”Vitun kusipää, saatana! Vedän välittömästi turpaan jos näen!”, aloitti Saddam suurelta osin improvisoidun puheensa.
”Saatanan mulkku! Ei voi olla tuollaista onnekasta persreikää! Saatana parhaat lääkärit leikkelee, perhe istuu siinä vieressä kannustamassa kun täällä jännätään, että kai se on kunnolla edes rasvattu se köysi”.
Kunto
pettää
Selvästi huonokuntoinen Saddam joutui pitämään puheessaan pitkiä taukoja, joiden aikana hän kokosi itseään ja paini vartijoiden kanssa. Hänen äänensä myös petti mielenliikutuksesta useita kertoja.
”Otettiin yhdysvaltain rahaa molemmat, eikö niin? Otettiin väkivalloin valta, eikö niin? Tapettiin, kidutettiin, vangittiin tuhansia ja kymmeniä tuhansia, eikö saatana niin? Ja siellä jutellaan vittu, että mahtaako sitä Augustoa nyt enää kannattaa oikeuteen laittaa, vanha mies jo! Täällä annetaan lausuntoja, että onpa onnen päivä, kun saadaan Saddami niskakiikkuun. Voi perseen suti, minä sanon!”
Syrjäytetty diktaattori ryhtyi raivokkaasti ylistämään Allahia, lopetti sitten äkisti ja kääntyi pois.
”Vittu ketä tässä huijaa taas, on nimittäin todella vitun suuri ja oikeudenmukainen, perkele”, päätti Saddam lausuntonsa tuskin kuuluvalla äänellä.