Kategoriat
Muut

Lehden toimittajakoulu: Yle-kolumni, osa 2/2

MIKSEI YLE VOISI TEHDÄ JOTAIN MUUTA, VAIKKA LUMIENKELEITÄ
Tervehdys taas kaikki innokkaat toimittajiksi haluavat lukijamme, ja tervetuloa Lehden toimittajakouluun! Viime viikolla aloitimme sanomalehden perusjuttuihin kuuluvan Yle-kolumnin tarkastelun, tänään jatkamme kyseisen projektin maaliinsa. Ennen sitä kuitenkin lyhyt tutustuminen toimittajan palkkaukseen, joka on kiinnostanut monia osallistujiamme.
Toimittajan palkkauskysymykset ovat ay-kentässä siitä poikkeuksellisessa asemassa, että palkkaus ei oikeastaan ole sidoksissa toimittajan koulutukseen, työtehtävään tai työn jälkeen, vaan ainoastaan ikään. Jos olet vanha toimittaja, saat varsin mukiinmenevää ja palkansaajien keskiansiot ylittävää palkkaa riippumatta siitä, onko sinulla yo-hattua, keskenjäänyttä valtio-opin luentosarjaa, mitä teet vai teetkö oikeastaan mitään – jälkimmäinen vaihtoehto on käytössä varsinkin useissa isommissa lehtitaloissa. Jos olet alalle tulossa oleva toimittaja, saat akateemiselle työlle lähinnä naurettavaa lähtöpalkkaa, joka ei kasva.
Työmotivaation lisäämiseksi nimittäin työehtosopimuksesta on karsittu ikälisät pois. Näin on samalla taattu toimittajakunnan keskipalkan tasainen lasku tulevina vuosina, kun iäkkäämmät toimittajat jäävät eläkkeelle. Tällä varmistetaan se, ettei toimittajakunta pääse vieraantumaan Citymarketin kassoilla jonottavista lukijoistaan. Sitoutumista on kasvatettu myös niin, ettei toimittajilla enää ole tekijänoikeuksia tuottamaansa materiaaliin, sillä ne on joitakin vuosia sitten diilattu työnantajalle. Taloudellinen hyöty tästä järjestelystä on kanavoitu vanhoille toimittajille.
Kuten huomaatte, olette astumassa palkitsevalle työuralle, jolla on valoisa tulevaisuus!
Kolumni, loppuosa
Edellisellä oppitunnilla saatoimme alkuun Yle-kolumnin, jollaiset kuuluvat jokaisen sanomalehden vakioaineistoon. Pääsimme vaativan otsikoinnin ja taituruutta edellyttävän aasinsillan kautta kohti tämän päivän aihetta, eli teeman syventämistä ja loppuhuipennusta. Myös nämä vaativat korkeatasoista taustatyötä ja ajattelua, joka usein vie kirjoittajalta jopa yli viisitoista minuuttia.
Teemaa – siis että Yle on aivan perseestä – voi syventää esimerkiksi liittämällä kolumnin aiheen johonkin muuhun tärkeään yhteiskunnalliseen kysymykseen. Näitä ovat esimerkiksi missien seksitanssi, seksuaalisten ahdistelijoiden tosi tosi vaikea elämä yhyy, rumien lesbofeministien salaliitot ja Britney Spears. Jälkimmäistä suositellaan varsinkin viihdetoimittajille, jos sana kulttuuri on liian vaikea kirjoitettavaksi oikein.
Toinen, myös suosittu tapa, on palata jokaisen toimittajan erikoisosaamisalueeseen, eli omaan itseen. Voit vaikkapa kertoa perheesi lomamatkasta etelään, jossa ei näy Yleä, vierailustasi uuteen muotiravintolaan, jossa ei soitettu Ylen kanavia tai jos satut olemaan reservin majuri, voit käyttää yli puolet tekstisi mitasta peittelemättömään ja ylitsevuotavaan itsekehuun. Tässä tapauksessa voit myös mainita sotaveteraanit, vaikka heillä ei kolumnisi varsinaisen aiheen kanssa olisikaan mitään tekemistä.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kantaaottava ja yhteiskunnallisesti rakentava journalismi vaatii aina arvoisensa lopetuksen. Sen pitäisi samanaikaisesti nivoa yhteen kolumnisi aikana esitetyt ajatukset, kohottaa ne vielä kerran yhtä tasoa ylemmäs ja kaikkein parhaimpien Yle-kolumnien tapauksessa tuoda vielä jokin uusi terävä näkökulma aiheeseen. Älä kuitenkaan lankea idealistiseen loukkuun ja pyri herättämään lukijoissa omaehtoista ajattelutoimintaa. Se on haitallista journalismin uskottavuudelle ja ilmoitusmyynnille.
Usein käytetty ja yksinkertaisuudessaan erinomaisen toimiva keino lopetuksessa on ns. reviiriargumentti. Sillä on tarkoitus osoittaa, että Yle toimii erityisen väärin yrittäessään kehittää toimintaansa tai sisältöjään millä tahansa sellaisella journalismin alueella, jolla oma lehtesi tai sen kanssa samaan konserniin kuuluva jokin muu väline on joskus toiminut, toimii tällä hetkellä, tai ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa toimii. Mutta muista, mitä ensimmäisellä tunnilla jo kerrottiin: älä turhaan tuhlaa arvokasta palstatilaa tällaisten kytkösten setvimiseen, sillä se vain hämmentää lukijaa eikä edistä kolumnisi tavoitteita. Riittää että patistelet Yleä pysymään poissa toisten – olivatpa nämä olemassaolevia tai kuviteltuja – reviiriltä ja keskittymään omaan ydiosaamiseensa, eli yt-neuvotteluiden järjestämiseen, järjenköyhien tilaaja-tuottajamallien luomiseen, väliportaan henkilöstöjohtamiseen ja oman tuotannon alasajoon.
Ja näin syntyy käden käänteessä mainio ja suussasulava Yle-kolumni! Lehden toimittajakoulu jatkuu jälleen ensi viikolla pureutuen mm. erilaisten puulajien tunnistamiseen varsin pitkän matkan päästä. Kotitehtävänä on selvittää, mikä on Näsinneulan korkeus ja mitkä ovat Lehden nimiön CMYK-arvot. Muistathan olla käyttämättä apunasi internetiä, sillä se ei toimi Pirkanmaalla.
August Elokuu

9 vastausta aiheeseen “Lehden toimittajakoulu: Yle-kolumni, osa 2/2”

Joo, oli vähän turhan pitkä pätkä luettavaksi. Tissit tai pari kun olisi sinne väliin laittanut niin olis saanu lukijan koukutettua tekstiin. Sama toimii myös YLE(vitun perseestä)-teksteissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *