittelevien kirjoittajien syntiin, että paljastaisit oman tiedotusvälineesi väistämättömät talouskytkennät tähän julkisen ja kaupallisen kädenvääntöön – ne ovat turha detalji, joka vain häiritsee lukijan keskittymistä pääviestiin. Lukija taas on yksinkertainen olento, jolla on internetyhteys ja asenne- sekä tietopohja noin vuodelta 1962.
Hyvän jutun tunnistaa aina otsikosta. Otsikkoa laatiessasi muista seuraavat ohjenuorat:
Tämän jälkeen tulee se vaikein osuus, eli itse jutun aloitus. Sen pitäisi heti temmata lukija matkaansa, eli tässä tapauksessa kohti pahuuden alkulähdettä julkista palvelua. Yle-kolumnissa suosituin ja yleensä myös paras konsti on lähteä liikkeelle jostakin arkielämäsi tapauksesta, joka liittyy Yleen. Näitä ovat tekstityksen katoaminen kesken ranskalaisen taidedokumentin, törmääminen Mikael Jungnerin mielipiteeseen iltapäivälehdessä tai se, kun julkisen palvelun kätyrit veivät lapsesi. Näin saat lukijan samaistumaan omaan weltschmerziisi ja kannattamaan omaa näkökulmaasi.
Aloitusta seuraa vaativa journalistinen ja kadehdittu taidonnäyte, josta tutkimuskirjallisuudessa käytetään nimitystä teema-reema-siirtymä, eli kansanomaisesti aasinsilta. Yle-kolumnissa sillä tarkoitetaan ajatuksellista hyppäystä yksityisen maailman tapahtumasta yleiselle tasolle. Aasinsilta on tuttu myös muista yhteyksistä. Ns. ”Bochum-kolumnissa” se tarkoittaa hyppäystä kännykkätehtaan sulkemisesta Lapin polttamiseen. Kuten nähdään, ei aasinsillassa välttämättä tarvita sisäistä logiikkaa, mitään muutakaan logiikkaa tai edes järkeä. Tärkeintä on vetoaminen tunteisiin. Näitä ovat inho, viha, himo, himo ja tissit.
Siirry siis rohkeasti alkutilanteen hahmottamisen jälkeen pääaiheeseen, eli siihen, miten perseestä Yle onkaan, ja miten parempia kaupalliset toimijat ovat. Asiaa ei välttämättä tarvitse edes piilottaa kielikuvien tai metonymioiden (eräs kasvi Pohjanmaalla) sekaan, vaan ytimekäs tiivistys on usein paras, ja myös käytetyin. Näin sinun ei tarvitse alkaa pohtia mitään varsinaisia argumentteja näkemyksesi tueksi, vaan pääset nopeammin kahville.
Ensi viikolla Lehden toimittajakoulussa pureudutaan Yle-kolumnin keskivaiheeseen, eli teeman syventämiseen. Kotitehtävänä on etsiä suomalaisista lehdistä aasinsilta, kantavuudeltaan yli 30 tonnia kuollutta painoa.
journalismiterveisin
August Elokuu
kirjoittaja on yliopettaja (amk)
(DRESDEN) Niin se käy.
Kategoriat
Löydätkö Lehden aprillijutun?
On taas koittanut huhtikuun alku, ja kaikkihan me tiedämme mitä se tarkoittaa: aprillia, aprillia, ja kuravettä päälle! Kevään koittaessa kurttuotsainenkin journalisti hieman hellittää otetta kynänvarresta ja antaa mielikuvituksensa lentää lukijoiden iloksi. Monista lehdistä onkin tänään itse kukin saanut lukea toinen toistaan kummallisemmista tapauksista: kelluvista ydinvoimaloista ja vaikka mistä.
Niinpä jopa Lehden tämänpäiväisen tarjonnan joukkoon on eksynyt tavallisuudesta poiketen pelkkää huuhaata ja liirumlaarumia. Mutta löydätkö sinä, Hyvä Lukijamme, vuoden 2007 aprillijutun, vai joudutko kuravettä juomaan?
Onnea etsintään ja hyvää kevään odotusta!
August Elokuu
kirjoittaja on kännissä teidän rahoillanne
Niinpä jopa Lehden tämänpäiväisen tarjonnan joukkoon on eksynyt tavallisuudesta poiketen pelkkää huuhaata ja liirumlaarumia. Mutta löydätkö sinä, Hyvä Lukijamme, vuoden 2007 aprillijutun, vai joudutko kuravettä juomaan?
Onnea etsintään ja hyvää kevään odotusta!
August Elokuu
kirjoittaja on kännissä teidän rahoillanne
Kategoriat
Löydä oma ehdokkaasi mistä tahansa
Etkö vieläkään tiedä, ketä äänestää? Äänestitkö jo ennakkoon, muttet ole varma menikö äänesi oikealle ihmiselle? Kummassakin tapauksessa Lehden suuri vaalikone on vastaus avio-ongelmiisi. Myös siinä tapauksessa, ettet aio äänestää lainkaan, voit täyttää Lehden vaalikoneen ja tuntea hetken ajan olevasi järjestelmän ankara kriitikko.
Monia antoisia hetkiä demokratian parissa.
Vaalikonetta luotaessa ei ole vahingoitettu tonnikaloja.
Monia antoisia hetkiä demokratian parissa.
Vaalikonetta luotaessa ei ole vahingoitettu tonnikaloja.
Kategoriat
Fakta: Kuuluisia viimeisiä sanoja
- Ungh gurghihh köh krh gll-uh. Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein 30.12.2006.
- Grääh ghii khh khh uhhh. Viihdetaiteilija Mama Cass 29.7.1974.
- Gyääärrrgghhhöööörrrrpluplupinklunk. Rock-kitaristi Jimi Hendrix 18.9.1970.
- Vitun rumia mopoja teillä pojat. Festarivieras Meredith Hunter 6.12.1969.
- Kunnon apteekkari, pian rohtos auttaa. Suuteloon näin kuolen. Veronalaisylimys Romeo, n. 1595.
- Etuiletsä vittu hä? Naapurin Kake 31.12.2006.
Lähde: Sääksjärvi
NEKROLOGI
Lauantaiaamuna saimme kuulla meitä kaikkia syvästi järkyttäneen uutisen. Rakas ystävämme ja työtoverimme Saddam Hussein oli menehtynyt äkillisen sairauden murtamana. Tieto veti meidät kaikki hiljaisiksi. Enää emme kuulisi hänen ääntään, enää emme saisi nähdä hänen leppoisaa mutta järkähtämätöntä olemustaan johtamassa sotilasparaateja, leikkimässä lasten kanssa, ampumassa toisinajattelijoita.
Saddamin läheiset ja ystävät muistavat tämän empaattisena ja ystävällisenä henkilönä, jolla riitti aina aikaa kuunnella muiden huolia ja ongelmia sekä tappaa muutamia satoja shiiamuslimeja taistelukaasulla. Ei ollut niin pientä murhetta tai niin vähäistä ongelmaa, etteikö hän olisi jaksanut kuunnella niitä. Työpaikalla hän nurkumatta otti kantaakseen myös muiden taakkaa mikäli hänellä suinkin vain oli siihen mahdollisuus. Juuri tämä pyyteettömyys ja luotettavuus tekivät hänestä meille kaikille niin rakkaan.
Ehkä mieliinpainuvimmat muistomme Saddamista ovat parin vuosikymmenen takaa, jolloin hän hymyillen ja psykoottisena kuten aina, johdatti meidät sotaan naapurimaatamme Irania vastaan ja tapatti siinä sivussa useita tuhansia poliittisia vastustajiaan. Tuota samaa tuttua Saddamia näimme myös vuosina 1991 ja 2003 totaalisen epäonnistuneissa sodissa Yhdysvaltoja vastaan. Saddam, kuten me tiedämme, oli mies joka ei antanut pienten vastoinkäymisten tai ydinaseistetun supervallan horjuttaa omaa hulluuden tuolle puolen ankkuroitunutta itseään.
Uskon, että Saddam toivoo meidän kuitenkin muistavan hänet omana itsenään, niin vahvuuksineen kuin heikkouksineen, taitoineen kuin puutteineenkin. Hän oli joka tapauksessa mies, joka onnistui siinä, mitä monet yrittävät mutta missä harvat onnistuvat. Elämään unelmaansa, hullun diktaattorin unelmaa.
Barzam al-Tikriti
Kirjoittaja on Saddam Husseinin pitkäaikainen työtoveri ja ihan saatanan sekaisin.
Lauantaiaamuna saimme kuulla meitä kaikkia syvästi järkyttäneen uutisen. Rakas ystävämme ja työtoverimme Saddam Hussein oli menehtynyt äkillisen sairauden murtamana. Tieto veti meidät kaikki hiljaisiksi. Enää emme kuulisi hänen ääntään, enää emme saisi nähdä hänen leppoisaa mutta järkähtämätöntä olemustaan johtamassa sotilasparaateja, leikkimässä lasten kanssa, ampumassa toisinajattelijoita.
Saddamin läheiset ja ystävät muistavat tämän empaattisena ja ystävällisenä henkilönä, jolla riitti aina aikaa kuunnella muiden huolia ja ongelmia sekä tappaa muutamia satoja shiiamuslimeja taistelukaasulla. Ei ollut niin pientä murhetta tai niin vähäistä ongelmaa, etteikö hän olisi jaksanut kuunnella niitä. Työpaikalla hän nurkumatta otti kantaakseen myös muiden taakkaa mikäli hänellä suinkin vain oli siihen mahdollisuus. Juuri tämä pyyteettömyys ja luotettavuus tekivät hänestä meille kaikille niin rakkaan.
Ehkä mieliinpainuvimmat muistomme Saddamista ovat parin vuosikymmenen takaa, jolloin hän hymyillen ja psykoottisena kuten aina, johdatti meidät sotaan naapurimaatamme Irania vastaan ja tapatti siinä sivussa useita tuhansia poliittisia vastustajiaan. Tuota samaa tuttua Saddamia näimme myös vuosina 1991 ja 2003 totaalisen epäonnistuneissa sodissa Yhdysvaltoja vastaan. Saddam, kuten me tiedämme, oli mies joka ei antanut pienten vastoinkäymisten tai ydinaseistetun supervallan horjuttaa omaa hulluuden tuolle puolen ankkuroitunutta itseään.
Uskon, että Saddam toivoo meidän kuitenkin muistavan hänet omana itsenään, niin vahvuuksineen kuin heikkouksineen, taitoineen kuin puutteineenkin. Hän oli joka tapauksessa mies, joka onnistui siinä, mitä monet yrittävät mutta missä harvat onnistuvat. Elämään unelmaansa, hullun diktaattorin unelmaa.
Barzam al-Tikriti
Kirjoittaja on Saddam Husseinin pitkäaikainen työtoveri ja ihan saatanan sekaisin.
Kategoriat
Viranomaistiedote Jyväskylään klo 13.00
(JYVÄSKYLÄ) Kansalaiset, älkää ampuko. Ne ovat tällä kertaa omia.
Kategoriat
Lehden perinteinen suuri kirjoituskilpailu
Tule kirjoittamaan historiaa!
Samizdat-konserni julistaa Lehden suuren kirjoituskilpailun alkaneeksi. Kirjoituksen otsikko ja tyylilaji ovat vapaat, teemana on kotiväkivalta, uskonto ja isänmaa. Kilpailun tämän vuoden suojelijana toimii Kansallinen Kokoomus, onhan kyseessä niin sanottu Kari Häkämies -juhlakilpailu.
Samizdat-konserni julistaa Lehden suuren kirjoituskilpailun alkaneeksi. Kirjoituksen otsikko ja tyylilaji ovat vapaat, teemana on kotiväkivalta, uskonto ja isänmaa. Kilpailun tämän vuoden suojelijana toimii Kansallinen Kokoomus, onhan kyseessä niin sanottu Kari Häkämies -juhlakilpailu.