Kategoriat
Kolumni

Puolue, se olen minä

KOLUMNI POLITIIKASTA On suurta paskapuhetta väittää, että poliittinen järjestelmä Suomessa olisi mitenkään demokraattinen, jos sillä sanalla tarkoitetaan kansalaisen mahdollisuutta osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Ei yksittäisellä ihmisellä, eikä edes suuremmalla joukolla ole juuri sanomista siihen, mitä tapahtuu ja miten päätetään. Ajatellaanpa vaikka opiskelijoiden suurmielenosoitusta opintoaikojen rajaamista vastaan. Toimiko? Arvatkaa.
Ei siis ihme, että äänestysinto laskee, politiikan käsittely julkisuudessa typistyy pääministerin peniksen ympärille, ja puolueet degeneroituvat vanhojen ukkojen marjapussikerhoiksi. Mutta ei hätää, minulla on hyvä ja halpa korjausehdotus, jota saa käyttää ilman, että ÄKT tulee kolkuttamaan oven taakse: puolueiden perustaminen olisi tehtävä niin yksinkertaiseksi, että kuka tahansa voisi sellaisen luoda.
Nykyjärjestelmä on nimittäin lähinnä vulgaari byrokraattinen vitsi. Todellako on aivan välttämätöntä vaatia tuhansia oikeaksi todistettuja kannattajakortteja – nimenomaan 120 gramman paperille rustattuina – ennen kuin omaa yhdistystään saa kutsua puolueeksi? Ei tällaisella keinotekoisella yhdistysten ja puolueiden erottelulla saavuteta yhtään mitään, paitsi onnistutaan tehokkaasti torjumaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Se ei liene demokraattiseksi itseään nimittävän systeemin tavoite.
Näistä järjettömistä rajoituksista pitää luopua, ja muuttaa lakia siten, että mikä tahansa rekisteröity yhdistys voisi niin halutessaan alkaa kutsua itseään puolueeksi ja asettaa ehdokkaita kaikissa vaaleissa. Näin ollen Mustanaamio-seura voisi perustaa oman puolueensa, Alligaattorien ystävät ry omansa ja niin edelleen. Kenties joku intoutuisi pysäämään Surrealistisen puolueenkin. Idean kauneus piilee siinä, että siitä on pelkästään hyötyä. Väki kävisi innolla äänestämässä ja politiikkaan tulisi uutta potkua ja ainakin väriä.
Myös vanhat puolueet joutuisivat tosissaan pohtimaan omia tekemisiään kannatusprosenttien hiipuessa. Nykysysteemissä tähän ei ole tarvetta, kun laki auttaa sementoimaan vakiintuneiden – eli perseelleenjämähtäneiden – puolueiden asemat. Kieltämättä vaalien ehdokaslistat muuttuisivat nykyistä pidemmiksi ja astetta absurdimmiksi, mutta mitä sitten. Aika pieni hinta vireästä demokratiasta.
Ja miten hienoa olisi voida kutsua itseään puoluejohtajaksi.
August Elokuu
Kirjoittaja saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää

11 vastausta aiheeseen “Puolue, se olen minä”

Kannatan. Anarkia ja dekonstruktio ovat eri asioita. Suomalainen yhteiskunta ei tarvitse enää yhtään enempää sosialidemokraattisia lastensuojelujärjestöjä määräämään, mitä aikuisten ihmisten on laillista tehdä. Yhteiskunta tarvitsee harkittua dekonstruktiota.

Puoluetuki per jäsen pitäisi samalla nostaa vähintään työttömyyskorvauksen tasolle. Tällä varmistettaisiin, ettei turha arkirealismi pääsisi syömään kallisarvoista aikaa tärkeältä puoluepolitikoinnilta.

Äh, taas yksi kirjoitus jossa arvostellaan koukun kautta Blogilistan top-listan jämähtäneisyyttä!

Lievän, lain puitteissa tapahtuvan edistyksen puolue (Strana mírného pokroku v mezích zákona) järjestäytyy Pikarissa töiden jälkeen kello kuusi.

Tämähän ei ole enää mitään pseudojournalismia, tämä on kylmä fakta. Tosin sellainen, mikä ei missään nimessä syö tämän shitblogin uskottavuutta. Paas Aukusti puolue pystyyn tällä ideologialla!

Jep jep.
Noi uutiset yms. on ihan hauskoja, teräviä ja jopa osuvia, mutta nämä kolumnit ovat paksunlaista jööttiä. Toivon oikeastaan ihan virallisesti, että nämä ovat epäonnistuneita yrityksiä vastaavaksi huumoriksi/ironiaksi, jota muut sivosto esittelee.
Jos nyt käytetään tätä esimerkkinä, niin mitä kirjoittaja ajatteli oikeasti kirjoittaessaan ensimmäistä kappaletta? Että laki laitetaan uusiksi kun riittävästi väkeä huutaa oven takana? Ei tältä pallolta löydykään semmoista demokratiaa, joka voisi toimia niin, eikä tule olemaankaan.
Kyllähän politiikan aikaansaannoksissa on vikaa eikä nuoria ja opiskelijoita tahdota ottaa vakavasti, mutta ei se tällä paskalla kyllä liikahda milliäkään parempaan suuntaan.
Voi helevetti.
Lisää niitä uutisia vähemmän tätä, tai no ei oikeastaan ole väliä. Luen tästä eteenpäin vain uutiset ja välttelen näitä kolumneja. Täällä on sananvapaus toiseenkin suuntaan ja saan valita mitä luen. Kiitos siitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *