Tekijä: Heimo Näätä

(ESPOO) Espoon puolustajat joutuivat varhain tänä aamuna vetäytymään Tapiolasta ja luovuttamaan sen itähelsinkiläisten valtausjoukkojen käsiin, lähteet kertoivat. Koko aamuyön jatkuneet taistelut ovat vaatineet satojen espoolaisten hengen, ja tuhannet ovat lisäksi joutuneet pakenemaan kodeistaan. Tie- ja radioyhteydet Helsingin länsipuolella sijaitsevaan kaupunkiin ovat poikki.
Vuosikausia uumoiltu itähelsinkiläisten hyökkäys espoolaisalueille alkoi välittömästi puolen yön jälkeen, kun Espoon valtuusto päätti yli kuusi tuntia kestäneen keskustelun jälkeen alustavasti hyväksyä rajojen avaamisen. Pääasiassa suomalaisista työttömistä, huumeiden käyttäjistä ja nuorista somalimiehistä koottu itähelsinkiläisarmeija eteni suurta vastarintaa kohtaamatta Vuosaaresta Helsingin keskustaan ja edelleen Länsiväylää pitkin Keilaniemeen, Otaniemeen ja Tapiolaan raiskaten ja tappaen kaiken tielleen osuneen.
Huhujen mukaan Nokian ja Koneen hallituksia ei saatu evakuoitua alueelta ennen yhteyksien katkeamista. Ilmeisesti myös Lauttasaari on tulessa.
Espoon odotettua heikompi puolustuskyky on yllättänyt asiantuntijat. ”Vaadittiin 30 prosentin rahoitusosuutta ja Kehä ykkösen perusparannusta, kun olisi pitänyt valmistautua puolustussotaan. Kyllä tässä kävi nyt ihan klassinen malli Cajander espoolaisille”, eversti Jorma Hurskainen YTV:n ennakkoluulo- ja kaupunkisodan laitokselta kertoo.
”Ja kohta Kivenlahdessakin haisee Lasol ja kamelinpaska”, Hurskainen lisää.

(HELSINKI) Kasvava joukko suomalaisvanhempia kertoo olevansa kiinnostunut oman lapsensa kunniamurhaamisesta, selviää Lehden teettämästä tutkimuksesta. Peräti 16 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhemmista myönsi jossain kasvatusprosessin vaiheessa vähintään ”ohikiitävän hetken” miettineensä oman lapsensa tappamista perheen ja suvun kunnian pelastamiseksi.
Kaikkein yleisintä kunniamurhan harkitseminen oli sellaisten vanhempien keskuudessa, joiden lapset ovat näkyviä pintajulkisuuden henkilöitä. Julkkisnuorten vanhemmista reilusti yli kolmannes piti kunniamurhaa ”kiinnostavana tai erittäin kiinnostavana” vaihtoehtona. Neljäsosa näistä vanhemmista kertoi myös miettineensä erilaisia vaihtoehtoja kunniamurhan toteuttamiseksi. Paitsi perheen ja suvun kunnialla, tappamishalua perusteltiin myös ”puhtaalla vitutuksella”.
Isien ja äitien välillä ei tutkimuksessa havaittu merkittävää eroa. Vastaavasti sekä tyttö- että poikalapsia haluttiin kunniamurhata suunnilleen yhtä usein. Maaseudulla asuvat vanhemmat harkitsivat tappamista hieman kaupunkilaisia useammin, mutta ero ei ole merkittävä ja se selittyy lähinnä sillä, että maaseutu soveltuu tappamiseen usein kaupunkia paremmin.
Kysely tehtiin haastattelututkimuksena. Lehden toimittajat haastattelivat yli kahta tuhatta suomalaispariskuntaa, joilla on omia lapsia. ”Voi ei. Herramunvereni isäjeesus siunaa” , kommentoi eräs haastattelemamme pariskunta murheellisena ja silmäilee tyttärensä rintavarustusta iltapäivälehden kannesta. Isäntä alkaa irrottaa nahkavyötä uumaltaan.
Esimerkiksi Lähi-idän maissa kunniamurhilla on pitkät perinteet, mutta Suomessa asia on vielä melko uusi.