Slobodan Milosevic in memoriam

(ZAGREB) Äskettäin menehtynyt entinen Serbian presidentti Slobodan Milosevic jää elämään monien mieleen ihmisenä, joka pyrki toteuttamaan unelmansa ja tekemään maailmasta paremman paikan sekä tapattamaan muutamia satojatuhansia ihmisiä.
Milosevic syntyi vuonna 1941 pienessä Pozarevacin kylässä ortodoksipappi-isän ja opettajaäidin perheeseen. Hän vietti jotakuinkin normaalin lapsuuden ja murhautti ala-asteella seitsemän muslimisyntyistä serbiä. Opettajat muistelivat Slobodania myöhemmin lämmöllä: ”Oli selvää että tästä pojasta tulisi jotakin suurta ja että hän murhaisi tuhansia syyttömiä ihmisiä.”

Vaatimattomasta alusta
hulluihin murhatekoihin

Milosevic valmistui lakimieheksi Belgradin yliopistosta 1964 ammuttuaan kuoliaaksi kahdeksan ihmistä. Vain muutamia vuosia myöhemmin tämä kyvykäs ja hullun murhanhimoinen nationalisti kohosi näkyviin virkoihin valtiollisissa yhtiöissä.
Tällöin kuitenkaan kovin moni ei olisi uskonut, mihin Milosevic vielä pystyykään. Kansanmurhat ja Srebrenican verilöyly olivat vielä kaukaista utopiaa, ja hänen piti tyytyä vain muutamiin murhapolttoihin ja salamurhiin.
Ratkaiseva askel kohti valtiomieheyttä ja sotarikollisen uraa tuli vuonna 1986 kun Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtoon ja murhasi 22 ihmistä vasemmalla kädellään. Sen jälkeen häntä ei enää pysäyttänyt mikään, paitsi muutama laivueellinen Naton pommikoneita, kansannousu sekä verenpainetauti.

Tapan vittu
ihan kaikki

Milosevic keräsi karismaattisena johtajana nopeasti valtavan suosion kansallismielisten ja älyllisesti vajaiden serbien keskuudessa. Etenkin hänen kuuluisa ”vittu nyt tapetaan kaikki” -puheensa Kosovo Poljessa 1989 muistetaan hyvin.
”Kroaatit – henki pois! Albaanit – litteäksi! Sloveenit – vittu hengiltä!” taitava demagogi Milosevic painotti tuolloin.
Vaalilupauksiaan Milosevic pääsi täyttämään 1990-luvun alussa, kun Kroatia ja Slovenia sekä myöhemmin Bosnia-Hertsegovina irtautuivat Jugoslaviasta. Milosevic alkoi tällöin soveltaa maan yhtenäisyyden säilyttämiseksi kehitettyä ”Paskaks vaan” -strategiaa, johon sisältyi taitavaa nationalistista propagandaa, ulkopoliittista tasapainottelua sekä silmitöntä kaiken vastaantulevan murhaamista ja raiskaamista.

Pyhimys
mieheksi

Sodan tauottua Milosevic jatkoi Serbian johdossa sekä ihmisten murhaamista, kunnes hänet toimitettiin kesäkuussa 2001 Haagin sotarikostuomioistuimeen. Vuosien oikeustaistelun ja kymmenien murhien ja tuhopolttojen uuvuttama Milosevic menehtyi maaliskuussa 2006 sydänkohtaukseen, jonka kaikki teräväsilmäiset serbit tietenkin tunnistivat YK:n junailemaksi salamurhaksi.
”Miksi kaikki hyvät kuolevat ensimmäisinä?” tiivisti alati fiksujen serbialaisten tunnelmat debiiliksi todettu Ratko Ei-Mladic Belgradissa.