Kategoriat
Viikonvaihde

Taistolaisliikkeen hiipumisen selitys selvinnyt

”KUKA SEMMOISTA SELVINPÄIN MUKA JAKSOI?”
(GDANSK) Etenkin 1970-luvulla vankkaa kannatusta Suomessa nauttineen taistolaisliikkeen hiipumiselle ja kuolemalle on löydetty pätevä selvitys. Tampereen yliopiston teoreettisen käyttäytymistieteen laitoksella vastikään tarkastettu väitöskirja osoittaa, että taistolaisuuden ja humalatilan yhteydet ovat kiistattomat.
”Väitöskirjan päätulos on se, että taistolaisuus kuoli, kun väki lakkasi juomasta niin kovasti viinaa”, summaa lisensiaatti (väit.) Taisto Laine opinnäytteensä ”Otetaas eestä aattehen – teologis-diskursiivinen katsaus vasemmistolaisten viinanjuontiin”.
Laine perustaa häkellyttävän tuloksensa lukuisiin aikalaishaastatteluihin, taistolaisen liikkeen julkaisujen analysointiin sekä vanhoihin televisiolähetyksiin. Lisäksi hän sanoo tukeutuneensa erittäin runsaasti humanistisissa tieteissä hyvin suosittuun ”Stetson-Harrison”-metodiin.
”Eräs vahva lähde ovat olleet nämä entisten taistolaisten viime vuosina julkaisemat kirjat tuosta ajasta, eikä niiden perusteella voi muuta sanoa, kuin että jeesuksen kännissä ovat varmasti olleet”, Laine siteeraa tutkimustaan.

Viina loppui

Viinanjuontiin taistolaisia yllytti Laineen mukaan sekä se perussyy, ettei aatetta voinut mitenkään ottaa vakavasti selvinpäin, että myös tuon ajan musiikki. Väitöskirjan mukaan mm. Kom-teatterin ja Agit Propin lauluilla on vahva taipumus yllyttää korkkaamaan pulloja.
”Kun Warshavjanka roikaa, niin tuleehan siinä itse kullekin mieleen ottaa vähän napanderia”, selvittää Laine, joka tutkimusprosessin aikana kävi katkolla kolmesti.
Mikään ei kuitenkaan voi kestää ikuisesti, ei edes taistolaisen maksa, ja niinpä vuosien edetessä viinanjuonti hiipui, mikä johti koko aatteen kuolemaan, aivan kovimpia densoja lukuun ottamatta. Laineen mukaan alkoi nk. ’viina loppui, mitäs nyt’-periodi, jonka aikana kaikista tuli hiljalleen kokoomuslaisia.
”Nämä nykyiset paljastuskirjat tuosta ajasta taas kuuluvat jaottelussani ns. ’krapula’-periodiin, ja tarkemmin ottaen sen ’morkkis’-vaiheeseen, jossa tyypillistä on hirveä syyllisyydentuska sitä, että mitä silloin 70-luvun alkupuolen torstain ja vuoden 1985 sunnuntain välisenä iltana tuli taas tehtyä”, kertoo Laine, vaikka vitsi vanheni jo ajat sitten.
Haastattelun lopuksi laulamme Työväen marssin ja avaamme pullon chileläistä punkkua.
”Viva Allende!” huudamme kuorossa.