(FORT KNOX KNOX) POKS! POKS! POKS! Lappeenrantalaisen laboratorion käytävillä kaikuu iloinen laukausten ääni. Vaikka se tuntuukin hankalalta uskoa, käynnissä on kansainvälinen huippututkimus eikä kertausharjoitus. Koeputkien ja mittalaitteiden avuksi on nimittäin saapunut suomalainen metsästyskivääri.
Mistä oikein on kyse, professori Josef Kempele?
”Keinolihan eli laboratoriossa kasvatetun lihan läpimurrosta on puhuttu jo pitkään, ja kasvatusprosessien kehittämisessä on otettu isoja harppauksia. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt sosiaalinen hyväksyttävyys, ja tätä ongelmaa olemme nyt ratkomassa”, Kempele kertoo.
Mielipidekyselyissä on havaittu, että vaikka keinoliha herättää kuluttajissa uteliaisuutta, vallitsee asiasta vielä paljon epävarmuutta. Monien mielestä keinoliha on epäilyttävää, koska sen tuotannosta puuttuu luonnollisuus, kuten eläinten julma kiduttaminen ahtaissa karsinoissa, raaka teollinen surmaaminen sekä groteski jalostus.
”Täysin tarpeettoman väkivallan lisääminen keinolihan tuotantoketjuun lievittäisi näitä sosiaalisia epäluuloja, ja saisi yhä useamman kokeilemaan sitä lautaselleen”, Kempele sanoo.
Näitä menetelmiä testataan parhaillaan Lappeenrannan-Lahtauksen teknillisen yliopiston hankkeessa. Kempele valvoo parhaillaan koetta, jolla suomalaisia metsästäjiä siedätetään keinolihalle. Yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi on osoittautunut se, että keinolihaakin voi halutessaan ampua.
”Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista, että omalle pihalleen voisi tilata reilun annoksen keinolihaa, jota voi sitten ampua haluamillaan aseilla, kunnes sosiaalisen hyväksyttävyyden kynnys on ylittynyt. Sitten pidetään peijaiset, minkä jälkeen lihan voi siirtää pakastimeen tai suoraan vaikkapa grillille paistumaan.”
Toistaiseksi tutkijat eivät ole onnistuneet lisäämään keinolihaan ominaisuuksia, jotka saisivat sen rääkäisemään vihlovasti luotien tai haulien osumasta, saati sätkimään kouristuksenomaisesti, mutta läpimurto voi olla vain parin vuoden päässä.
”Onhan tämä toki vielä vähän kuin ampuisi lihaa tynnyriin”, huomauttaa kokeeseen osallistuva Juhani Entrecote.
Edistysaskeleista huolimatta kaikki eivät ole vakuuttuneita, että keinoliha voisi koskaan korvata perinteisen karjankasvatuksen. Myös laboratoriotuotannon ympäristövaikutukset herättävät huolta monissa, joita ei tähän asti ole ympäristö hevosen vitun vertaa kiinnostanut.
”Jos keinoliha tuotetaan niin, että samassa yhteydessä kaadetaan huvin vuoksi matalaradioaktiivista jätettä lähijokeen, jätetään Audi tyhjäkäynnille ja lukitaan pikkulapsia tiiviisiin alumiinisiin laatikoihin loppuiäkseen, onko se silloin sen eettisempää tai ympäristöystävällisempää kuin perinteinen karjatalous? Tästä asiasta ei minusta puhuta riittävästi”, huomauttaa yleisönosastokirjoittaja Etti Vesiklos.