Kategoriat
Kolumni

Kohta kaduilla virtaa veri

KOLUMNI TYÖMARKKINOISTA Ennustan väkivaltaa. Ennustan pahoja asioita. Merkit ovat olleet kuluvana keväänä ja alkukesästä todella selvästi esillä. Kuilu työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä on repeämässä ja vaatimukset sekä keinot muuttumassa niin härskeiksi, että kohta jotakin ikävää tapahtuu. Suomessa eivät ole yleensä palaneet kuin sahat vakuutusmaksujen lankeamisen alla, ja turhaumia on purettu pomojen sijasta omaan perheeseen, mutta pelkään pahoin, että kohtapuoliin käy toisin.
Tämä ei ole toivomus vaan dystopinen ennustus, joka ei toivottavasti käy toteen. Mutta tällä menolla suuntia on vain yksi.
Kiistämätön todiste ovat yhä käynnissä olevat paperialan työtaisteluneuvottelut. Työnantajapuoli on osoittanut niissä häikäilemättömiä tavoitteita, joita ei laajemmassa mittakaavassa voi ymmärtää kuin yrityksenä purkaa vuosikymmenten mittaan rakennettua työntekijöiden oikeusturvaa. Sairausajan karenssi – vaatimus joko sairastaa omaan laskuun tai työpaikalla – on näistä kaikkein huikein, mutta unohtaa ei sovi tukitoimien ulkoistamispyrkimystäkään. Jälkimmäinen tarkoittaa karrikoituna suurinpiirtein sitä, että jopa tuhansien ihmisten palkkataso saattaisi laskea kertarysäyksellä.
Työnantajalle hyökkäyksen aloittaminen paperiliitosta on ovela manööveri. Ensinnäkin paperiliitto omistaa ay-kentän vahvimman lakkoaseen, ja jos se saadaan taipumaan polvilleen, muut liitot seuraavat pian perässä, koska niiden on pakko. Toiseksi sen tähden, että paperimiesten korkea palkkataso ja hyvät edut herättävät ah niin suloisenkatkeraa kateutta muissa duunareissa – tämän voi jokainen yleisönosastoja lukenut havaita – että solidaarisuutta ei juuri tunneta. Kateuden takia moni on valmis luopumaan jopa omista eduistaan.
Vielä törkeämpi osoitus uudesta johtamiskulttuurista on makeistehdas Leafin tapaus. Toimiva ja tuottava yksikkö lopetetaan ja väki saa tervemonoa, koska muualla on mahdollisuus saada vielä enemmän voittoa. Luulin jo, että Leafin loppuviikolla antama uhkaus irtisanottavien ihmisten palkan puolittamisesta olisi se kipinä, joka sytyttää ennustelemani väkivaltaisuudet, mutta päätös – onneksi – peruttiin ajoissa.
Niin, mietitäänpä hetki tätä usein kuultua mantraa ”siirtää tuotantoa halvemman kustannustason maahan”. Se tarkoittaa, että kustannukset ovat pienemmät, koska a) työntekijöille maksetaan vähemmän palkkaa, eli heidän elintasonsa on matala, ja b) että verotaso on matalampi, mikä tarkoittaa heikompaa infrastruktuuria ja huonompaa sosiaaliturvaa ja c) vähemmän yhteiskunnallista vastuuta ja valvontaa yrityksille, eli ne saavat teettää työtä millaisissa olosuhteissa ja millaisilla ehdoilla lystäävät. Tehtaitaan siirtävät ja siirtäneet yhtiöt siis itse tunnustavat halajavansa tällaisen yhteiskunnan perään.
Mutta tällaiseen yhteiskuntaan kuuluvat myös monet ei-toivottavat lieveilmiöt. Omituiset onnettomuudet. Yölliset iskut. Väkivallanteot. Vaan eihän meillä voi näin käydä, Suomi on yhteiskuntarauhan luvattu maa! Ei ole. Iltapäivälehdet saavat harva se viikko mässäilläkseen jonkin epätoivoisen ihmisen tekemän murhateon, joten potentiaalia on. Koska tapahtuu se yhteensattuma, että tällainen mieleltään valmiiksi järkkynyt ihminen joutuu ”tuotannon tehostamistoimen” tai muun vastaavan ahneuden eufemismin kohteeksi ja menettää kaiken? Kehen hän purkaa turhautuneisuutensa, sukulaisiin, perheeseen – vaiko joihinkin muihin?
Tällä irtisanomistahdilla se on pian todennäköisyys, ei kaukainen mahdollisuus.
August Elokuu
Kirjoittaja jaksaa yhä hämmästellä ihmiskunnan typeryyttä.

14 vastausta aiheeseen “Kohta kaduilla virtaa veri”

Tämähän on ihan asiaa…tai sitten olen vain väsynyt. Jokatapauksessa vähintään näen tässä totuudenperää yllättävänkin paljon ja ei liialla höpöilyllä maustettuna. Onnitteluni ja kiitokseni.

Sanon aamen, vaikka täten syyllistynkin nyökyttelemään päätäni samaan tahtiin seurakunnan kanssa. Aina ei ole eduksi olla yksilöllinen.

Helvetin hyvä kolumni. Tuollaista luki mielellään. Joku jaksoi kirjoittaa asioista niin kuin itsekkin ajattelen. Lisää tällaisia kantaa ottavia kolumneja.

Tää juttu rokkas vaikka olikin hivenen Lehden aina niin asiallisen linjan ulkopuolella. Tää juttu kannattais julkaista jossain missä sen lukisi joku muukin kuin me propellipäät 😀

Johan tuossa kolumnissa näkyy syy ja seuraus, koska Suomessa juuri parhaat palkat ja muut saavat edut lakkoilevat, siirtävät omistajat tehtaat maihin, joissa ei AY-liikettä paljon katsella ja saavat bonuskarkkina halvemmat työntekijät. Tälläkin hetkellä Stora-Kymmene rakentaa sahoja Brasiliaan, Indonesiaan ja vastaaviin kehittyneen metsänhoidon maihin. On vain ajan kysymys, koska tulee riittävästi tuotantoa, että voidaan sulkea Suomesta kalliimmaksi tulevat tehtaat pois.

Olis kyl hienoo jos olis kunnon mellakat ja verilöylyt joskus, ihme nössöily maa tää Suomi 😛

Tämä oli kyllä hauska. Ai että työnantajapuoli muka yrittäisi riistää työntekijöitä, hahhahhaa. Eihän sellaista Suomessa tapahdu. Kyllä teillä sitten riittää mielikuvitusta.

Tämä ei ole hyvä, vaan tämä on paras! mielestäni kolumni oli järkevästi kirjoitettu ja se sisäsi paljon paikkaansa pitävää asiaa! Lisää tälläisiä, kyllä päivää piristi 🙂

Vastaa käyttäjälle partsi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Read previous post:
Ruotsin energiansaanti varmistettu

(SVEA-MAMMA) Barsebäckin ydinvoimalan tämänviikkoinen sulkeminen ei tuo vajetta Ruotsin energiantuotantoon, vakuutti maan hallitus lauantaina. Etenkin ydinvoimamyönteiset tahot ovat epäilleet, miten...

Close