(MIKKELI) ”Ei ole ulkomaalaisia viemässä meidän työpaikkoja” summaa Puutersalmi Blood and honour -yhdistyksen puheenjohtaja ja toinen jäsen Götterdämmerung Rahikainen yhdistyksensä kohtaamat vaikeudet.
”Sekä minä, että muu yhdistys joudutaan päivittäin töihin. Varsinkin tuota [yhdistyksen sihteeri Tristanundisolde] Sopasta tämä tilanne haittaa pahasti, sen sukurasitus kun oirehtii pääosin huonona selkänä.”
Yhdistyksen vuosikirja on myös lohdutonta luettavaa. Koko edellisvuoden aikana järjestö otti osaa vain kahteen väkivallantekoon, joiden molempien kohteena oli ”joku pitkätukka snägärin jonossa.”
Maanlaajuinen
ongelma
Ulkomaalaisten puutteesta eivät kärsi ainoastaan maaseudun nahkapäävipeltäjät. Myös pienemmissä kaupungeissa nähdään ulkomaalaisia ainoastaan harvakseltaan.
”On perkele hankittu maiharit, on henkselit, on valkoinen ylpeys -t-paidat, mutta mitäs sitten? Sitten puuttuu ulkomaalaiset, joille uhota. Meinaan siis, helvetinkö iloa siitä on olla ylpeä suomalaisuudesta, jos ei ole sitten epäsuomalaisia, joita kattella alaspäin” valittelee Raimo Mikkelistä.
”Pari suomenruotsalaista täällä kyllä pyörii, mutta kun niiden veri on perkele puhtaampaa, niin ei kehtaa sitten niillekään huudella” lisää Raimo itse vasta kolmannen asteen arjalaiskansan pitkälle slaavilaisena edustajana.
Omia
toimia
Valopilkkujakin näkyy. Esimerkiksi Puutersalmella paikallinen natsiyhdistys on jo ryhtynyt päättäväisiin toimiin riittävän ennakkoluuloisuuden ylläpitämiseksi pitäjässä.
”Olen tuota vähän alkanut epäillä, että se olisi homo tuo Sopanen. Ajattelin sen varuiksi piestä, kunhan se tulee konttorilla taas käymään” kokoaa puheenjohtaja, übergrüppenführer Götterdämmerung Rahikainen yhteen yhdistyksen tulevia suunnitelmia pyrkien samalla peittelemään selvästi freneologisesta ideaalista poikkeavaa leukaansa.