Kategoriat
Kolumni

Ei väkivaltaa kiitos, pelaamme jääkiekkoa

KOLUMNI URHEILUSTA Arvoitus: Kun jääkiekkoilija lyö toista jääkiekkoilijaa turpaan ja toinen lyö takaisin, niin kumpi on tyhmempi? Vastaus: Ei kumpikaan, vaan asiasta kirjoittava urheilutoimittaja.
Olen pitkään arvuutellut sitä, minkä urheilulajin edustajat ovat tyhmimpiä mitä maa päällään kantaa, ja ei niin kovin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin jääkiekkoilijoihin. Isokokoisia riemuidiootteja, jotka hädin tuskin osaavat muodostaa koherentteja lauseita, kun heiltä kysytään sellaisia filosofisia kysymyksiä kuten ”kuinkas peli meni?”, joiden käsitys hauskasta illasta on perseet olalla, ja jotka säännönmukaisesti eroavat vaimoistaan, tai pikemminkin joiden vaimot eroavat miehistään heti, kun tämän peliura päättyy. Eikä ihme.
Tästä huolimatta jääkiekkoilijat tienaavat suunnattomia summia siitä, että saavat takoa toisia lajitovereitaan kaukalossa hanskalla otsaan. (Parempi niin, sillä säästyypä valtiolta muutama euro, kun heitä ei tarvitse vankiloissa makuuttaa.) Mikä tietenkin johtuu siitä, että lajin piirissä liikkuu niin suuret rahat. Koska yleisöä on niin paljon. Ergo; joko katsomoissa istuu vain muita jääkiekkoilijoita, tai sitten on vain todettava että kansa on yhtä helvetin tyhmää kuin pelaajatkin. Olemme menossa helvettiin kaikki.
Mutta kuten alussa mainostin, on olemassa vielä tyhmempi kansanryhmä kuin kiekkoilijat ja jopa kiekkoyleisö. Niitä kutsutaan urheilutoimittajiksi. Heidät tunnistaa siitä, että kun kaukalossa kukaan ei tapa toistaan, he itkevät, että peli on tylsää ja miksi kaikki kiva on täällä meillä kiellettyä. Vertahan te haluaisitte nähdä. Sitten kun pitkän ja kiihkeän odotuksen jälkeen viimein joku tempoo toista lättyyn, alkaa valtaisa parku ja jeesustelu siitä, miten on kamalaa tällainen väkivalta.
Tämän ajatusvirheen takana on perseelleenlennättävän tyhmyyden lisäksi kestämätön ajatus siitä, että väkivaltaa on olemassa kahta lajia: kiellettyä ja legitiimiä. Toisen lyöminen, ellei kyseessä sitten ole kahden pelaajan ”reilu veljespaini”, ja mailalla hakkaaminen on kiellettyä, mutta toisen taklaaminen hämärän rajamaille vahingoittamistarkoituksessa on jopa suotavaa, kunhan se tehdään ”puhtaasti”. Hyvät herrat, koska saan tulla vahingoittamaan teitä puhtaasti?
Jos jotain jääurheilua on yksien pakko harrastaa ja toisten siitä kirjoittaa muka asiantuntevasti, niin kokeilisitte ennemmin curlingia.

11 vastausta aiheeseen “Ei väkivaltaa kiitos, pelaamme jääkiekkoa”

Curlingia kattoiski mieluummin. Tällä hetkellä sen sijaan, varsinkin sunnuntaisin, telkkarissa ei pyöri kun vanhoja paksuja miehiä oransseissa pikkutakeissa hokemassa ”hoki hoki”.

Kaiken päälle näihin ”isänmaan urhoihin” (kotletteihin) luodaan ”upseeri-ja-herrasmies”-glooriaa pukemalla niille pressitilaisuuksissa valkoinen paita, solmio (äitikö teki solmun?) ja puvun takki päälle. Kauravelliä massoille.

Hei, me tehdään duunia siinä missä tekin. Onko vika toimittajassa, jos kansa on niin pässiä, että se haluaa lukea tappelujuttuja?

Saisivat näyttää tuon kaukalokendon tilalla Curlingia ihan kotimaisessakin televisiossa.
UUSIS!

Äärimmäisen asiallista tekstiä. Jääkiekosta kirjoittavat toimittajat ovat tyhmimpiä mitä maa päällään kantaa. Että tappeluissa joku loukkaantuisi? Voi herranjumala! Parempi jättää koskematta siihen pelleen, joka juuri kauden kaikissa edellisissä peleissä taklasi kanssapelaajaa selästä. Ei sitä tarvitse lyödä että se oppisi, voisi vain käydä kainosti pyytämässä parempaa käytöstä jatkossa.

Tyhmin taitaa olla kuitenkin urheilutoimittajista ”kolumnia” väsäävä ”älykkö”.
Ei niin kovin pitkän miettimisen jälkeen.
No, sulla on varmaan kiire niiden Vesa Keskisen tekstiviestien purkamisen kanssa. Deadline päällä ja silleen.

”joiden käsitys hauskasta illasta on perseet olalla”
Mutta minunkin käsitys hauskasta illasta on perseet olalla, vaikka en seuraa ainoatakaan urheilulajia.

Kansa nyt lukee mitä tahansa kirjoitettua toki, mutta se, mistä katsotaan mainokset vähän vaihtelee.
Vaikka karpaasikin (enkä tarkoita hiihtiksen tyttöjä) lukisi cosmoa pakon edessä pitkästyessään vaimon koristautumista odotellessaan baarin puuttuessa maisemista ei se tarkoita suinkaan sitä, että karpaasi ostaisi cosmon mainosten tuotteita innostuksissaan het huomenna.
Eli tyhmimpiä on kuitenkin ne lukijat. Ellei mainostajat maksa, ei lehti tule ja lehti tulee vain jos toimittaja osaa tehdä kiinnostavia (raflaavia) otsikoita lehteen.
Urheilutoimittaja vaan hyöytyy ihmisten tyhmyydestä tässäkin.

Urheilutoimittaja: mediassa ja mainonnassa ei kyse ole puhtaasti kysynnän ja tarjonnan laeista, kuten vanhakantaiset kaptialisti-idealistit väittävät. Sekä mainonta että media luovat mielenkiintoa korostamiinsa asioihin, se on niiden tarkoitus. Ne eivät ole aatteellisesti ja näkemyksellisesti neutraaleja, vaan niiden tarkoitus on muuttaa ihmisten näkemyksiä (myös ns. objektiivisen uutisen, senhän nimenomaan kuuluisi tuoda pätevää tietoa maailmasta ihmisen maailmankuvan ja elämänkatsomuksen rakentamiseksi). Tästä syystä ihmiset eivät lue lehdistä sitä mitä haluavat (l. lehtien tarjonta ei suoraan vastaa todellista kysyntää), vaan ajan myötä kysyntä muuttuu tarjontaa vastaavaksi. Kun jokin tietolähde katsotaan päteväksi, sen aatemaailma ja asenteet omaksutaan, vaikka ne hieman poikkeaisivatkin omista.
Toinen hyvä esimerkki edellisestä on TV. Huomaamattaan, jos sen laatikon avaa vaikka dokumentin katsoakseen, liukuu töllöttämään aivottomasti jotain päätöntä tosi-TV-kuraa tai vastaavaa.
Media ja kapitalismi eivät ole demokratioita, vaan ylhäältä johdettuja järjestelmiä. Idea on siinä, että ihmiset saadaan kiinnostumaan juuri siitä tuotteesta, jonka me tällähetkellä haluamme myydä, ihmisten toiveet ovat korkeintaan välineitä myynnin saavuttamiseksi. Taitavalla mainonnalla saadaan muokattua ihmisten näennäiset tarpeet lähes minkälaisiksi tahansa, tästä löytyy esimerkkejä kilokaupalla. Samaan kategoriaan kuuluu diktatuureissa harjoitettu propaganda.
Edellä esittämieni seikkojen valossa onkin varmaan selvää, ettet urheilutoimittajana ”tee vain työtäsi”, vaan olet osaltasi vaikuttamassa siihen, mitä kansa haluaa. Se on sosiaalinen ja yhteiskunnallinen kannanotto.

Tuo on niin totta. Olisiko mahdollista sijoittaa jääkiekkoilijat ja toimittajat jonkinlaisiin leireihin jossa saisivat sitten olla ihan keskenään, muulta maailmalta piilossa ja poissa kunnon curlingharrastajan mielestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *